Tänään aamulla pienimmällä oli koulussa lääkärintarkastus ja kerrankin sekä minä että mies menimme seuraksi. Kaikki oli hyvin ja tyyppi kasvaa kuin rikkaruoho, joten ei siinä sen ihmeempää. Hiukan lääkäri ihasteli pienimmän vesirokkoarpia, joista osa on varsin kunnioitettavan kokoisia. Kyllä niitä silloin olikin, muttei niin paljon kuin keskimmäisellä (jolla oli rokkorakkoja jopa nenän sisäpuolella).
Siinä koululla ollessamme kävimme myös vaihtamass amuutaman sanan pienimmän luokanvalvojan kanssa. Pidän hänestä kovasti, hän ei ole ollenkaan sellainen kuin syksyinen ope oli ja selkeästi pitää pienimmästä. Tuntuu kivalta, että pienin pääsi vaihtamaan luokkaa.
Työpäivästä tuli tavallista lyhyempi, sillä illalla oli vielä luento ja sekin oli oikein rattoisa. Juttelimme paljon, vihdoin kaikki alkavat viihtyä porukassa ja uskaltavat esittää mielipiteitään.
Jos jaksan, aion mennä huomenna aamusta uimaan. Toivon, että altaassa olisi väljempää jos ihmiset menisivät Keltaisten kassien lähteille. Saa nähdä.
Loppuun piisi, joka on soinut päässä koko alkuviikon. Esittäjänä yksi niitä naisia, joita oikeasti arvostan, ei ole ollut helppo elämä tuolla naisella.
