Kuulumisia

Huomasin, että taas on mennyt viikko bloggaamatta. En vain aina jaksa illalla päivitellä ja töissä en oikein pysty.

Kävimme viime lauantaina ajelemassa Porvoossa autolla ja olihan se mukavaa, aivan täysin erilaista kuin vanhalla autolla. Eka pysähdys oli hautuumaa, jossa äitini haudan lisäksi kävelimme hiukan muuallakin vanhalla puolella, sillä nuorimmainen kiinnostui katselemaan hautakivistä vuosilukuja. lapsena itse tykkäsin etsiä vanhoja nimiä ja selvitellä koukeroisia kirjaimia jäkälöityneistä kivistä.

Hautausmaan jälkeen menimme katsomaan ruokapaikkoja vanhaan keskustaan ja mutkan (Brunbergin) kautta päädyimme jälleen Gabriel1763:en, jossa on edelleen tosi hyvä ruoka.

Sunnuntaina katselimme, kun sade valui maahan asti. Syksy saapui. leivoin pikaisen kirsikkakakun, siitä piti alunperin tulla kääretorttu. Hyvää on.

Maanantaina oli puoli päivää kestänyt kokoontuminen, onneksi saimme lounaan talon puolesta ja se olikin harvinaisen hyvä. Muutenkin viikko on kulunut töiden merkeissä suht tiiviisti.

Tänään olimme miehen kanssa nuorimmaisen uuden koulun vanhempainillassa, mikä oli aika kivaa. Moikkasimme keskimmäisen yläluokkien luokanvalvojaa ja sitten etsimme pienimmän kotiluokan. Meitä vanhempia oli aika vähän, ehkä 6-7 lapsen vanhemmat (erään toisenkin pojan molemmat vanhemmat olivat paikalla), joista ainakin yksi äiti oli tuttu jo päiväkotiajoilta ja opettaja on tosi mukava neljän pojan äiti :P

Jossain vaiheessa tuli puhetta lukemisesta ja siitä, että olen töissä kirjastossa. Kerroin aloittaneeni urani Puistolan kirjastossa, jolloin nuorimmaisen ope sanoi, että hän muistaa minut sieltä omilta kouluajoiltaan. Jäimme sitten miehen kanssa vielä luokkaan vaihtamaan muutaman sanan, siksikin kun nuorimmainen on nyt ollut alkuviikon sairaana kotona ja silloin sitten ope kertoi olleensa itse peruskouluikäisenä mun asiakkaana, mikä oli aika hauskaa :)

Juttua olisi riittänyt kyllä pitemmällekin hänen kanssaan. Olemme kyllä molemmat ihan tyytyväisiä tähän 'uuteen' kouluun, sillä pienin itse sanoi sitä paljon kivemmaksi kuin vanhaa jo viikonloppuna ajaessamme vanhan koulun ohitse.

Esikoinen on fuksitapaamisessa keskustassa, lähtö oli kuulemma A.Kiven patsaalla. Eilen tuo kävi kampuksella tutustumassa paikkoihin.

Nyt menen takaisin Alienistin ja neulomisen pariin. En ehkä ole maininnut, mutta jostain syystä Luke Evans (mm. Bard the Bowman) seuraa minua twitterissä. Kääk.

Niinja se pienimmän lentsu on vissiin tulossa mulle, kurkku on kipeä.

Jokseenkin raskas päivä

Olin tänään Porvoossa seuraamassa uusien jääkärien valanvannomista. Olikin varsin raskas päivä tunteiden kannalta, sillä heti bussin kurvatessa äidin entisen asuintalon ohi alkoi itkettää ja sitä sitten jatkui, kunnes paraati alkoi.

Mutta selvisin hengissä.  Kun uusi jääkäri vapautui, kävimme maukkaalla lounaalla Gabrielissa Kaupunginmuseon vieressä ja sen jälkeen käppäilimme Brunbergin kautta hautausmaalle. Onneksi hautuumaan vieressä on nykyään kukkakauppa, joten ostin sieltä miniruusun äidin haudalle. Veimme sen ja istuksimme hetken nauttimassa hautuumaan rauhasta, kunnes mies tuli hakemaan. Esikoinen ajeli kotiin, melkein oli liian painavat ajokengät.

Muutama kuva, en löytänyt esikoista mistään otoksesta koska tyyppejä oli tosiaankin sen 700.

En todellakaan jaksanut lähteä enää Coneilemaan Pasilaan.

Välipäiväretki

Teimme tänään hautausmaa-turneen eli kävimme ensin Malmilla isäni ja hänen ensimmäisen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilät.

Malmilla

 Jatkoimme Honkanummelle miehen isovanhempien ja vanhempien haudalle. Siellä ei ole vissiin käynyt kukaan sitten appiukon hautajaisten. En enää muista kävimmekö me keväällä.

Honkanummi

Sitten Porvoon hautausmaa. Onneksi äidin ystävät asuvat lähellä ja käyvät hoitamassa hautaa. Tosin havut ja kanervat ovat serkkuni nyt syksyllä laittamat. Joku pojista kysyi, keitä kaikkia haudassa on ja muistin serkkuni pienen tyttärenkin, jota ei ole kiveen merkitty. Hän syntyi ehkä vuotta ennen meidän keskimmäistä, mutta sairastui aivokalvontulehdukseen parikuisena. Useasta syystä hoito aloitettiin liian myöhään ja niinpä hän oli lyhyen elämänsä letkuissa sokeana ja kuurona ja kuoli muistaakseni alle kolmevuotiaana. Surullista. 

Porvoon hauta

Porvoon Vanhaa kaupunkia. Kävimme ensin Brunbergin tehtaanmyymälässä vain todetaksemme sen olevan kiinni ja tulimme takaisin keskustaan suorittamaan ostokset. Kävimme myös syömässä, koska ketään ei kiinnostanut kotiinmeno ja ruoanlaitto ja niinpä päädyimme Gabriel 1763-nimiseen pieneen ravintolaan, jossa kävimme keväällä äidin uurnanlaskun jälkeen. Siellä oli oikein hyvä ruoka edelleen.

Velocipedin kehitys

Ennen kotiutumista piti vielä hakea esikoisen paketti Posti-kaupasta, jossa tein pienet muutkin ostokset. Äkillisestä ruuhkasta johtuen avasivat sitten myös toisen kassan, jolla ei tarvitse odottaa postipakettien noutajia. Siirryin siihen, vaikka olin jo laittanut kolme tavaraani hihnalle, mutta eteeni kurvasikin vanhempi mies kaljatölkkeineen. Kysyin, olisiko mahdollista päästä ennen häntä (=pienemmät ostokset) ja hän tokaisi, että pitää olla nopea ja nyt on hänen vuoronsa. Sanoin sitten kohteliaasti, että yleensä on tapana antaa kauemmin jonottaneille tilaisuus mennä ensin. Kassapoika hymyili sievästi ja miekkonen puhisi jotakin itsekseen. Tunsin kerrankin itseni fiksuksi, kun keksin sanoa takaisin jotain enkä vain jäänyt äimistelemään ihmisten törppöyttä itsekseni :P

Ystävä kyseli kattilaleivän ohjetta ja kävin kaivamassa sen päivityksen. Se osui pääsiäislauantaille (en ollut linkannut ohjetta) ja suru iski lukiessani kommentteja pääsiäissunnuntain päivitykseen. Kiitos teille vielä kerran tuesta sekä täällä että muualla <3

Joulun sanomaa

Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.

Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?

Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.

Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.

Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.

Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.

Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)

Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.

Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.

Sitä sun tätä

Onkin vilahtanut aika jälleen, mutta en ole vain jaksanut päivitellä. Aina ei jaksa enkä ala nyt kertaamaan kaikkea tämän viikon aikana tekemääni.

Eilen oli ihana kesäpäivä, tuntui jo aivan lomalta tai ennakko-sellaiselta. Istuin ulkona lukemassa Neljäntienristeyksen loppuun samalla käräyttäen dekolteeni mukavan punaiseksi. Kirja ei mielestäni ollut ihan sen hypetyksen arvoinen, mitä olen siitä lukenut. Minusta se oli surullinen kertomus ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet tai saaneet olla omia itsejään kuka mistäkin syystä. Ihan alkoi harmittaa.

Iltapäivän lopuksi grillasimme ja söimme päivällisen ensimmäistä kertaa ikinä näin aikaisin vuodenaikaan nähden pihalla. Kissakin oli ihan pihalla.

Tänään sitten kävimme Porvoossa saattamassa Äidin viimeiselle matkalleen. Haimme uurnan Honkanummelta ja ajoimme Porvooseen. Täytyy tunnustaa, etten jaksanut pitää uurnaa sylissä, ihan painon vuoksi mutta myös siksi, että se oli aika raskasta.

Hautausmaalla tapasimme äidin hyvän ystävän, Porvoon entisen rovastin Aino Mäki-Punton, joka oli halunnut tulla uurnanlaskuun sekä veljeni Kimmon perheensä kanssa. Haudalla lauloimme Suvivirren ja Aino luki Daavidin psalmin.  Laskimme kukkaset, sytytimme kynttilät ja sanoimme hyvästit. Äitienpäivästä voi tulla hankala.

Saimme kauniit kukkaset unohtuneen arkkulaitteen tilalle

Siunaustilaisuuden kukat oli laitettua haudalle, ne olivat säilyneet yllättävän hyvin.

Me lähdimme Kimmon perheen kanssa syömään Jokikadun Gabriel-ravintolaan, joka olikin mukava uusi tuttavuus meille, ja sen jälkeen ajelimme Brunbergin tehtaanmyymälän kautta kotiin. Tosin leikimme turisteja ja kävimme kirkossa ennen ruokaa.

Olen lapsesta asti pitänyt tuosta yksisarvisesta

Porvoon joki

Vanhaa kaupunkia

Esikoinen tuli melkein yhtäaikaa meidän kanssamme, hän nimittäin oli koulussa, ja lähti illansuussa ystävälleen yöksi. Katsoin pienimmän kanssa 10nnen Tohtorin ekan kauden loppuun, taidamme huomenna aloittaa seuraavaa jos jaksamme.

Ilmoittauduin maanantaina alkavalle verkko-opintoina suoritettavaan Viestinnän perusopintojen ensimmäiseen luentosarjaan.  Jos vain jaksan, niin jatkan syksyllä muilla viestinnän pertsaan kuuluvilla kursseilla. Mies ei vastustanut pahasti ja niistä voi olla hyötyä työelämässä.

Olen katsellut kaavoja uutta shortsikangasta sormeillen ja samalla miettinyt, tekisinkö sittenkin 'puolikello'hameen mekkooa varten ostamastani kankaasta. Saa nähdä.