Ponnistin äsken jokapuolikuisen laskujenmaksun, voi kuinka nautin katsoessani senttien hupenevan tililtäni! NOT! Ilahtuisin jos ne sentit häviäisivät vyötäröltä. Nou kän duu. Pakko on maksaa.
Ponnistin tänään myös uimahallille. Ensi kertaa neljään viikkoon pääsin altaaseen ja olipa mukava veto. Piti hiukan varoa kinttua sen taannoisen kaatumisen vuoksi ja siksi aika jäi huonoksi, sain sivallettua kilometrin 32:een minuuttiin. Kaatumista edeltävällä viikolla tein henk.kohtaisen ennätykseni ikinä ja vetäisin saman matkan 30 minuuttiin, mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Ponnistelin tänään, ettei tämä maanantai olisi edeltäjiensä kaltainen. En onnistunut telomaan itseäni, eli ponnistukset tuottivat tulosta.
Parhaillaan ponnistelen ollakseni kyynelehtimättä katsellessani kääpiötäni. Pelkään olevani kohta pehmustetussa pyöreässä huoneessa etsimässä nurkkia. Sitten voin tietysti lopettaa ponnisteluni ja uuvahtaa pahnoille.
Loppuun Ismon piisi, joka pulpahti mieleeni puhuessani laskujenmaksusta. Olkaatten hyvät.
