Syksyn myötä minäkin palasin kustannuspaikalle, jossa kaikki on kuten ennenkin. Tai melkein ainakin. Riittävän tuttua, ettei tullut paniikkia. Hetken aikaa pelkäsin, että opintoni peruuntuvat, mutta työtoverini (se jonka kanssa minulla on suhde) rauhoitti mieleni asiantuntemuksellaan ja silitteli minua hellästi kaivattuaan minua pari kuukautta.
Sukkaprojektini on edelleen puikoilla, isojalkaiselle ihmiselle sukissa on melkoinen pituus myös jalkaterässä. Eivätkä palmikot ainakaan nopeuta asiaa. Aiemmin pelkäsin palmikoiden neulomista, kammon sain jo ala-asteella lapasista, mutta jokin aika sitten päätin, että opettelen senkin ja niin tein. Nyt ne jo sujuvat suht hyvin.
Yritän pää sauhuten pohtia, mitä vielä tulisi mieleeni mutta en oikein nyt jaksa. Siksi siirryn videon puoleen. Nauroin itseni tärviölle katsoessani sitä, varsinkin Karlin ilme on jotain aivan mieletöntä :P
