Lauantai-ilta ja opiskelupaperia kirjoittelen. Tai kirjoitin, lopetin jo ja jatkan huomenna. organisaatioiden viestintä työn alla.
Keskimmäinen lähti illanviettoon kaverilleen ja huomenna kutsuu taas kasarmielämä. Viikon on jo kotona oleillut, nyt sentään vähän enemmän ollut kotona kuin jouluna. Muutama kaveri kuulemma koronaeristyksessä, parhaillaan. Kasarmilla ei ole vielä sairastunut kukaan näistä palvelustaan suorittavista, mutta tylsää on kun ei pääse sieltä minnekään. Lentotunnitkin alkoivat, mutta vain kerran ovat päässeet taivaalle lumipilvien vuoksi.
Nuorimmainen täyttää maanantaina 15 vuotta! En käsitä, kun olen itsekin vasta parikymppinen.
Tämä oli tällainen ilmoitusluontoinen pikapäivitys, olen edelleen hengissä vaikken tänne aina ehdikään :)
Nyt lähden avaruuksiin Richardin kanssa, nauttikaa tulppaaneista.
Alkaa olla taas piparinjakopäivien aika tai onkin jo.
Piparit on leivottu, mökkikylä pitäisi koota. Ajattelin nimittäin olla fiksu, kun meitä on aattona vain neljä, ja tein Martta-lehden pohjapiirroksella seitsemän (7) minimökin osaset.. Jep. Vähän lähti taas lapasesta. Nyt ne pitäisi siis koota.
Hapanjuurileipää pukkaa. Ajattelin ihan vain tarkistaa, että keskimmäisen jättämä juuri on vielä hengissä (ruokin sen muutama viikko sitten) ja siitähän sekin sitten lähti. Ajattelin käyttää yhden tosivanhat ruisjauhot pois ja nyt se ruisleipä on jääkaapissa lepäämässä ja toinen sekaleivän alku on myöskin menossa jääkaappiin yöksi.
Eilen illalla kävimme muutaman ystävän kanssa yllättämässä yhden seurueemme 50-vuotiaan synttäri-iltansa kunniaksi glögitarjoilulla ulkoilmassa. Seisoskelimme tunnin heidän kerrostalonsa pihapiirissä ja olipa tosi kiva juttu. Sekä sankarilla että meillä oli oikein hauskaa. Hän on yksi vanhimmista ystävistäni, tutuistuimme 9-luokkalaisina isoskurssilla ja lukiossa hän tuli meidän luokalle ja on ollut keskimmäisen kummina yhdessä miehensä kanssa.
Saattaa olla, että tässä jonain iltana saan vastattua Marjaanan hauskaan joulukyselyyn, nyt vain en oikein jaksa. Tuntuu, että olen taas koko alkuviikon vääntänyt rautalankaa muutaman ihmisen kanssa ja se vie mehut aika tehokkaasti. Toki olen myös muistellut taas InDesign-ohjelman kommervenkkejä, sekin rasittaa yhteen rataan tottuneita blondiaivoja.
Jouluisa laulahdus Kate Bushilta. Itse vetäydyn Areenalle Richardin Berlin Stationin pariin neulomaan, yksi lahjasukka pitää vielä saada pakettiin ja postiin mielellään loppuviikosta.
Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina, nuorimmainen lähti kavereineen SuperParkiin urheilemaan. Ajattelin, että siellä menee koko iltapäivä, mutta lapsi soittikin isänsä hakemaan jo parin tunnin päästä. Kotiin päästyä syykin selvisi: kaverin kyynärpää oli osunut nenään aika reippaasti ja nyt nenä oli turvoksissa. Vähän vertakin sieltä valui.
Sunnuntai valkeni ja lapsi sanoi, että haluaisi lähteä lääkäriin näyttämään nenää. Lähdimme sitten esittelemään nenää Tikkurilan Mehiläiseen, koska Peijaksessa menisi koko päivä. Mehiläislääkäri ohjasi meidät jatkohoitoon Kirralle, johon mies meidät sitten kuskasi.
Kirralla odotimme hetken lääkäriä ja sillä aikaa juttelin erään rouvan kanssa, tai hän jutteli ja minä kuuntelin. Teini odotti. Pian lääkäri tulikin ja pääsimme näyttämään nenää taas kertaalleen. Lopputuloksena lääkäri totesi, että nenä on hiukan oikealle vinossa, mutta pitää odotella turvotuksen laskemista ennen toimenpiteitä. Tervetuloa perjantaina.
Teinin nenä on sen verran kipeä, että koulunkäynti on sujunut vähän heikosti. Maanantaina kävi ekalla tunnilla ja eilen koko päivän, mutta sitten olikin niin heikkona, että annoin jäädä tänään kotiin. Turvotus kuonossa alkaa laskea ja nyt näyttäisi näin maallikon silmään, että operaatiota ei tarvita. Perjantaina menemme sitten minä ja lapsi viettämään aikaa Kirralle taas. Ehkä sinne saisi kantiskortin jo?
Muihin juttuihin: Keskimmäinen lähti sunnuntaina takaisin Tikikselle ja ehdin suunnilleen sanoa hei ovenraossa, kun tulimme juuri Kirralta takaisin. Ohjaajaoppilas tulee lomille kuuden viikon päästä Tapaninpäivänä(!). Pian on tämäkin vuosi mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut pitemmältä kuin aiemmat.
Työpaikalla on ollut konservaattori hoitamassa patsaitamme ja se on ollut sekä meistä että asiakkaista aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se, että viimeisimmästä patsaasta (Haaksirikkoisten kopio) löytyi luoti. Olisi kiva tietää, miten se on patsaaseen joutunut. Talohan on ollut pystyssä kohta sata vuotta, mutta ei vielä sisällissodan aikaan, mikä äkkiseltään vaikuttaisi luontevimmalta hetkeltä luodin ampumiselle jos se on talolla tapahtunut. Wikipediasta selviää kuitenkin, että nämä varsinaisen patsaan kopiot on ilmeisesti valmistuneet jo 1900 eli luoti voi olla aiemmaltakin ajalta.
Nyt vähän alkaa jännittää huominen Uudenmaan koronatilannetiedotus. Keväällä vitsailin siitä, että onneksi koronteeni osui keväälle, kun oli valoisaa, eikä marraskuulle.. Nyt ei oikein naurata enää. Eräs tuttavani sanoi juuri fasessa, että on ollut puoli vuotta etähommissa ja alkaa pää hajota. Siihen nähden olen ollut onnekas.
Tuon Ruotsinpyhtään reissumme jälkeen aloin lukea uudelleen Robin Hobbin Rain Wilds-kronikoita ja upposinkin taas ihan syvälle lohikäärmeiden palauttamiseen maailmaan ja kaikenlaiseen muuhun seikkailuun. En oikein malttanut katsoa mitään töllöstäkään, onneksi oli sadepäiviä niin ei tarvinnut mitään varsinaisesti tehdäkään.
Pitäisi kyllä tehdä sitä ja tätä, kuten esimerkiksi siivota kirjahylly. Siihen ei enää mahdu yhtään mitään ja siitä voisi poistaa esimerkiksi kaikenlaiset askartelutarvikkeet, joita pojat ovat pienempinä silloin tällöin tarvinneet. Sitten saisin ehkä osan uudemmista kirjoista sijoitettua hyllyyn lattian sijaan.
Torstaina ennen sadetta ehdin käydä ystävän luona Oulunkylässä fillarilla ja tulin takaisin Malmin hautuumaan kautta. Löysin isän haudan, mutta siitä olikin jo kivi viety pois kun ilmoitimme, että luovumme hautapaikasta. Jotenkin olin ajatellut, että kivi olisi ollut siinä vielä loppuvuoden. Eipä se haitannut, yllätyin vain.
Eilen kävi esikoinen syömässä. Olin leiponut Brita-kakunkin, mutta koska uunimme paistaa vähän epätasaisesti niin se ruskettui vähän liikaa. Ei sillä, se maistui kyllä ihan hyvälle, mutta jostain syystä mulla ei oikein Brita-kakku tunnu onnistuvan koskaan kuten pitäisi. Varsinaisesti kakku oli kuitenkin keskimmäisen synttärikakku, mutta hän lähti tänään armeijaan Jyväskylään ja synttäri olisi huomenna, niin juhlimme etukäteen.
Olen neulonut uutta huivia jälleen töllön ääressä. Piti vaihtaa lankakin, koska liukuvärjätty (ihana) lanka ei tule mielestäni oikeuksiinsa pitsineuleessa ja toisaalta pitsikuvio hukkuu langan väreihin. Yksivärinen on parempi tässä kohti.
Uudet kesähousut ovat melkein valmiit, lahkeiden kääntö ja napinläpi + nappi puuttuvat. ehkä tässä jonain päivänä saan nekin tehtyä.
Nyt menen katsomaan Loukussa-sarjan kakkoskautta. Se on ehkä vielä parempi kuin ensimmäinen kausi, mutta miksi ihmeessä nykynuoret näissä dekkareissa esitetään aivan hölmöinä? Sorjosen tytär oli niin pahvi, että pahaa teki ja nyt tässä samoin tutkintaa johtavan poliisin tytär on aivan idiootti. En käsitä.
Nautin jo etukäteen siitä, että saan tänään perjantaina siivota rauhassa, kun mies on töissä, nuorimmainen koulussa ja keskimmäinen ilmavoimien kaksipäiväisissä testeissä. Ärsyttää, kun on niin märkää jatkuvasti ja hiekkaa kantautuu sisälle ihan kamalat määrät enkä jaksa tavallisen työpäivän jälkeen enää ruveta imuroimaan.
Tänään nautin. Nukuin pitkään hätisteltyäni ensin jälkikasvun tahoilleen ja noustuani päästin kissan pihalle ja söin aamiaisen kaikessa rauhassa. Sitten viritin äänikirjan ja imurin ja aloitin. En varsinaisesti pidä imuroinnista, sillä minä ja imurit emme tule toimeen keskenämme kovin hyvin. Sain imuroitua ja sitten pesin lattiat. Keskimmäinenkin tuli kotiin, kun olin lopettelemassa ja kertoili testeistä, jotain kolmiota oli pitänyt vahdata.
Lattioiden ja vessojen pesun jälkeen leivoin sämpylöitä, koska ihan kaikki leivännäköiset oli syöty. Saatuani ne uuniin kuorin porkkanat sosekeittoon ja porkkanakakkuun. Olen himoinnut porkkanakakkua joulusta asti, jolloin ostin tuorejuustoakin jääkaappiin odottelemaan.
Mies ja nuorimmainen tulivat kotiin ennen kuin keitto ja kakku olivat valmiita, mutta ei se mitään. Nyt menen kahville ja kakulle Richardin seuraan eli jatkamaan eilen alkanutta Harlan Cobenin romaaniin perustuvaa The Stranger-sarjaa Netflixistä ja samalla lopettelen villatakin helmaa.
Pari kuvaa viikon varrelta ja tältä päivältä. Nähdään!
Keskimmäinen teki makaroonilaatikkoa maanantaina, kun olin vielä töissä.
Arttu Kasitonnin teos Epifania de Liberace Stadin AO:n sisäpihalla.
Taas on vierähtänyt aika jos toinenkin. Blogger hidastelee sekä kotona että töissä, joten blogin kirjoittaminen on siksikin hiukan jäänyt. Olen jopa harkinnut blogin siirtoa wordpressiin, mutta en ole ihan varma siitä vielä.
Tiistaina sain puhelun Jorvista. Työpaikkalääkärin laittama lähete oli vihdoin rullautunut byrokratiassa eteenpäin ja minua pyydettiin esittelemään struumaani kirurgille. Tänä aamuna (sen sijaan, että olisin saanut nukkua pitempään) karautin metrolla Tapiolaan ja jatkoin siitä bussilla Jorviin. Ihan kivasti meni. Kirurgi tutkaili kaulaa ja sanoi, että kilppari leikataan pois tänä keväänä. Etta sillälailla. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.
Kohta pääsen töistäkin. Kotona olen iltaisin ollut niin väsynyt, että lähinnä istun sohvalla neulomassa ja katsomassa tv-sarjoja. Olen katsonut Netflixin Anna-sarjan ekan kauden, mutta se eroaa kirjoista niin paljon, etten pysty jatkamaan pidemmälle. Siirryin Rahapajaan ja sepä onkin metka, ainoastaan enkunkielinen dubbaus häiriysee pahasti (suunliikkeet ei natsaa).
Neuletakki alkaa olla sen mittainen, että pääsen kohta lopettelemaan helman. Hihat olisi vielä neulottava, mutta aika tyytyväinen olen kyllä. Helmassa on pitsineule, enkä yleensä ole saanut niitä onnistumaan.
Keskimmäinen on autokoulussa ajellut parisen kertaa ja tykkää kovasti. Nuorin leipoo kääretorttua, joita en saisi syödä.
Olen hengissä, vaikka melkein ei siltä tuntunut lauantaina :D
Perjantai-illan keikka oli tosi hieno ja Ismo kumppaneineen soitteli yli kaksi tuntia ja minä tietysti tanssin koko ajan. Hyvä, että pääsin kävelemään omin jaloin kotiin sen jälkeen.
Viikonloppu menikin lähinnä toipuessa ja tänään jätin uinnin väliin. Sen sijaan kävin aamusta reissukaverin luona kahvilla (ex-työpaikallani) ja varasimme vihdoin hotellinkin tammikuun matkalle. Nyt on kaikki kunnossa.
Sunnuntai-iltana nuorin ilmoitti tekevänsä korvapuusteja ja mikäs siinä, onhan puustit aina makoisia. Nyt niitä tuli sen verran enemmän, että laitoin osan pakastimeen ensi viikonloppua varten, silloin tulevat esikoinen sekä kummitätinsä poikansa kanssa syömään.
Tullessani kotiin nyt illalla oli keskimmäisen tekemää thai-kanaa (taikana :D ) odottelemassa, se oli ihan järkyn hyvää. Jäisiköhän tuo kotiin kokkailemaan vanhuksilleen intin jälkeen?
Varoituksen sana; keikkakuvat on pienennetty ap-koosta. Ettette säikähdä. Nyt menen neulomaan Miss Phrynen kanssa.
On ollut aika lämpimät kelit, ainakin eilen ja tänään. Eilen piti luopua kaulahuivista kotimatkalla ja tänään jätin sukkikset ja välipaidan pois ja vaihdoin ohueen takkiin, kun lähdin nuorimmaisen kanssa kaupoille.
Yritän miettiä, mistä kirjoittaisin. mitään kovin ihmeellistä ei ole meneillään. Olin tiistaina ja keskiviikkona yksin töissä vuorossa, sillä työpari lähti tutustumaan Baltiaan. Iltatunneiksi kirjastoon tuli tuuraamaan meidän puolikas-työläinen ja ihan hyvin oli mennyt. Tänään kirjasto olikin kiinni.
Eilen aamulla johtoryhmän kokouksessa ihmiset nauroivat kertoessani, että aion vapaapäivän kunniaksi siivota kun lapset lähtevät kouluun. Nauroin toki itsekin mukana, koska onhan se hassua. Loppujen lopuksi en edes siivonnut tänään, vaan lähdin lenkkarikauppaan pienimmän kanssa ja sitten nautin parvekkeella kevätillan lämmöstä.
Tänään löysimme parvekkeelta kartanokimalaisen ja keskimmäinen pelasti sen pihalle. Ihmettelin miksi pelastaminen kesti aika kauan, niin hän oli laittanut kimalaisen ensin yhteen kukkaan ja auttanut sitten vielä seuraavaan ja kolmanteenkin, kunnes kimalainen oli toipunut sen verran että jaksoi lentää itse.
Onneksi on neljä päivää vielä aikaa nauttia imuroinnista ja kukkapenkin rapsutuksesta. Luettavaakin on, yhden kirjan jo lopetin. Niin ja kirjoittaakin voisi.
Jostain syystä tänään olen puhunut diabeteksesta työtoverini Karin kanssa. Se alkoi aamukahvilla. Keskustelimme erään entisen työntekijän uudesta koirasta, joka on koulutettu diabetes-koiraksi, koska omistajallaan on kyseinen sairaus. Jotenkin Kari onnistui sanomaan 'Nyt haisee, snif snif' todella osuvasti ja nauroimme vedet silmissä varmaan kymmenen minuuttia. Onneksi kukaan ei tullut sillä hetkellä henkiläkunnan taukohuoneeseen. Suorastaan ulvoimme. Nauru alkoi uudelleen heti, kun vilkaisimme toisiimme.
Lounaalle suunnistimme Kaviin ja istahdimme pöytään, jossa istui eräs afrikkalaissyntyinen keski-ikäinen mies parin tuolin päässä. Siinä syödessämme ihmettelin Karille sitä, kuinka moni tuntemani diabeetikko syö esimerkiksi paketin keksejä ja nostaa sen jälkeen inskaa tai syö lounaan päälle pari riviä suklaata ja lisää inskaa. Kari siinä ihmetteli ja se afrikkalaissyntyinen mies sanoi, että 'anteeksi, mutta minulla on diabetes'... hups. Pyysin anteeksi, jos olin loukannut häntä puheillani, mutta hän sanoi, ettei ollut hätää ja ihmetteli hänkin näitä tuttujani pudistellen päätään. Hän ei ollut koskaan kuullut, että jotkut tekevät siten ja oli aivan hämmentynyt. (Puhui hyvää suomea, joten ainakaan kielimuurista ei ollut ongelmaa.)
Tulin kotiin heti lounaan jälkeen, koska päätä on särkenyt aivan julmasti pari päivää. Aamulla leukanivelet on aivan jumissa ja poskilihakset kivikovat. Leivoin sitten cookieseja, lähinnä siksi että keskimmäinen lähtee aamulla Lappiin klo 6. Nyt illalla tässä kävi pari hänen ystäväänsä saunomassa ja minä ja mieskin kävimme sitten näin yllättäen saunassa. Mies hieroi mun niskoja, mutta käsivoimat ei oikein riitä.
Aloitin aamulla uuden kirjan, en tiedä jaksanko lukea sen loppuun. Päähenkilö puhuu eräänlaista slangia (engl.) ja kielioppivirheet 'puheessa' tökkivät aika pahasti (would of). Katsotaan, kuinka käy.
Mutta nyt kutsuu peti. Aamulla pitää mennä Pasilaan kokoukseen ja siitä sitten työpaikalle.
Torstaina kävimme miehen ja pienimmän voimin katsomassa The Death of Stalin-elokuvan. Täytyy sanoa, että se oli aika ravisuttava ja lopussa hetken mietin itkisinkö vai nauraisinko. Mietin koko iltapäivän ja illan sitä, miten hyvä oikeasti oli, että saksalaiset olivat aseveljiä Toisen Maailmansodan aikaan, vaikka sittemmin menikin sukset ristiin.
Eilen olin pienimmän kanssa asioilla eli kävimme Itiksessä ensin lääkärissä hakemassa siitepölylääkkeet hänelle ja sitten optikolla molemmat.
Koulussa olisi ollut ulkoilupäivä (Unicef-kävely), en päästänyt lasta kouluun ja lääkäri kehui päätöstä. Saimme melkoisen määrän lääkkeitä, toivottavasti ne nyt auttavat. Nuhasuihke on sama, jota itse käytän koko työkauden. Puhuin lääkärirouvan kanssa mysö esmes lasten työpaikan saamisesta armeijan jälkeen sekä opinnoista ja myös sivusimme Jan Vapaavuorta ja hänen mahdollista urakehitystään. Oli aika erilainen lääkärikäynti.
Optikko oli pienimmän kummitäti, joten vaihdoimme kuulumisia samalla. Pienimmän näkö on erinomainen, ilmeisesti näköhäiriöt johtuvat vain aivojen hitaasta kalibroitumisesta näytön tuijottmisen jälkeen. Minä sain uudet lasit, vanhat ovatkin jo jotain 20 vuotta vanhat. Vieläkään en periaatteessa tarvitsisi muuten, mutta näyttö on tarkempi lasien kanssa kuin ilman.
Optikon jälkeen katsastimme shortsitarjonnan huonolla menestyksellä ja samalla ostin sitten Akateemisesta lahjakortin ihmiselle, jonka 60-vuotispäiville olen lähdössä kohtapuoliin työparin kanssa edustamaan. Tein kortinkin.
Illalla keskimmäisen oli tarkoitus tulla kotiin Lontoosta siten, että lento olisi puolenyön maissa täällä. Lapsi soittaa kuuden jälkeen, että olivat olleet check-in'iä tekemässä ja huomanneet, että matkatoimisto olikin ottanut lennot seuraavalle päivälle.. No, opettajat hoitivat homman kotiin ja saivat kaikki kotiin. Keskimmäinen tuli tuntia myöhemmällä lennolla. Kuulemma koneet oli ylibuukattuja, mutta hyvin olivat silti pääseet. Lapset vissiin on etusijalla kuitenkin.
Nyt menen maalaamaan silmät päähän. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän mennä pihalle aurinkoon lukemaan, kuin lähteä puolitutun juhliin. No ei auta.
Esikoinen tulee huomenna lomille ja lähtee tiistaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Vaikken vietäkään ns. Black Fridayta, koska en ymmärrä miksi minun pitäisi näin suomalaisena moiseen amerikkalaiseen hömpötykseen osallistua, ostin silti tänään aika isolla rahalla erilaisia asioita.
Nimittäin keskimmäinen haluaa mennä kaverinsa kanssa IronMaidenin keikalle ja sinne piti saada liput. Minäpä onnistuin ostamaan liput kuten pitikin, paitsi yläkatsomoon (permanto ei edes ollut myynnissä kuin VIP-hinnoilla). No, asia jäi harmittamaan sen verran, että kun olin käynyt suhkussa aloin katsella Ticketmasteria uudestaan ja nytpä olikin ilmestynyt lisäkeikka seuraavalle päivälle. Ostin siis liput sinnekin, tällä kertaa alakatsomoon (koska se hemmetin permanto..) eli nyt on sitten lippuja. Aloin töissä manata Ticketmasterin p*skoja sivuja ja työpari sanoi, että hän voisi ehkä ostaa ne huonommat paikat. Wau. Toki ainahan ne varmaan kaupaksi saa, mutta kävisi niinhelposti jos saisin ne heti pois käpälistä. Keskimmäinen on ihan tyytyväinen kuitenkin.
Äsken sitten muistin, että olen jo pitemmän aikaa lykännyt erilaisten kirjallisten hankintojen tekemistä, joten nyt muistaessani ostin pari pokkaria Amazonin virroilta ja lisäksi pienimmälle (ehkä) joululahjan eli pelin, jota meillä on himoittu Worldconista asti.
Muita tapahtuneita asioita: kävin eilen työpaikkalääkärissä vinkumassa lähetettä kilpirauhaskokeisiin. Lääkäri oli sama mukava naislääkäri, joka elokuussa ihmettelin korvaani ja nytkin hän kuunteli tarkasti, mitä minulla oli sanottavaa ja kokeili sitten kaulaani (joka vähän tuntui ikävältä). Lopputulos; sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen ja palaamme asiaan, kun sieltä tulee tulokset. Aamulla katselin peilistä kaulaani ja huomasin, että siinä on oikealla puolella sellainen turvotus, joka näyttää hiukan valumalta. Kuvaus on parin viikon päästä, oletan valuman olevan silloin vielä paikoillaan.
Naapurin rouvan haastattelu oli tänään Hesarissa. Ovat käyneet ihan tuossa meidän pihalla kuvaamassa, vähän jänskää ajatella :D Moni ei pidä hänestä, mutta meille hän on aina ollut oikein kiva. Lisäksi jos ihminen pitää jääkapiissa aina lettutaikinaa voidakseen paistaa perheelleen lettuja, niin ei hän voi olla kovin paha, vai mitä?
Esikoinen tuli eilen lomille ja lähti tänään lukiokaverin järjestämään lukioluokan tapaamiseen ja kotiutuu sieltä vasta sunnuntaina. Ensi talvena sitä varmaan näkyy vielä vähemmän, kun muuttaa opiskelukämppään kesän kuluessa.
Pienimmän oli tarkoitus lähteä kahden yön partioretkelle, mutta hän oli hiukan haluton ja arvelin, että koska ollaan juuri tervehdytty (tai melkein) niin ei olisi ihan välttämätöntä lähteä pyydystämään uutta tautia. Miestäkään ei yhtään innostanut ajatus lähteä ajamaan pimeyteen perjantai-iltana, joten peruimme tämän homman.
Sirius on löytänyt aivan ihana asian eli käsienpesulavuaarit. Kun niihin laskee vettä ja tulppaa veden pysymään altaassa, kissa jaksaa kalastaa vaikka kuinka kauan. Eilenkin se oli aivan likomärkä tullessaan sohvalle viereeni. yyh.
Olin melkein unohtanut Deadpoolin trailerin, joka tuli ulos joskus ennen sairastumistani. Tuskin maltan odottaa!!
Kävin eilen töissä kääntymässä sen verran, että soitin työterveyteen ja näin tt-hoitajan, joka sanoi että mene kotiisi siitä vielä kolmeksi päiväksi. Kuume laski kyllä sunnuntaina aika alaskin, 35:n pintaan, mutta illan keikka Hartwall areenalla ei parantanut alkavaa keuhkoputkentulehdusta. Nyt sitten istun tässä nauttimassa teetä, johon lisäsin inkivääriä pieninä paloina. Vatsa ja kylkiluut särkevät yskimisestä.
Äsken, katsellessani telkkaria, eräs tuttu laittoi WA-viestin ja kyseli josko suostun edustamaan JHLlää meidän organisaation henkilöstötoimikunnassa. Lupasin alustavasti, pitää vielä torstaina jutella siitä työparin kanssa. Vähän hirvittää kyllä.
Sain kämpän imuroitua. Kun ulkona on kostea/märkä keli, niin hiekkaa ja muraa tulee aivan uskomattomat määrät sisälle kenkien pohjissa. Aamulla, kun pienin lähti kouluun, hänen kenkiensä alta paljastui kauhea murakasa, johon tietysti kissa meni makoilemaan sillä aikaa, kun hain harjan. Outo katti :P
Velikin soitteli ja juttelimmekin uusimmat kuulumiset, mikä ei ehkä ollut ihan parasta mun kurkulle, mutta toisaalta who cares. Äidin perikunta (eli me kaksi) saa veronpalautuksia joitain satasia.
Sain teen juotua, nyt pitäisi mennä leipomaan muffinsseja. Banaanit ovat taas päässeet kypsymään aika kunnolla eikä nuoriso syö niitä sellaisina. Kuulemma keskimmäisen tyttis haluais tulla joku päivä katsomaan kissaa, mikä on toki ihan kiva :) Toivon tietysti, että tulisi niiden muffinssien aikaan :D
Tuo Adamin puku oli ihana <3 Video ei ole minun ottamani, emme olleet näin lähellä lavaa.
Lisäksi esim. banaaneja, marjoja, suklaata jne mitä haluat.
Vaahdota sokeri ja munat vaaleaksi vaahdoksi, lisää voi ja maito sekä jauhot sekoittamalla hitaammalla nopeudella. Lisää 'mausteet' ja sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan ja paista 175C asteessa 12-15 minuuttia.
Itse en lisää suolaa, koska käytän aina normisuolaista voita.
Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.
Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.
Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.
Aamusitruuna
Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.
Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.
Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista.
19-vuotias
Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.
Ystäväni eli esikoisen kummitäti kävi syömässä poikansa eli meidän kummipojan kanssa ja lähtivät hetki sitten kotiinsa. Yleensä olemme nähneet hiukan useammin, mutta nyt on ollut kaikenlaista tautia sekä heillä että meillä, joten muutama kuukausi mennyt välissä.
Kummipoikani on eskarissa (jo) ja oli hyvin kiinnostunut kissasta, hiukan pelkäsikin koska on tottuneempi enonsa koiriin. Minusta on ihan terveellistä vähän pelätäkin kissaa, koska kissat voivat olla aika teräväkyntisiäkin. Onneksi Sirius oli vieraskorea ja nautti täysin rinnoin uudesta lelusta, jonka vieraat toivat.
Esikoinen karkasi jo ennen kummitädin saapumista ja keskimmäinenkin ruoan jälkeen, joten pääsin kertomaan viimeisimmän uutisen eli keskimmäisellä on tyttöystävä! Olemme pitkin syksyä ihmetelleet, kun hän lähtee 'jonnekin'. Maanantai-iltana tuli sitten takaisin sielt' 'jostakin' ja sanoi minulle, että oli 'yhden Juulian luona', johon en oikeastaan reagoinut mitenkään. Sanoin varmaan, että aijaa ja sehän kiva. Tiistaina kävellessämme kotiinpäin eläinlääkäristä kysyin, että onko Juulia 'vain' kaveri vai seurustelevatko ja hän sanoi, että ovat olleet kuusi viikkoa yhdessä. Sanoin, että ookoo, hoitavat homman sitten niin, ettei minusta tule vielä mummoa :P
Tämän lomaviikon aikana en ole kovin paljoa ehtinyt lukea. Sen sijaan olen katsonut Lucifer-sarjasta kaikki katsottavissa olevat jaksot ja neulonut sekä opettanut kissaa. Olen myös tehnyt jonkinlaista vaatehuoltoa ja siivonnut omani sekä pineimmän vaatekaapit ja raivannut vaatehuoneen lattialta vanhat vaatekassit.
Tein törkeän hyvää omenapiirakkaa viimeisistä omenoistamme, joten nyt ei tarvitse enää huolehtia niistäkään. Nyt voisin ottaa jäätelöä kulhoon ja mennä taas sohvalle neulomaan ja katsomaan jotakin kissa koiismassa jalkaa vasten.
Ollaan jo viikon puolivälissä, vaikka tuntui ettei se(kään) koskaan koita.
Aamuisin kävellessäni metrolle osun välillä erään mummon ja hänen kiinanpystykorvansa kanssa samalle reitille. Tänä aamuna sanoin mummolle, että hänen koiransa on aina niin komea ja hän vastasi, että onhan se komea mutta kovin itsepäinen :D Olen tämän mummelin kanssa ennenkin jutellut, hyvin mukava mutta kovin puhelias on hän :P
Pienin tuli hakemaan minua töistä. Tällä kertaa piti olla ilman paluukyytiä, sillä mies oli vanhempainillassa. Vantaan päättäjät ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että koska alueen toisessa koulussa alakoululaisten määrä vähenee ja toisessa (meidän) nousee, niin koulujen luokkajaot muutetaan siten, että toisessa (meidän) olisi luokat 1-4 ja toisessa 5-9. Eli pienin joutuisi siirtymään isompaan kouluun jo ensi syksynä ja koska siinä koulussa on ollut aiempina vuosina paljonkin ongelmia kiusaamisen suhteen, emme ole tästä kovin tyytyväisiä. Mies kertoi, että tämä alueen vanhempien kuuleminen oli mennyt aivan kilpahuudoksi eikä mikään järkevä ehdotus päässyt edes kuuluville näiden kilpalaulajien vuoksi. Hän olikin tilaisuuden jälkeen pyydystänyt esittelijät ja kertonut oman ehdotuksensa, jonka he olivat merkinneet ylös eli porrastettaisiin koulujen siirtymä siten, että ensi syksyn ekaluokkalaisista aloitettaisiin tämä uusi systeemi.
Samassa tilaisuudessa mies oli myös kertonut tuon toisen koulun rehtorille keskimmäisen ja tämän parhaan ystävän päässeen haluamaansa lukioon (Viikin Norssiin) ja rehtori oli puolestaan kertonut, että ennätysmäärä viime kevään yseistä oli päässyt jatkamaan lukioon. Hieno juttu tällä alueella. Vielä pari vuotta sitten tuo koulu oli top3:ssa pääkaupunkiseudun maahanmuuttajaoppilas-kiintiössä. Ne kaksi muuta top3-koulua ovat naapurilähiöissä.
Eilen vietimme keskimmäisen 16-vuotissynttäriä eli päivänsankarin toiveesta tein pellillisen mustikkapiirakkaa. Yöksi hän lähti ystävänsä luo ja palautui tänä aamuna. Itse katselin illalla hupaisan elokuvan The Losers itsekseni.
Tässä myös yksi kuva Poppiuksestamme, joka vihdoin kukkii. Tuoksu on huumaava.
Olimme siinä käsityksessä, että Santahaminan vierailupäivä olisi ollut huomenna (esikoinen ei koskaan korjannut miehen käsitystä) ja mies jatkoi parvekkeen kimpussa, kunnes esikoinen soitteli, missä olemme. Onneksi olemme nopeasti liikkellepääsevää sorttia ja puoli tuntia soiton jälkeen olimmekin jo Santiksessa alokkaan luona.
Siellä kävimme tsekkaamassa tuvan ja kalustoesittelyssä (aseita) sekä Perinnetalossa. Ase-esittelystä oli pakko mennä ulos odottelemaan, koska alkoi käydä henkeen ja museossa tarvitsinkin jo avaavan lääkkeen.
Mannerheimin auto
Saimme myös lounaan sekä omakustanteiset kahvit Sotkussa, mies osti myös lankkia pari putkiloa. Esikoinen vaikutti ihan tyytyväiseltä oloonsa ja tullee viikon päästä ensimmäiselle lomalle.
Olen herännyt aivan liian aikaisin tarkastelemaan kelloa tällä viikolla ja useimpina aamuina noussut ylös vähän kuuden jälkeen (epätavallisen aikaisin minulle), koska en ole jaksanut enää odottaa kellon soimista sängyssä pyörien. Kaiken lisäksi keskimmäinen lähti tänään rippikoululeirilleen Lappiin klo 5.30 ja piti siis toki herätä jo hieman aiemmin hyvästelemään sitä.
Juuri äsken tuli viesti, että ovat päässeet perille Hettaan. Hyvä niin. Aloin eilen jo stressata sitäkin, että jos bussi ajaa ojaan liukkailla.. Jep. Meikäläinen on tällainen.
Mies oli tänään ensi kertaa töissä pariin viikkoon, ihan hyvin oli jaksanut. Iltapuolella hän haki minut töistä, sillä kuskasimme äidin vanhan sohvapöydän erään työkaverin siskolle Koskelaan. Olikin kiva, kun sinne päästyämme mies avasi takakontin ja ulos melkein vierähti yksi muovikassi, jossa oli pienimmän vanhoja vaatteita. Tämä Hanna sanoi, että voisi ottaa kaikki kolme muovikassia ja viedä työpaikalleen, hän kun työskentelee ryhmäperhepäiväkodissa ja siellä tarvitaan aina vaatteita. Tuli niin hyvä mieli, että melkein itkin ilosta. Mielelläni annan vanhoja vaatteita niitä tarvitseville ilman välikäsiä, se on ihan parasta auttamista minusta.
Yksi hyvän mielen tuoja tänään oli 'työpaikkasuhde', jonka kanssa kävin lounaalla ja hän maksoi ruoat, koska sovimme niin maksun yhdestä pienestä poikien polkupyörästä. Heidän poikansa on kuulemma aivan ihastunut fillariin, vaikka juuri ja juuri ylettää polkimiin :)
Huomenna saan yhdet vanhat lasit eteenpäin. Alkaa hiukan helpottaa, kun saa tavaran liikkeelle. Tosin eteisessä on kymmenen muovikassillista vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, jotka pitäisi kuskata Hesyyn. Kaipa nekin vähitellen..
Nyt taidan mennä nukkumaan, etten huomenna nukahda leffaan. CU.
Sinne se vilahti taas, viikonloppu. Huomaan, että olen viimeksi postannut keskiviikkona.
Torstaina kävin kampaajalla leikkauttamassa haivenia hiukan sellaiseen siistimpään kuntoon, ettei tarvitse ensi perjantaina hävetä sukulaisten edessä. Meillä oli taas kampaajan kanssa hauskat jutut ja hän kertoi joitain vitsejä, jotka tässä väsymystilassa saivat meidät molemmat nauramaan hillittömästi. Oli oikein mukavaa :)
Perjantaina meillä oli kokouspäivä eli aamulla oli koko osaston parituntinen kokous, jonne onneksi tuli myös työystävä. Kävimme sitten yhdessä lounaalla Palolaitoksella ennen kuin kiirehdin seuraavaan kokoukseen it-hemmojen kanssa. Onneksi tässä vaiheessa meille riitti vajaa tunti tarinointia ja pääsin luistamaan pois.
Lähdin töistä aikaisin, koska pienin valitti silmän olevan turvoksissa ja olin sopinut treffit terveyskeskukseen hänen kanssaan. Suunnilleen tunnin kuluttua olimme jo ulkonakin, vaikka pienin valittikin että piti odottaa ihan kamalan kauan. Lääkärisetä oli mukava venäläismies, joka puhui hyvin rauhallisesti ja kuunteli lasta.
Päästyämme ulos terkkarista otimme pienimmän polkupyörän mukaan ja kampesimme itsemme metrolla Kontulaan. Kävin tilaamassa äidin kummityttären muistokimpun, valkoisia ja keltaisia neilikoita, samasta kukkakaupasta kuin meidän kukat. Kukkakaupasta menimme apteekkiin hakemaan pienimmän antihistamiinit ja sitten kävimme vielä ruokakaupassa hakemassa maitoa ja muuta.
Keskimmäinen oli pakkaamassa partioretkikamojaan ja lähti tyytyväisenä retkelle. Esikoisella nousi kuume 39:n illan ratoksi.
Lauantaina imuroin kämpän ja pesin lattiat. Mies kävi lautatarhassa ja teki tukipuun, että saimme vihdoin aulan lamput vaihdettua. Se on ollut hiukan hankala projekti. Pesin vanhoja pieneksikäyneitä takkeja pari koneellista, nyt nekin voi laittaa johonkin vaatekeräykseen kunhan ensin tsekkaan, ettei kukaan tuttu tarvitse.
Illalla lähdin syömään keskustelupalstan naisten kanssa, meitä oli yhteensä seitsemän ja oli oikein hauskaa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Tornin Ateljé-baarissa ja teimme ekskursion naistenvessaan, josta olikin kivat näköalat. Tulin kotiin puoli yhdentoista aikoihin, mies haki metrolta.
Tänään olen vain lukenut koko päivän ja pessyt pari koneellista pyykkiä. Keskimmäinen tuli kotiin partioretkeltä ja oli ihan tööt. Esikoinen alkaa parantua, mikä onkin hyvä, koska ei oikeastaan voi olla pois koulusta nyt ennen perjantaita.
Huomenna taas töihin. Viikonloput menevät aivan liian nopeasti.
Eilen juhlimme esikoisen vanhoja. Puin mekon ylleni töihin ja jouduinkin sitten selittelemään sitä, mutta eipä se haitannut. Mukavat tanssit ja esikoisen pari oli varsin kivasti asunsa valinnut. Alla pari kuvaa, laitan ehkä lisää myöhemmin jos jaksan, mutta nyt on pakko päästä petiin.
Esikoinen parinsa kera
Suunnilleen sata paria, oli sali käydä ahtaaksi
Kikapuun ja valssin jälkeen
Kävin tänään töiden jälkeen viemässä pef-mittauskaavakkeen Allergiasairaalaan. Yritin jäädä Oopperan kohdalla auton alle juostessani ratikkaan ja muutenkin haistatin pitkät liikennevaloille. Allergiasairaalan luona oli vaikka kuinka pitkään tyhjä tie ja jalankulkijoille punaiset valot, vaikka painoimme nappia sormet verillä.
Ehdin kaikesta huolimatta puoli kuudeksi keskimmäisen ja kaverinsa kanssa Kampin K-kauppaan karkkiostoksille (näin taas sen ihanan hipsterikundin!) ja siitä leffaan.
Deadpool oli mainio. Pidin siitä huomattavasti enemmän kuin olin odottanut trailerin perusteella. Tosin Ryan Reynoldsista en edelleenkään pidä.
Kotimatkalla pojat sanoivat, että tänään olleessa talviliikuntapäivässä, jossa he osallistuivat lasketteluretkeen, oli yhdeltä ala-asteen aikaiselta luokkakaverilta (nyk. rinnakkais-) murtunut käsi viimeisessä laskussa. Hyvää hiihtolomaa vain siihenkin perheeseen.
