Olin töissä palaamassa lounaalta, kun pysähdyin vaihtamaan pari sanaa pääisäntämme Henkan kanssa uudesta työpöydästäni, joka saapuu maanantaina. Isäntämme seisoi ilmoitustaulun edessä huolestuneen näköisenä ja kysyin, että mikäs hätänä.
No kun uusi taulu tulee myös maanantaina ja pitäisi asentaa samantien.. mutta kun nuo rappaukset tippuivat.
Siis seinässä ilmoitustaulun alla meidän pääaulassa on nyt paljas betoni (tjsp) näkyvissä, koska rappaukset tipahtivat Henkan katsoessa seinää vähän raskaammin. Seinä on aivan kostea, eikä siihen mitään voi ainakaan nyt asennella. Kosteus on ilmeisesti saanut valua rauhassa hissikuilua pitkin ja nyt se on sitten imeytynyt sen verran mittavasti rakenteeseen, että rappaukset alkavat tipahdella hissikuilun ulkopuolella. Porrasseinät ovat kuplineet jo kauan.
Minä kun en ole mikään rakennushenkilö, niin en uskalla sanoa mitään, mutta minusta seinä oli varsin musta. Pelkäänkin, että mikähän rutto sieltäkin nyt sitten pölähtää ilmoille. En tietenkään muistanut itse ottaa kuvaa lähtiessäni töistä tänään, oli niin turkasen kiirus taas. Se näytti hieman tältä, tuosta kuvan mustimmasta osiosta, johon piirsin ympyrän (kuva netistä).
Kaiken tämän rattoisuuden lisäksi meille on ilmiintynyt uusi asiakas. Muuten mukava naisihminen, mutta hän julistaa kovaan ääneen olevansa home-ongelmainen ja kertoi, kuinka hänen viereensä aina "aivan tahallaan" istuvat juuri ne kaikkein eniten oireita aiheuttavat ihmiset esim. yleisötapahtumissa.
Nyt sitten meillä oli asiakkaana samaan aikaan eräs vanha rouva, jolla kieltämättä on hajuvettä usein hiukan enemmän (ei kuitenkaan järkyttävästi) ja tämä uusi ihminen alkoi huutaa, kuinka hän ei voi olla samassa tilassa tämän hajuvesimummon kanssa. Yritin sanoa, että ymmärrän häntä, mutta en voi asialle juuri nyt mitään, koska he molemmat odottivat it-opettajaa neuvomaan heitä asioissa plus että se hajuvesi nyt on meillä aikalailla se pienin paha (ilmeisesti). Tämä henkilö jatkoi huutoaan, jossa vaiheessa minulla paloi käämi ja sanoin, että kiitos ja näkemiin. Hän alkoi urputtaa perääni, että mihin minä nyt menen ja vastasin, että menen pois, koska hän ei kuuntele minua vaan huutaa omaa asiaansa enkä viitsi alkaa kilpahuutoon. Jos hän ei halua kuunnella, niin en minäkään halua huutaa. Onneksi se it-ope tuli saman tien ja minä lähdin. En todellakaan ala huutaa asiakkaan päälle omaa kantaani. Lisäksi muut asiakkaat alkoivat häiriintyä (paitsi hajuvesimummo, jolla on onneksi aika huono kuulo) ja moittia tätä huutajaa.
Joka tapauksessa se siitä. Koulun juhlissa oli ihan kivaa, rehtori on ihana ja kuulimme, että esikoisen entinen eka-tokaluokan ope lähtee eläkkeelle. Menimme toivottamaan hänelle hyvää eläkettä ja hän nauroi tulevansa jo elokuussa sijaistamaan :)
Nyt menen nukkumaan. Näen unta homesienistä ja satamahinaajista.
