perjantai 30. syyskuuta 2011

Synttäripäivä

Aamulla heräsin ihan järkyttävään ketutukseen. Näin unta isästäni, olimme mökillä ja hän herätti kaikki keskellä yötä saapumalla sisätiloihin kännissä kuin käki. Kylläpä ottikin päähän, vaikka isä on ollut kuolleena kohta 18 vuotta. Yhtään en osaa sanoa, miksi moista unta edes viitsin katsella.

Onneksi töissä sentään sain salmiakkia lahjaksi. Panttereita, koskapa Puuma-merkkisiä ei vielä ole saatavilla :D Sain myös kukkia Tätien kahvikerholta :)

Puuma-pantterietten vuoksi hieman Karlia kehiin ;)

torstai 29. syyskuuta 2011

Vanha tuttu

Juu ei, en puhu nyt Heikistä. En nähnyt koko tyyppiä, lienee tehnyt oharit tms koko puljulle :P Sen sijaan tapasin Avoimen yliopiston opiskelukaverini Ilkan, joka sattumoisin on tuolla töissä. Rupattelimme Ilkan kanssa mukavia ja sain oikein hyvää puolukkapiirakkaakin. Lisäksi sovimme treffit jollekin tiistaille, kun hän käy kurssillaan meillä.

Ainiin, varasin hammaslääkäriajankin tänään. Ikävä kyllä tapaan Hänet vasta ensi kuun loppupuolella :P

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Hirvittää

Huomenna pitäisi mennä johonkin Tietokeskuksen infopäivään. Juu, ei siinä mitään sinällään, mutta siellä on yhtenä puhujana entinen luokkakaveri Heikki. Heikki oli oikein kiva, yksi niitä harvoja luokkalaisia, joista pidin. Silti tai ehkä juuri siksi hirvittää nähdä, miten aika on meitä kohdellut. Viimeksi olen nähnyt Heikin lakkiaispäivänä.

Saattaa olla, että olin lievästi lätkässäkin Heikkiin silloin joskus. Uhuu.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Ruista ranteeseen

Kauan aikaa sitten ostimme muutaman kerran erään jauhotehtaan ruisjauhoja, kun niissä oli juuri mukana. Sitten jauhoseos katosi, kuten yleensäkin käy niille tuotteille, joista me pidämme. Viime viikonloppuna tukussa yllättäen olikin tuota samaa jauhoseosta tarjolla ja otimme paketillisen mukaan. Tänään mies ja esikoinen laittoivat ruispaloja. Lämmintä ruisleipää :)

Onpa taas ruokakeskeistä asiaa ja yhä pahenee. Siis loppuviikosta. Aion leipoa itselleni synttärikakuksi suklaa-unikosiemenkakun, jonka ohjeen kopioin uusimmasta Kotiliedestä :P

maanantai 26. syyskuuta 2011

Nälkä

Vielä vartti kitumista kunnes pääsen kotiin. Kauhea nälkä, kuten aina iltavuorossa. Syön eväät aina hyvissä ajoin ajatellen, että kyllähän mä nyt kotiin asti kestän. Nytkin olen juonut varmaan kohta pari litraa vettä ja nyt maha murisee jo. Ei auta mikään. Kassissa olisi kyllä pähkinöitä, mutten viitsi enää avata pussia kun olen tähän asti selvinnyt. Ehtiihän sitä kotona sitten syödä.

Onneksi en sentään istu köksänluokan lähellä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kaiho

Jonkinlainen kaipuu on aina vain mielessä, kun ajattelen ex-työpaikkaa. En kaipaa itse työtä enkä sitä kiirettä, mikä oli tappava, vaan työkavereita ja raskasta työtä keventävää huulenheittoa. Onhan meillä sitä toki nytkin, mutta jotenkin se oli erilaista siellä. Toisaalta pidän yhteyksiä niihin, joista tuli oikeita ystäviä.

Joo, no se siitä. Loppuun joku piristävä teinirenkutus.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Valintoja

Elämä on valintoja. Tänään olen jo joutunut kaupassa valitsemaan ihan helkkaristi ja nyt pitäisi vähitellen päätää, mitä laittais illaksi päälle. Vaatteita siis. Menen syömään ex-töikaverien kanssa. Asiaa ei helpota se, että menemme syömään ravintolaan, jossa olen viimeksi käynyt noin 20 vuotta sitten tanssimassa tyttökavereitteni kanssa.

Muistaakseni silloinkin oli kyllä sama ongelma. Ikä lisääntyy, mutta ongelmat pysyvät samoina.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Rotta

Voi rotta! Tänään mennessämme lounaalle oli rotanraato jalkakäytävällä remontoitavana olevan talon vieressä. En tiedä, mihin oli osunut mutta aika ällö näky oli kun varis oli jo käynyt lounastamassa.

On mielestäni metkaa, että lapsuudessani 70-luvulla kenelläkään ei ollut täitä eikä kihomatoja eikä rottia saati muitakaan ökkiäisiä ollut kodeissa. Ehkä ne olivat kuolleet DDThen? Nykyään sen sijaan ovat oikea vitsaus kaikki nuo. Kuulemma yksi syy olisi nykyään kaupungeissakin yleistyneet biojäteastiat ja kompostit.

Yyh.

torstai 22. syyskuuta 2011

Vauvoista

Ajattelin nyt kerran sanoa sitten tämänkin. Tykkään vauvoista. Kunhan ne ovat jonkun muun ja voin antaa takaisin äidillensä ja nukkua yöni suht rauhassa. Parhainta vauvoissa on se, että ne kasvavat. useimmiten ainakin. Tietysti rasittavuus hieman lisääntyy ennen kuin ne ovat täysin itseohjautuvia, mutta pääsääntöisesti ihan ok kehityssuunta.

Tätä erittäin huojuvaa aasinsiltaa pääsenkin seuraavaan linkkiin, jota olen nyt hihitellyt niin että vanhin poika kyseli, että mikä mulla on. Jollain on runosuoni sykkinyt aivan mahtavasti :D

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Päänsärky

Koko päivän särkenyt päätä. Jotain migreenityyppistä lienee, koska tavalliset päänsärkylääkkeet ei auttaneet yhtään. Onneksi on salmiakkia, ostin kotimatkalla. Oli pakko lähteä hiukan aiemmin töistä, en pystynyt enää tuijottamaan ruutua oksentamatta.

Työkaverin eläkekahvien vuoksi piti töihin raahautuakin. Jos niitä kemuja ei olisi ollut niin olisin jäänyt voihkimaan päätäni kotiin. Muuten ihan ok kemut, mutta esimies piti niin törpön puheen ettei uskoisi heidän olleen kauan samassa puljussa töissä. Muinaisista roomalaisista pääsimme nykyaikaan muutaman 'entäs sitten?'-lausahduksen saattelemina. Huhhuh.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Tyhjää

Pää kolisee tyhjyyttään enkä keksi mitään järkevää sanottavaa. En kyllä oikein nyt muutenkaan. Aivosolut taisivat saada liikaa rasitetta vesijumpassa, kun olisi pitänyt juosta lötköpötkön päällä. Uhhuh.

Julkisen liikenteen kunniaksi tämä video. Riittänee aika pitkälle. Bussikuskit on pop.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Yrmy

Siinäpä mukava nimi pienelle pojalle, eikös? Positiivinen ja kaunis. Yrmy.

Tätä olen nyt pohtinut muutaman viikon (jåå, olen blondi). Että miksi ihmeessä on ihmistainta siunattu moisella nimellä? Siinä missä Ukko on suht hellyttävä pojan nimi, Yrmy on vain ja ainoastaan kurja. Vai mitä sanoisitte, kun ylpeä äiti kertoisi lapsestaan, että 'Yrmy oli niin iloinen uudesta leikkiautosta.' Kuulostaa jokseenkin oudolta, eikö? Tai nainen tapaa elämänsä miehen, Yrmyn. Huh, kuolen juuri nauruun.

Itse asiassa Yrmy ja kaksoissisarukset Irkkuli ja Orkkuli lienevät saman suvun jäseniä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Noloa

Unohdin viikolla kirjoittaa nolosta hetkestä. Tai ei se nyt oikeastaan ollut noloa mut ..öö.. jotain.

Meillä on töissä nuori nainen, jolla on sama sukunimi kuin yhdellä ex-töipaikan nuorella miehellä ja sen verran olen päätellyt, ettei ole aviossa nuo kaksi keskenänsä (eikä vissiin muutenkaan). Enivei, kysäisin sitten tältä Emmalta että olisko sukua sille kundille ja se sanoi, et joo, on hän sukua.. itse asiassa se kundi on hänen veljensä. Minä sitte iloisesti sanoin, että aijaa, ette kyllä ole kovin samannäköisiä. Emma sanoi, että jaa.. se on hänen kaksoisveli. *prööt* Joo.

Toinen nolous; löysin tänään nuoremmen veljentyttären blogiin. Juu, ei muuten haittais, mut muistinpa taas jälleen unohtaneeni veljeni synttärit ihan totaalisesti. Voe elämä.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Raatona

Sain hienon idean pestä ikkunat. Ehdinkin pestä melkein kaikki keittiön ikkunat ennen sadetta, joka hyydytti innostuksen niin että pesin sitten vain sen viimesenkin keittiön ikkunan sateen jälkeen. Jos huomenna ei sataisi, niin voisi pestä jopa olkkarin ikkunat. Koko viime talven nyppi, kun en jaksanut/viitsinyt/ehtinyt niitä pestä syksyllä. Enkä pessyt keväälläkään. Keväällä ei kyllä muutenkaan ehdi ikinä mitään.

Jääkaapin ja pakastimen takia piti siivota keittiön kaappejakin, sillä miehen piti siivuttaa työtasosta 5 mm pois jääkaapin mahtumisongelman vuoksi. Jatkamme huomenna kippotuhoa, alkoi väsy painaa sen verran ruoan jäljiltä, ettei enää jaksanut.

Ehdin siinä sateenpitotauolla jo tuhlaamaankin, ostin netitse pienimmälle 2-osaisen talviasun Ticketiltä Tanskanmaalta. Tuovat kotiovelle, mikä autuus!

perjantai 16. syyskuuta 2011

Ajoissa

Uuden jääkaapin ja pakastimen pitäisi saapua ennen klo 10:ntä, saapa nähdä. Jotenkin en ihan luota, että tässä 70 minuutissa enää mitään tulee. Onneksi laitoimme vanhan jääkaapin vielä seinään, että pysyy maidot hempeinä.

Oikeasti olen todella hämmästynyt jos nuo tulevat kohta. Pitäisi saada lapset petiin.

EDIT Soittivat tulevansa lähempänä puoltayötä... Ovat vielä Espossa ja sit olsi Helsinkiin pari vietävää. Voi elämä.


torstai 15. syyskuuta 2011

Asumista

Olemme miehen kanssa ihmetelleet täkäläistä tapaa asunnonhankinnassa eli tätä, että ensin ostetaan kaksio, sitten kolmio jne kunnes taas lasten lennettyä pesästä aletaan siirtyä pienempiin yksiköihin. Mehän teimme tämänkin nurinpäin eli rakensimme vuoden seurusteltuamme isohkon omakotitalon, jossa aiomme asua siihen asti kun pystymme.

Tämän aasinsillan kautta pääsen ihmettelemään veljeni exää, joka on myymässä lukaaliaan. Itse asiassa ihmettelen kyllä veljeänikin ja nyxää. Aikoinaan kun esikoistrytär täytti 17v veljeni ja nyxä muuttivat esikoistyttären huoneen toimistoksi, kun 'eihän tytär enää tule viikoiksi isälleen'.  Nyt sitten esikoistytär muutti itsenäiseen elämään eli kaksioon jonnekin melkein-jumalan-selän-taakse ja exä alkoi heti myydä asuntoaan, koska 'se on liian iso hänelle ja nuoremmalle tyttärelle'. Jos olisin esikoistytär tuntisin itseni varsin ei-toivotuksi henkilöksi. Mitäs jos yksinasuminen ei sujukaan hyvin ja pitäisi muuttaa takaisin äiskän ja pikkusiskon luo?

Oikeastaan en enää ihmettele, että esikoistytär haluaa yliopistoon lukemaan Psykologiaa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tilipäivä

Sekä minulla että 'vapaa-aikasuuntautuneilla henkilöillä', kuten naapurimaassamme Ruotsissa asia ilmaistaan. Ihmettelin nimittäin hetken iltavuoroon tullessani, miten metrossa ja ratikassa olikin taas kaivautuneet rakkaat haisulimme esille jostain sienen alta sadetta pitämästä kaikki möykkäävimmät olennot. Yksi Haisuli istuksii tuossa melkein nenäni alla nytkin. Onneksi se on sentään kiltti ja hiljainen, henk.koht. mielipieteeni on myös lievä kehitysvamma. Mutta erinomaisen ystävällinen sielu, mitä ei kaikista haisuleista voi sanoa.

Naapurimaastahan voisi lohkoa vitsin poikineen, mutta menköön nyt tällä vanhalla eli
-Mitä sellaista on Ruotsilla mitä ei ole Suomella eikä Norjalla?
-Hyvät naapurit.
HAAH.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Hohhoijaajoo

Otsikko ei kuvasta sen kummempaa kuin, että olen viime aikoina pannut merkille huokailevani jatkuvasti. Ärsyttää moinen ihan helkkaristi ja yritän olla huokailematta vain huomatakseni hetken päästä taas hohhoijaavani joo. TODELLA rasittavaa. Kohta varmaan joku muukin ärsyyntyy :P

Olin elämäni eka kertaa tänään syvänveden jumpassa. Löytyi ihan uusia persuslihaksiakin. Auh.


maanantai 12. syyskuuta 2011

Vanhempainilta

Eka seiskaluokan vanhempainilta. Opettaja oli ihana, tyttömäisen innostunut mutta ammattimainen ote. Paikalla olevat oppilaat vaikuttivat mukavilta. Samoin vanhemmat. Rehtori hurmaava vanhempi herra. Erinomaista!

Lapsi on ensimmäinen eri kunnan alueelta tuleva luma-luokkalainen. Byrokratiaa.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Terapiaa

Tänään meinasi olla Erittäin Huono Päivä. Syitä on monia, yhtenä niistä naapurin tädin syöpä, mutta suurin osa johtui ihan omasta korvienvälitilanteesta. Eli eniten vitutti kaikki. Kunnes kontattuani omenat pihalta säkkeihin ja saatuani hillokattilan porisemaan aloin vääntää omenapiirakkaa muistin, ettei sellaista vaivaa olekaan mihin ei leipominen auttaisi. Siis henk.koht-terapiamuotona. Muutama päivä sitten mietin, miten selvisin järjissäni kotiäitivuosista mutta minähän leivoin, melkein päivittäin.

Huomenna taas sorvin ääreen.



lauantai 10. syyskuuta 2011

Soppailua

Kävin ystäväni kanssa Kädentaito-messuilla Wanhassa satamassa ja meillä oli oikein mukava iltapäivä. Jopa niin mukava, että meni sekä omat että toisten rahat. Tuli kumminkin täydennettyä askartelutarvikekokoelmaa ja ostinpa talviviimoja varten Minna Suuroselta huopahatun, oikein kivan.

Nyt on kyllä koivet sitä mieltä, että sopisi nostaa vähitellen vaakatasoon koko muija.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Vääntö

Olen huono vääntämään asioista. Toiset jaksavat ja haluavatkin vääntää ja kääntää asioista suoletkin pihalle, mutta minä en yksinkertaisesti jaksa. Ensinnäkään se ei yleensä auta mitenkään vaan aiheuttaa vain pahaa mieltä ja toisekseen en minä jaksa enkä viitsi. Olkoon sitten sitä mieltä ihan keskenään vain. Ja minä olen omaani. Ei pitäisi kaivaa kenenkään napaa.  Minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni ilman, että sitä tarvitsee dissektoida. Jos olisin halunnut väitellä, olisin hankkiutunut lakimieheksi.

Päivän horroskooppi nousevalle merkilleni:

Kaksonen  09.09.2011
Olet valmis omistautumaan muutamaksi minuutiksi ongelmille, joita perhe ja ystävät sinulle esittävät. Jos näyttää, ettei ongelmaa voi ratkaista alle 20 minuutissa, anna sen olla ratkaisematta vielä toinenkin päivä.

torstai 8. syyskuuta 2011

Väsyttää

Väsyttänyt koko viikon aivan julmetusti. Eilen sain jonkinlaisen aivonitkahduksen ja hetken harkitsin vakavissani aloittavani viestinnän opinnot Avoimessa, mutta sitten heräsin todellisuuteen. Ensimmäinen ns. normiviikko takana ja meikä oli jo eilen niin väsy, et meinas nukahtaa pystyyn. Että säästänpä aivovoimistelut johonkin toiseen vuoteen.

Sadeilma väsyttää myös. Voisin muuttaa pois tästä 'lottovoitto'-maasta, jos vain keksisin minne. En tiedä onko joku muu paikka tällä planeetalla sen parempi, muissa maissa on omat ongelmansa. Tosin aurinkoa olisi mukava nähdä hieman enemmän, varsinkin kun syksy alkoi heti elokuun alusta.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Muotitietoinen

Olen huomannut viime aikoina huolestuttavasti selailevani muotiblogeja aina silloin tällöin, enimmäkseen tylsistyneenä. Varsinkin jos ystävämme Johanna T. ei ole päivittänyt blogejaan löydän itseni ihailemasta/kummastelemasta nuoria naisia mitä erilaisimmissa asuissa.

Joka kerta totean, että en todellakaan ole muotitietoinen. Edelleen suosikkiasuni on farkut ja yläosan peitoksi tempaisen ensimmäisen puhtaan t-paidan kaapista (tai pesuhuoneen narulta). Suosikkivaatetta saatan hyvinkin käyttää kevyet 15 vuotta ja silloinkin sen on oltava jo aika kulahtanut tai täydellisen korjaamiskelvoton, että maltan heittää pois. 

Guessin laukut ovat minusta edelleen aivan järjettömän rumia, en huolisi edes maksusta.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Metroilua

Aamulla ruuhkametrossa isokokoinen mieshenkilö istahti viereeni. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta kun kokoa oli melkein kolmen meikäläisen verran (olen suht keskiverto massaltani), niin ahdasta oli. Yritän aina litistäytyä ikkunanvieruskoloseen, mutta nyt ei auttanut sekään. Kaiken huipuksi miekkonen ilmeisesti tunsi olonsa tukalaksi ja saatuaan aamulehden luettua laittoi kätensä puuskaan, jolloin kyynärpää osui koko ajan minuun. En tykkää olla kosketuksissa muihin ihmisiin, kun en ole kunnolla herännyt.

Kohta pääsen survoutumaan taas ruuhkametroon, oi sitä riemua. Yksi suosikkipiiseistäni sen kunniaksi.


maanantai 5. syyskuuta 2011

Iltavuoro

Talven (tai syksyn) ensimmäinen iltavuoro-maanantai. Ensi maanantaina onkin aamu koskapa seiska-luokalla on vanhempainilta.

Pidän iltavuoroista ja yleensäkin vuorotyöstä tällaisena 2-vuoroisena. Lauantaityöt vielä menetteli, mutta sitten kun sunnuntaikin tuli 'pakolliseksi' niin äänestin jaloillani. On minullakin rajani. Ja perheellä.

Tämä kyllä eroaa aika paljon edellisestä työpaikasta, en oikein tiedä hyvään vaiko huonoon. Toisaalta aiemmassa työpaikassa oli niin kiire, ettei ehtinyt vessaan mutta täällä taas on välillä niin hiljaista, että kyllästyy surffailuun sen jälkeen kun on tehnyt oikeat hommat. Tasan ei käy, eihän?

Äsken kuuntelin tämän piisin kuoroversiona, pakko laittaa alkuperäinen.


sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Sunnuntai

Mitähän tästäkin päivästä sanoisi? Sunnuntait on hankalia. Tavallaan on harmi, kun viikonloppu on ohi mutta toisaalta on ihan kiva mennä töihinkin, eipä tarvitse kuunnella kinastelua. Piti tehdä taas sitä tätä ja tuota, mutten ehtinyt/jaksanut/viitsinyt. Ehkä ensi viikonloppuna... Hm.

Keräsin kuitenkin omenat pois maasta ja ravistin puusta lisää, yksi muumio yritti osua mutta ehdin juuri väistää.


lauantai 3. syyskuuta 2011

Kotitöitä

Tänään on ollut harvinaisen ikävä lauantai. Kotitöitä riittää taas ja sitten Keskimmäinen sai hepulit siitä, että hänen piti tehdä salaatti. No, sitten mies jätti ruoanlaiton kesken sanoen, ettei hänkään halua laittaa ruokaa. Minä tein salaatin ja menin pois keittiöstä, Keskimmäinen kävi pyytämässä isältään anteeksi ja tuli sitten pyytämään minulta. Sanoin, ettei minustakaan ole ihan hirveän hauskaa aina tehdä kaikkia kotitöitä ja etten tykännyt hänen käytöksestään yhtään. Kauhea DramaKing-kohtaus taas... Hohhoijaa.

Kahvia ja mutakakkua.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Maireaa

Kukas se siinä niin maireasti hymyileekään? Sehän on tietysti Jukka Relander, tuo Kirjastoihmisten oma jumala. No ei, kyllähän Jukkiksella ihan kivoja kirjoituksia on ollut. Jokin vain tuossa kuvassa tökkii. Ehkä se on se kateus, kun en itse päässyt Puerto Ricoon IFLA-konferenssiin. Tai se, että kuvasta näkee lämpimänkostean tropiikin yön hehkun samalla kun palelee alkusyksyn sateisessa kelissä kotoSuomessa. Oli siellä Haasiokin. Siis Puertossa. Voi minua!

Itsekin melkein äänestin Jukkaa eduskuntaan. Oli vain kaksi estettä; väärä puolue ja väärä kaupunki.

Parta

Parta on nykyajan miehen suosituimpia asusteita. Ainakin todella monia sellaisia näkee liikkuvan kaupunkikuvassa. Enkä puhu nyt siisteistä ja trimmatuista lyhyistä leukakarvoista vaan ns. jeesusparroista. Luomuparta voisi myös olla sopivahko nimitys sellaisille valtoimenaan rinnuksille saakka velloville parroille. Ehkä ne ovatkin kunnianosoitus kansalliskirjailija F. E. Sillanpäälle? Joka tapauksessa en tykkää. Tekisi mieli joskus kysyä moisen parran omistajalta onko löytynyt elämää. Parrasta.







torstai 1. syyskuuta 2011

Printtausta

Tänään koetin tulostaa yhden kartan Kuukkelin karttapalvelusta töissä. Joo. Ei tullut. Ehkä se on yön aikana tulostunut? ATK-tukihenkilön mielestä on ihan ookoo jos päivän ensimmäisessä tulosteessa kestää 40 minuuttia. Minusta ei.

Vanhan työprintterin teksti jaksaa edelleen huvittaa.



Nuorisokulttuuria

Kävin eilen Itäkeskuksessa. Oikeammin sanottuna tapasin siellä 3/5 perheestä ja sitä ennen kurvasin metrolta Ruohonjuureen ostamaan shampoota. Sieltä tullessani suunnistin kohti Tallinanaukiota ja huomasin muutaman nuoren henkilön, oletettavasti poikasia, istumassa portailla siinä kukkakioskin 'päällä'. Nuorista miehistä joku yritti tehdä vaikutuksen kavereihinsa ja rupesi huutelemaan 'Hey yo'. Koskapa moinen huutelu ei ole minua koskaan kiinnostanut, esitin olevani kuuromykkäsokea ja jatkoin matkaani. Pari kertaa tuo vielä yritti, mutta luovutti sitten.

Mulla ei ole aavistustakaan, minkä värisiä pojat olivat eikä sillä ole merkitystäkään. Sillä tavalla olen kukkahattuinen, että hyvät käytöstavat on oltava ihan ambomaalaisellakin. Niihin ei kuulu täti-ihmisille huutelu nuorisokielellä.

Ajattelin liittää posteihin jonkin videopätkän, kuten ystäväni Laiska vaimo tekee :)


Alkulause

Erinäisistä syistä johtuen aloitin jälleen uuden blogin. Olen tätä jo pitempään harkinnut, vaikka pari entistäkin kaipaa tekohengitystä. Tai itse asiassa niitä on kolme. Mutta sepä ei haittaa, kyllä nettiin aina pari uutta blogia mahtuu vai mitä?