Mies kävi maanantaina työpaikkalääkärin lähettämänä sydänultrassa ja tuli sen jälkeen hakemaan mut töistä. Sanoi, että "älä säikähdä, mutta" (tosi hyvä aloitus..) Juu. Sydämestä oli siis löytynyt sivuääni, jonka perusteella siihen ultraan laitettiin ja ultraava kardiologi oli sitten löytänyt ihan synnynnäisen sydänvian. Kuulemma hyvin pieni sivuääni, joten ihme että löytyi ylipäätään.
Ei se kummempaa kuin että yksi läppä puuttuu*. Niitä kun on yleensä kolme, mutta miehellä on vain kaksi. Lääkäri kielsi kilpaurheilun, mutta muuten saa jatkaa kuten ennenkin. Kerran vuodessa seurataan. Oli katsonut kaikki suonetkin ja kaikki oli oikein kaunista, miehellä on yhteiskolesterolitkin olleet aina jotain kahden pinnassa.
Noh, eipä se sillä tavalla haittaa tämä uutinen, kun mikään ei oikeastaan muutu. En osaa sitä huolehtia. Eri asia olisi ollut joku diabetes tms, joka vaatisi muutoksia esimerkiksi koko perheen ruokavalioon.
Asiasta kukkaruukkuun; eräs oikein tosi mukava työkaveri on palannut polvileikkauksen jälkeen taloon ja onpa ihan NIIN helkkarin kivaa, kun voi taas sen kanssa jutella. Siis oikeasti jutella. Ihan parasta :)
Tänään aloin katsella vihdoin taas opintojen jatkamista. Kaksi seuraavaa tenttikirjaakin löytyi jo työpaikalta. Ainoa huonompi puoli on se, että tentti on mahdollisen tulevan loman jälkeen heti maanantai-iltana. Toisaalta se olisi verkkotentti ja jos luen etukäteen opukset, niin saattaisin päästä läpi hiukan huonommallakin lukemisella. Kokeillaan nyt sitäkin.
Enää kituvartti jäljellä! Jeee!
*korjaus Nollavaimon kommentin jälkeen eli kyseessä on aorttaläpän kolmannen sivupurjeen puute. (Kun tarpeeksi väsyneenä ja parin päivän tauon jälkeen kirjoittaa, käy näin. Asiat saattavat unohtua :) )
