Alkuvuoden ajatuksia

Tulipas hieno otsikko, mutta siinä se nyt on.

Aloitin kaikenlaisen urheilun uudestaan eli maanantaina kävin uimassa aamulla ennen töihin tuloa ja  keskiviikkoisin töiden jälkeen olen menossa jo toista kertaa lattaritunnille. Helmikuun alussa jatkuu pilates tiistaisin. Pilatestunnit ovat tässä aikojen kuluessa lyhentyneet 90 minuutista 60:een ja siirtyneet ikävän myöhään eli klo 17 alun sijaan aloitamme nykyään 18.20, mutta en halua etsiä uutta (ryhmää) opettajaa, koska Pirkko on niin hyvä, joten kärsin. 

Aloitin myös kevyen laskun vähähiilariseen diettiin (taas), koska olisi kiva saada sellainen 10-15 kiloa pois. Toinen syy on se, että toukokuussa on olettavasti yo-juhlat edessä ja pitää mahtua juhlamekkoon. En aio hankkia uutta. Nyt olen saanut joulukilot pois, mutta vielä on piparitaloa jäljellä, onneksi vain perustukset. 

Olen myös lopettanut (toistaiseksi) salmiakin syönnin, koska marraskuun alussa sain verenpainelääkkeet. Eräänä päivänä herätessä huimasi niin, että piti ottaa seinästä tukea vessaan mennessä. Huvikseni mittasin verenpaineet kotona ja sain tulokseksi aika rajun 185/105. Menin samana päivänä työterveyteen, josta lähettivät EKG:hen (oli onneksi normaali) ja päivystyslääkäri lätkäisi reseptin käteen, joten sillä tiellä ollaan. 

En ole vielä ehtinyt elokuviin tänä vuonna, mutta tv-sarjoja olen katsonut eli mm. Ylen Queen of fucking everything-sarjan kokonaisuudessaan. Se meinasi jäädä kesken heti ekan jakson puolivälissä, mutta juteltuani muiden katsojien (työkavereiden) kanssa jatkoin ja olihan se loppujen lopuksi oikein hyväkin. Pidin siitä, miten päähenkilö pysyy loppuun asti itsenään ja pidin erityisesti Kristo Salmisen rikollispomosta. Muutama henkilö oli todella rasittava, kuten oikeassakin elämässä. 

Seuraavaksi voikin nyt ruveta jännittämään, kenestä tulee Suomen Euroviisuedustaja. Tähän asti ehdokkaat ovat aika .. surkeita.., mutta vielä on Erika jäljellä. Hieman hirvittää. Viime vuonna hieman harmitti, ettei tämä Pilvi Hämäläisen Mon cheri-versio ollut ehdolla.

Syksyn iloksi

Syyslomasta päästyä olen alkanut taas kaivata jotain uutta, joten kun törmäsin töissä Jämälankasukkakirjaan sain siitä kimmokkeen kokeilla uutta silmukoidenluontitapaa sukanvarteen. Menetelmä on nimeltään 'saksalainen luontitapa' tai vanha norjalainen, riippuen hieman tekijästä. Joka tapauksessa yksi ilta istuin sohvalla kissa kyljessä ja kokeilin. Voi elämä. Katsoin juutuupivideon ehkä kymmenen kertaa, välillä jo osasin muutaman kunnes taas menin sekaisin. Aion kyllä opetella sen, mutta täytyy sanoa että SeiskaVeikka ei ole kovin sileä lanka, mikä sekin aiheuttaa pientä haastetta. 

Sivumennen sanottuna katsoin videon juuri nyt tässä isolta ruudulta uudestaan ja tajusin koko jutun idean. Joskus isompi ruutukin on hyvä :D

Toinen uusi juttu on dekkari eli kirja, johon ihastuin. Minulla on jo pitempään ollut tarkoituksena aloittaa kanadalainen Louise Pennyn kirjasarjaThree pines ja nyt vihdoin sain ensimmäisen osan näppeihini sillä seurauksella, että tilasin Rosebudista kakkos- ja kolmososankin jo. Ekan osan luin nimittäin kahdessa työpäivässä. Tietysti sarjassa on äskettäin ilmestynyt jo 18s osa, että kiirettä pitää ja näköjään siitä on (tietysti/jo) tehty elokuva ja tv-sarja. Löysin elokuvan, kun ihmettelin miksi sarja alkaa kakkososasta. 

Mitähän muuta... Vähän yritän vältellä uutisten lukemista, koska säästelen itseäni. Varsinkin nämä Puolustusvoimien varusmiesten onnettomuudet ovat olleet minulle vaikeita, koska keskimmäinen on siellä opiskelemassa ja uraa luomassa. Lauantaina  meillä olikin kaikki lapset vaihteeksi kotona, kun keskimmäinen meni maanantaiksi Kirkkonummelle viikon leirille, jotain puhui hypotermiasta. 

Töissä olisi tulossa luottamusmiesvaalit ja minua kysyttiin ehdolle, mutta pari päivää pohdittuani kieltäydyin kunniasta. En jaksa sitä henkisesti enkä myöskään pääse irtautumaan varsinaisesta työstä siten, kuin siihen pitäisi olla valmis irtautumaan. 

Aloittelin taas karpimpaa elämää alkuviikosta. Pitäisi saada kevääseen mennessä kaksinumeroinen luku pois ennen seurantaverikokeita, mutta on vaikeata kun on addiktoitunut sokeriin. Opettelen myös leipomaan gluteenittomia enemmän, koska en halua luopua kaikesta herkusta. 

Gluteeniton mutakakku kirsikkahillon kera

Kävin eilen jälleen Kontulan Fix-hallissa Dance-tunnilla, mutta siinä kuulemma vaihtuu askelohjelma ensi kerraksi. Myllypurossa on kuulemma uusi kuntosali, jossa on erittäin hyvä zumbaohjaaja, joten arvelen kokeilevani sitä seuraavaksi. Uintia jatkan ja samoin pilatesta, mutta ryhmäliikuntaan voin katsoa Fix-halleista jonkin muun vaikka kevätpuolella tai joskus, kortti on voimassa pari vuotta.

Huomenna eräs kiva työkaveri on töissä viimeistä päivää. Hän oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja tuli takaisin lähinnä ilmoittamaan, että jää pois. Kävin tänään esimiehen valtuuttaman ostamassa kuohuviinipullon ja lahjakortin kolehdilla kerätyillä rahoilla lähtiäislahjaksi. 

Eräs toinen työkaveri oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja on nyt ollut tehola letkuissa koomassa viime lauantaista. Hänen yksikkönsä vähän jännittää, miten ukkelin käy. 

Kohta pääsen kotiin kissan kylkeen katsomaan töllöä :) Voin muuten lämpimästi suositella erästä todella hauskaa tv-sarjaa eli Extraordinarya, jos joku kaipaa hullua ja hauskaa katsottavaa, muistaakseni on HBOlla tarjolla. 

Tämä on siis leffan eli ensimmäisen osan traileri, ehkä joskus vielä katson nämäkin. 

Jaa että mitä

En keksi mitään, mistä kirjoittaisin. Siis tämän blogitekstin. Näin on käynyt viimeaikoina useasti, jos keksinkin jotain, niin varmasti unohdan sen siihen mennessä kun pääsen koneen äärelle.

Viikonlopun vietin istuen auringossa pihalla ja lukien Kalevalaa. Juu, luitte oikein. Kalavaletta. Jota en ole koskaan lukenut. Kuten en ole lukenut Seitsemää veljestäkään. Ja nyt pitää lukea ne molemmat ja kymmenen muuta juttua ennen lokakuun puoliväliä ja vielä tenttiä ne. Voi elämä, minne menit... Niinno, siis hulluja on monenlaisia ja tässä istuu yksi.

Hulluudesta puheenollen neulon sukkia eräälle kääpiölle (ehkä olen tämänkin jo kertonut täällä?). Ilman niitä halvatun palmikoita olisin jo varmaan lopettanut, sillä yksistään terän pituus (se tylsin osio sukanteossa) on 25 cm ennen kavennuksia. Että ovat isojalkaista porukkaa nuo mokomat kääpiöt.

Viikko sitten, samaan aikaan kuin aloitin työt, aloitin jälleen karpimman elämän. Minulle on ihan sama, miten muut laihduttavat, mutta minun elimistölleni tämä sopii parhaiten. Sokeriaddikti kun olen, paras keino on lopettaa nopeiden hiilareiden syöminen. Se kun nimittäin menee mulla ihan överiksi tosi nopeasti. Sen verran varoitan, että mä en jaksa alkaa provosoitumaan sitten mistään kommenteista. Evvk.

Sain sentään jotain tähän täytteeksi. Ettette vallan luule meikäläisen hyytyneen bloginpitämiseen. Vielä olisi pari tuntia iltavuoroa jäljellä. Olikin pitkä päivä, lähdin aamulla pienimmän kera puoli kasilta kotoa ja kävin uimassa sen vakituisen kilometrini 32 minuutissa. On muuten aika hyvä saavutus kesän jäljiltä ekalla uintikerralla, minusta.

Huomenna taidan pyöräillä töihin. Jos vain ei sada.  Loppuun Ellietä, tykkään hänen äänestään kovasti. Piisitkään ei ole hullumpia.