Rakkaudentunnustukset vessapaperissa

Rakkaudentunnustus vessapaperissa, voiko olla rasittavampaa asiaa? Muistaakseni Serlalla oli jokin ihme keräys jokin aika sitten, jolloin ihmisiä kehoitettiin lähettämään erilaisia rakkaudentunnustuksia ja ne on sittemmin painettu vessapaperiin. Mökillä jo kammoilin näitä ja nyt meille osui kotiin paketti. Ihan järkyttävää. Useimmissa on kielioppivirhe tai sitten ne ovat muuten vain niin kaameita, etten kestä. Lisäksi koko ajatus rakkaudentunnustuksesta vessapaperissa on täysin kuolleena syntynyt idea. Oikeasti.

Olen potenut flunssaa koko tämän viikon ja olo melkeinpä huononee vain. En pysty tekemään mitään järkevää; yritin ommella hametta sillä lopputuloksella, että vedin vetoketjun nurjalle puolelle erittäin siististi. Sitten kun sain sen purettua ja ommeltua uudelleen ja pääsin hiukan eteenpäinkin, näkökenttään ilmestyi aura. Päätin lopettaa ompelut tältä päivältä.

Luin kummallisen kirjan sunnuntaina. Kirjastolehdessä oli erään kirjailijan haastattelu ja hän kehui kanadanranskalaista Tulitikkutyttö-kirjaa, joten lukaisin sen. No, olihan se mielenkiintoinen mutta samalla hyvin moderni ja ranskalainen. Mielestäni se muistutti oikeastaan Sarrauten Kultaisia hedelmiä, mistä pidin aikoinaan kyllä kovasti. Mitä siis yritän sanoa on se, että kirja oli hyvä ja jäi mieleen, mutta samalla se oli harvinaisen häiriintynyt.

Tässä rään täyttäessä päätä en ole oikein jaksanut lukea mitään kovin ihmeellistä, joten olen lukenut monta erinäisiä ficcejä Kapteeni Amerikasta. En edelleenkään löydä yhtä, jota kaipaan, joten pitää varmaan kirjoittaa se itse. Myös Salien kymmenes luku on työn alla, ollut jo jonkin aikaa kyllä.

Katsoin muutaman leffan tässä lomanalun kunniaksi. Snowpiercer-niminen dystopiakuvaus oli juuri niin hölmö kuin voi kuvitella. Chris Evansia oli silti mukava katsella kuten myös Avengersissa. Lisäksi katsoin Hell or high water-elokuvan, joka oli yllättävän hyvä. Chris Pine ja Jeff Bridges tekivät hyvät roolit.

Otin Spotifyn käyttöön vihdoin. Minulla on ollut siellä tili vuosia, mutta en ole käyttänyt sitä oikeastaan ollenkaan. En ole varma jatkanko. Maksoin kolmen kuukauden premium-tilin, mutta kolme kuukauden päästä hinta nousee eurosta kymppiin enkä tiedä tarvitsenko premiumia. Pärjään hyvin myös entisellä musiikkisysteemilläni.

Allaoleva soi juuri nyt.

Varrelta virran

Joo.. olin töissä köhimässä koko päivän. Työkaverin kanssa muodostamme varsinaisen keuhkotautiparantolan äänimaiseman, että tervetuloa vain peremmälle.

Muihin asioihin sen verran, että sain eilen sen onnettoman kyhäelmän valmiiksi, jota myös opiskeluhommaksi sanoin ja tungin samantien pois käpälistä. Meni sitten läpi tai ei, niin se on tehty ja voin keskittyä seuraavien kantojen kääntämiseen.

Tänään eräs henkilö sanoi haastattelussa, että sukat ovat hänen mielestään kaikkein paras (joulu)lahja, mitä voi saada. Jostain syystä tämä herätti lievää huvittuneisuutta Ravelry-ryhmässä ;) ja he olivat kovasti sitä mieltä, että se oli selkeä viesti eräistä villasukista. No.. tietysti toivon, että asia on niin, mutta toisaalta.. ääh. Onhan tietysti mukava kuulla, että sukat ovat suosiossa :)

Loppuun vielä mainittuun haastatteluun liittyvä pätkä.  Huomenna aloitan origami-taiteilun.

Enimmäkseen tukkoinen

Käväisin töissä ja tulin takaisin kotiin. Kamala olo. Särkee joka paikkaa, mutta lämpö ei nouse. Päinvastoin se laskee.

Onneksi saatoin ensin tehdä hiukan opiskelujuttuja pois ja sitten keskityin yhden tietyn elokuvan Lontoon ensi-iltaan. Kaksi tuntia livestriimausta.. ei tehnyt heikkoakaan ja samalla sain neulottua erään pienen henkilön joululahjaa eteenpäin. Takakappale alkaa olla kohta valmis.

Huomisiin.

Hedvekki

Menee niin hermo yhden keskustelupalstan jeesustelijan kanssa, ettei ole todellista. Kyse on siis ns. Raamattu-uskovaisesta ihmisestä ja asia liittyi tähän uutiseen. Minun mielestäni asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta tämän ihmisen mielestä tämä kuvastaa 'kaikki mulle heti tänne nyt'-aikaamme. *ggrrrr* Ja nyt en sano siitä enää enempää.*

Töissä oli suht rauhallista, työkaveri oli edelleen poissa ja puolikas onneksi töissä. Ehdin tehdä puolitoista osiota tiedonhakutehtävää. Töiden jälkeen kävin hakemassa Hobitin liput ja joulukorttitarvikkeita. Nyt sitten vain hommiin.. uuhuu.

Ääni on karannut ja aivastuttaa, lisäksi palelen kuin pieni eläin. Kai se tästä tauti iskee minuunkin. En juuri nyt olisi ehkä kaivannut (mieluummin ensi viikolla), mutta minkäs teet.

Nyt kaivaudun vällyihin.

CU .. eiku HY.

*Sanon sittenkin. Vastasin hänelle näin:

(Kyse on) ihmisarvoisesta elämästä. Jos haluaa saada lapsia tai ei halua, ei se kuulu kenellekään muulle kuin sille ihmiselle ja hänen mahdolliselle kumppanilleen, oli mitkä värkit tahansa. Ihan sama kuin seksuaalisuuden kanssa.

Hiphei

Taas on maanantai. Eikä niitä olekaan enää kovin monta jäljellä tälle vuodelle. Itse asiassa tosi vähän, ehkä viisi jos oikein laskin. Jännittävää?

Joka tapauksessa viikonloppu meni. Lauantai-aamuna varasin liput Hobitin viimeiseen osaan. Vain tunnin odottamisen jälkeen.. huhhuh. Finnkinon sivut olivat aivan juntturassa. Loppupäivän menetin hermoni opiskeluhommien kanssa, olin jo aivan valmis lyömään hanskat tiskiin koko jutun kunnes sunnuntaina vihdoin tajusin jotain ja saatan jopa saada homman toimimaan. Ei kivaa. Melkein itkin.

Sunnuntaina sain ommeltua itselleni uuden työkassin. En tosin tiedä, olenko ihan tyytyväinen, mutta onpa ainakin hätävara. Käsilaukku on vähän turhan pieni välillä, aloin jo kyllästyä lukemaan ficcejä luurista metrossa.

Tänään kävin uimassa, vaikka oli aika tuskaa. Pääsin lopulta kuitenkin kilsan, mutta tiukkaa teki. Töissä työkaveri on sairas, lähti parin tunnin jälkeen kotiin. Siis hän, joka ei sairasta koskaan. Nyt minusta tuntuu, että olisi kuume nousemassa, mutta ehkä ei. Yleensä menee alilämmön puolelle, kun tuntuu tältä. Kaikkia jäseniä särkee.

Nyt lähden petiin. Nähdään taas. Tämä piisi on soinut päässä koko päivän, olkaa hyvät.

Köhäisää keskiviikkoa

Kävin töissä jälleen, tosin useamman tunnin rupeaman mutta silti ehdin tulla kotiin jo hyvissä ajoin ennen työajan virallista päättymistä. Olo huonontui tunti tunnilta ja niinpä päätimme työkaverin kanssa, että on parempi minun mennä kotiin sairastamaan nyt, koska huomenna joudun pitämään ovia auki yksin parisen tuntia. Tällä hetkellä meitä on vielä vain me kaksi hommissa, ensi viikolla saamme puolikkaan apupoikamme takaisin remmiin ja sitten hiukan helpottaa.

Päivän kuvahaasteen aiheena oli nappi ja kun en muutakaan keksinyt, otin kuvan surunapista.

Laittaessani kuvaa FB-sivulleni aloin pohtia sitä, milloin surunapeista luovuttiin? Milloin surusta tuli yksityistä ja huomaamatonta? Tuokin nappi on jostain 60-luvulta, käsittääkseni. En tiedä, onko appiukko käyttänyt sitä 80-luvulla miehen äidin kuoltua. Luultavasti ei, silloin ehkä alkoi tämä 'yksityisyyden' suojelu tässäkin. En tiedä. Ehkä joku sosiologi tekee aiheesta väitöskirjan joskus tulevaisuudessa.

Kepeämpiin aiheisiin palatakseni vanhuskissamme käväisi vuositarkastuksessa tuossa parinsadan metrin päässä ja kaikki kunnossa. Eläinlääkärin mukaan on jo 'laina-ajalla' vuosissaan. Hampaat oli putsattu kevytnukutuksessa ja kynnet leikattu. Miehen kerrottua turkkiongelmista trimmattiin vielä turkkiakin, nyt kissa on aika hoikan näköinen. Kuulemma hedelmäpussillisen verran otettiin karvaa pois, mikä on kyllä ihan hyvä. Reipas kattihan tuo on, ikäisekseen sai mökilläkin vielä tuoreravintoa saalistettua :)

Sain ensimmäisen tenttikirjankin tänään. Aihe käsittelee leuttelointia ja sisällönkuvailua. Jeeee.

Loppuun hiukan vanhaa progea. Marillionia, tykkäsin tästä levystä ja pidän siitä edelleen. 

Maanantai

Olin tänään kotona ja nyt tuntuu olo paljon paremmalta kuin eilen. Taidan huomenna kyetä jo töihinkin.

Osallistun syyskuun ajan kuvahaasteeseen, josta mainitsinkin jo viime viikolla. Tässä ensimmäinen kuva, päivän teemana oli 'In my cup'. Unohdin ottaa kuvan aamukahvistani, joten sen sijaan saatte kuvan teemukista.

Nautin teetä samalla, kun katselin Spooksin loppuun ja aloittelin uutta neuletta, tällä kertaa itselleni. Meinasi mennä silmukkalaskut aivan sekaisin, kun Richardin esittämälle Lucas Northille kävi hullusti. Aijai.. nyt spoilasin.. no, toisaalta ehkä se ei haittaa teitä :D

Nyt illalla katselin iahn uutta sarjaa 'Outlander', joka perustuu Diana Gabaldonin 'Muukalainen'-kirjasarjaan. Graham esittää siinä klaanipäällikköä, hieno mies tässäkin.

Loppuun hassu piisi, josta tykkään jostain oudosta syystä. Alkaa ihan tanssittamaan.

Pää täynnä

Nimittäin räkää, ainakin ontelokivuista päätellen. Sattuu jopa silmien liikuttaminen, enkä jaksa uskoa että parin pienen viinilasillisen jälkeen olisi tällainen olo. Minulla kun ei ole koskaan ollut ns. krapulaa. Ei siis ikinä.

Eilinen infotilaisuus plus luento meni ihan hyvin muuten, mutta siellä oli kylmä kuin jääkarhun takalistossa. Tärisin kylmästä aamulla luokassa, söin kylmän salaattilounaan vielä kylmemmässä ruokalassa ja tärisin lopun iltapäivän edelleen luokassa. Lämmin oli vasta metrossa, jossa muilla ihmisillä virtasi hiki ja minä istuin takki tiukasti kiinna ja huivi kaulassa. Illalla saunan jälkeen oli jo ihan mukava istua ulkona, kun oli kunnolla vaatetta niskassa.

Olikin oikein kivat Elojuhlat. Melkein kaikki ystäväpariskunnat olivat mukana, tosin pari oli edustettuina vain toisen puolison toimesta, mutta sitten taas oli sellaisiakin ystäviä mukana, joita emme ole pariin vuoteen nähneet. Elojuhlamme toimivat nimittäin siten, että lähetämme kutsun ja ne, joille sopii tulla elokuun viimeisenä lauantaina meille grillaamaan, tulevat. Jollain kokoonpanolla ollaan oltu koolla jo noin 18 vuotta ja moni ystävä sanookin, että on niin kiva tulla, kun muuten ei juurikaan näe näitä kaikkein vanhimpia ystäviä.

Eräs eilisistä vieraista oli vanhin ystäväni Jatta, jonka kanssa tutustuimme kolmannella luokalla. Jatan koulusta kaikki oppilaat tulivat meidän kouluumme siksi talveksi, kun heille rakennettiin uutta koulua ja aika aikaisin sinä syksynä meistä tuli erottamattomat. Vaikka nykyään tapaamme harvoin, koskaan ei ole hankalaa jutella mistään.

Nyt juon iltakahvini kuunnellen John Newmania ja yritän päättää, menenkö huomenna töihin. Pahoin pelkään olevani kykenemätön, olo on kurja.

Kosteata iltaa

On satanut koko päivän, sellaista sadetta joka kestää varmasti ensi jouluun saakka. Inhoan juuri sellaista sadetta. Se saa vain pahalle päälle ja haluaisin olla kissa.

Lisäksi nuha on siinä vaiheessa, että aina kun pidän päätä alaspäin (näppikseen päin)  niin nenästä lirahtaa nestettä. Not funny. Ainut hyvä puoli tässä flunssassa on se, että en todellakaan lähde huomenna mihinkään järvelle palelemaan.

Kotimatkalla ostin takin, jota olen tuijottanut joka aamu parin viikon ajan. Se on ihana. Ihana ihana. En ole varma, olenko koskaan omistanut mitään yhtä kallista vaatetta (lukuunottamatta hääpuvun kankaita), mutta se on ystävän mukaan juuri minua. Voisin pistää kuvan jonnekin tekstin alalaitaan..

Nyt menen petiin. Päivän piisinä yksi ikisuosikeistani, sekä laulu että esittäjä.

ja se kuva

Helei

Flunssa iski. Oikein mukavasti. Pitäisi vielä huominen selvitä töissä, sillä työkaverilla on menoa ja hän pääsee vasta alkuiltapäivästä paikalle. Istun taas kahdella pallilla, tosin samaahan hän on joutunut tekemään. Jos oloni jatkuu tällaisena, en varmasti lähde perjantain tyhy-päivään kirkkoveneilemään (*hiljaa*).

Se piisi, jota olen ihmetellyt pari pävää, löytyi vihdoin ja oli, kuten epäilinkin, Bronski Beatin 'Smalltown boy'. En nyt linkkaa sitä tähän, kun en vain jaksa. Se löytyy kyllä jostain tuolta tageista, jos joku haluaa kaivella, mutta YT:sta toki helpoiten.

Taidan kömpiä nukkumaan. Kannattaa vetää valkoinen merkki mustaan puuhun, sillä en kovin usein mene petiin ihan näin ajoissa.

Huomisen säätä odotellessa voi kuunnella vaikka tätä.

Iltaa

Tämä tiistai on ollut kiltti tähän asti. Oletan sen pysyvän sellaisena vielä hetken, noin viisi varttia.

Oikeasti halusin sanoa, että olen uskovainen. Silti puolustan tasa-arvoista avioliittolakia, sillä minusta ihminen saa rakastaa ketä haluaa. Ilmeisesti kuitenkin useimpien ihmisten mielestä ei saa, mikä on sääli. Toisaalta tiedän olevani outo uskomusteni kanssa, en millään sovi luterilaisen kirkon katsomuksiin siitä, millainen kunnon uskiksen pitäisi olla. Uskonhan edellisiin elämiin ja muuhun roskaan, kuten enkeleihin. (Tämä on provo jos joku ei tajunnut.) Minua ihan oikeasti hieman ihmetyttää kansaa edustamaan valittujen henkilöiden älynlahjat. Kuulostavat yhtä älykkäiltä kuin erään tuttavani mies, joka käyttäessään vaaleanpunaista kauluspaitaa kulkee selkä seinää vasten. (Tämän olen kuullut hänen vaimonsa suusta ja uskon sen olevan suurimmaksi osaksi totta.) Säälittävää. Vertautuu minusta suoraan muslimien kaapuihin ja niiden käytön perusteluihin (=mies on niin himojensa orja, että naisen tulee pukeutua kaapuun).

Halusin ottaa kuvakaappauksen tästä, koska se on aika ajatuksia herättävä.

Nyt kuitenkin kurkussa on kuppa tai jokin. En ollut saada syötyä, koska aina joskus käy niin, että suun sisäpuoli tulee yliherkäksi ja kutiaa ihan sairaasti kun yritän syödä. Siis muulloinkin, kuin kuppa-aikaan. Ajattelin kirjoittaa hetken, jos onnistun ja siksi luen keskiajan kansainvaelluksista. Nähdään taas.

Loppuhuomautuksena sanottakoon, että en usko puhuvani enempää uskonnosta tai uskomuksistani tässä blogissa ja  vielä korostan, että minulla on myös homoseksuaaleja ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat ihania ihmisiä.