Iltaturinoita

Istun palelemassa yksinäni täällä kirjaston tiskillä. Talossa on toki muitakin ihmisiä, mutta juuri nyt ei ole asiakkaita. Ja palelen siksi, että meidän ilmastointi puhaltaa täysillä, osin toki menee pään yli, mutta osa iskeytyy selkään ja jalkoihin. Onneksi en vienyt paksua villahuiviani kotiin keväällä, arvelin saattavani tarvita sitä jo tässä vaiheessa. On mulla myös silkkinen huivi kaulassa villahuivin alla, on melkein lämmin. 

Ajattelin jurputtaa ihan yhdentekevistä asioista tässä nyt. 

Esimerkiksi siitä, että erään ystäväpariskunnan  (lauantain vieraita) miesoletettu osapuoli on ystäväpiirissämme ainoa, joka polttaa. Alkukesästä he eivät päässeet meille nuorimmaisen yo-juhliin, koska tämä miekkonen oli saanut keuhkokuumeen ja keuhkotulehduksen. Toki sai myös pari kuukautta sairaslomaa, jahka tokeni ulos sairaalasta. arvatkaapa, onko hän lopettanut röökaamisen? Niin, ei ole. Vaimonsa oli hyvin huolissaan, palaako tuo edes lasaretista ja nyt äijä vetää taas spaddua kuin viimeistä päivää. 

Toinen asia, joka jurppii vieläkin, on tiistainen elokuvaretkemme. Olimme miehen kanssa katsomassa 'Mies ja alaston ase'-leffaa sellaisessa salissa, jossa on ne loikoilupenkit eli niitähän ei kovin monta sinne saliin edes mahdu. Miehen edessäolevalla rivillä joku ukkeli katseli luuriaan vielä salin pimetessä mainosten ajaksi ja mies sitten hetken kuluttua kävi sanomassa, että voisiko tyyppi laittaa luurinsa pois. Sanoin hänelle ajaessamme kotiin päin, että onneksi hän kävi sanomassa. Mieheni (joka ei yleensä käy näistä sanomassa, vaan murisee mulle jälkikäteen) sanoi ettei hän uskaltanut odottaa sitä, että meikäläinen ojentaa kanssakatsojaa. 

Kaihoisasti muistelimme kännykkäaikojen alkuhämäriä, kun eräänkin kerran joku heitti luurihäirikön puhelimen kohti valkokangasta. Voin kertoa, että kaikki taputtivat. Silloin ammoisina aikoina oli myös tapana jonkun vastatessa puhelimeen jo hiljentyneessä salissa huutaa 'sano terveisiä'. Olisi aika mukavaa palata tällaiseen kansalaistottelemattomuuteen. 

Vielä hieman rutinaa zumbasta. Eilen siis palasin tai entinen ohjaani palasi vetämään zumbaa vauvalomansa jälkeen. Ohjaaja on todella mukava nuori nainen, ongelmana on vain se, että hän ei juurikaan puhu suomea vaikka on asunut täällä jo kymmenkunta vuotta. Silloin pari vuotta sitten löytäessäni tämän ryhmän olin ainoa suomea äidinkielenäni puhuva, muut puhuivat venäjää ja pari ihmistä hindiä ja tagalokia. Voin sanoa, että oli hiukan erikoinen olo. Nyt eilen ryhmässä oli sentään toinen äidinkieleltään suomenkielinen nainen, mutta taas ohjaaja ja pari muuta pulputtivat venäjää keskenään. Kerroin vetäjälle, että en ehkä pääse ihan joka viikko. Osasyynä on myös se, että keksiviikkoiltaisin Töölön urheiluhallilla on myös tosi hyvä Baila-tunti eli aika samanlainen kuin zumba ja sen vetäjä on tosi tiukka mimmi. Molemmissa on ollut hauskaa ja molemmissa viimeisenä tanssibiisinä tämä. 

Kevättä kohti

Onhan jo helmikuu ja valon määrä lisääntyy, samoin pölyn. 

Taas mietin, että mitähän kirjottaisin, mutta ainakin nyt sen voisin mainita, että ostin vihdoin viimein piikkikengät (icebugit) itselleni. Kyllästyin töpöttämään pikkuruisin mummoaskelin jäisillä kaduilla, nyt nautin, kun pääsen taas harppomaan normaalivauhtiani. Olen työpaikallakin mainostanut kenkiä ja työpari (myös hullu kävelijä) osti sellaiset myös. 

Viime torstaina olin muiden Helsingin JHLn edustajien kanssa Senaatintorilla. Oli oikein mukavaa, sääkin oli parempi kuin monesti vappuna ja saimme huutaa Riikkaa ikkunaan. (Että voi vihata jotain ihmistä!) Täytyy myöntää, että buuasin sekä Pikkuoravalle että Sataselle. Sen sijaan Li oli upea <3

Kaupungin työntekijänä saimme nyt ateriaedun ePässiin enkä ehkä olisi sitä edes kaivannut, vaikka joskus lounasseteleitä olisin ehkä kaivannut. Minusta tämä uudistus on vähän hassu, normaali-lounaskuppilassamme Pelastusasemallakin pitää nyt sitten esitellä ePässistä, että on maksanut ruoan eli aina on oltava puhelin mukana. Miehelleni kommentoinkin, että varmaan kivat jonot tulee tästä uudistuksesta ja hän sanoi, että tervetuloa lounasedun ihmeelliseen maailmaan. 

Ehdin sillä liikuntaedulla ostamaan jo kymmenen zumbatuntia, huijui. Kävin nimittäin viime keskiviikkona vihdoin uuden zumbaohjaajan tunnilla, jonne olen aikonut koko syksyn mennä ja meinasi kunto loppua kesken. Hyvä oli kyllä. 

Nuorimmainen täyttää torstaina 18 vuotta ja olen kutsunut sisarukseni sekä lapsen kummit ja oman kummipoikani äiteineen (siis 1 äiti) meille kahville lauantaina. Lupasin päivänsankarille, että leivon macaronseja ja ensimmäinen erä eilen illalla oli aika jännittävän näköinen. harjoitus tekee mestarin tässäkin, eikö vain? 

Elokuviin en ole ehtinyt, mutta eilen olin Villa Kivessä työkaverin kirjan julkistamisjuhlissa. Oli oikein kivaa, mutta sisäkenkäni olivat sitä mieltä, että nyt tuli liikaa kulttuuria tai jotain ja kakkujonossa ihmettelin outoa oloa, kunnes tajusin, että korot oli murentuneet! Ehkä olen vihdoin jotenkin aikuistunut, mutta en tajunnut edes nolostua tuosta. Etsin muutaman ihmisen kanssa rikkalapiota, jota ei löytynyt (siivouskomero oli lukittu) ja sitten eräs löysi katuharjan, jolla hän sai lattian siivottua minun mustista murusistani. Olin sitten sukkasillani loppujuhlan, nastakengät ei oikein sovi lautalattialle. Ei jäänyt traumoja. Allaoleva yhtye esiintyi juhlissa, laulaja on työkaverin kummipoika. 

Pressanvaaleissa pitää valita ruton ja koleran väliltä, sen enempää en tiedä ehdokkaista. 

Syksyn iloksi

Syyslomasta päästyä olen alkanut taas kaivata jotain uutta, joten kun törmäsin töissä Jämälankasukkakirjaan sain siitä kimmokkeen kokeilla uutta silmukoidenluontitapaa sukanvarteen. Menetelmä on nimeltään 'saksalainen luontitapa' tai vanha norjalainen, riippuen hieman tekijästä. Joka tapauksessa yksi ilta istuin sohvalla kissa kyljessä ja kokeilin. Voi elämä. Katsoin juutuupivideon ehkä kymmenen kertaa, välillä jo osasin muutaman kunnes taas menin sekaisin. Aion kyllä opetella sen, mutta täytyy sanoa että SeiskaVeikka ei ole kovin sileä lanka, mikä sekin aiheuttaa pientä haastetta. 

Sivumennen sanottuna katsoin videon juuri nyt tässä isolta ruudulta uudestaan ja tajusin koko jutun idean. Joskus isompi ruutukin on hyvä :D

Toinen uusi juttu on dekkari eli kirja, johon ihastuin. Minulla on jo pitempään ollut tarkoituksena aloittaa kanadalainen Louise Pennyn kirjasarjaThree pines ja nyt vihdoin sain ensimmäisen osan näppeihini sillä seurauksella, että tilasin Rosebudista kakkos- ja kolmososankin jo. Ekan osan luin nimittäin kahdessa työpäivässä. Tietysti sarjassa on äskettäin ilmestynyt jo 18s osa, että kiirettä pitää ja näköjään siitä on (tietysti/jo) tehty elokuva ja tv-sarja. Löysin elokuvan, kun ihmettelin miksi sarja alkaa kakkososasta. 

Mitähän muuta... Vähän yritän vältellä uutisten lukemista, koska säästelen itseäni. Varsinkin nämä Puolustusvoimien varusmiesten onnettomuudet ovat olleet minulle vaikeita, koska keskimmäinen on siellä opiskelemassa ja uraa luomassa. Lauantaina  meillä olikin kaikki lapset vaihteeksi kotona, kun keskimmäinen meni maanantaiksi Kirkkonummelle viikon leirille, jotain puhui hypotermiasta. 

Töissä olisi tulossa luottamusmiesvaalit ja minua kysyttiin ehdolle, mutta pari päivää pohdittuani kieltäydyin kunniasta. En jaksa sitä henkisesti enkä myöskään pääse irtautumaan varsinaisesta työstä siten, kuin siihen pitäisi olla valmis irtautumaan. 

Aloittelin taas karpimpaa elämää alkuviikosta. Pitäisi saada kevääseen mennessä kaksinumeroinen luku pois ennen seurantaverikokeita, mutta on vaikeata kun on addiktoitunut sokeriin. Opettelen myös leipomaan gluteenittomia enemmän, koska en halua luopua kaikesta herkusta. 

Gluteeniton mutakakku kirsikkahillon kera

Kävin eilen jälleen Kontulan Fix-hallissa Dance-tunnilla, mutta siinä kuulemma vaihtuu askelohjelma ensi kerraksi. Myllypurossa on kuulemma uusi kuntosali, jossa on erittäin hyvä zumbaohjaaja, joten arvelen kokeilevani sitä seuraavaksi. Uintia jatkan ja samoin pilatesta, mutta ryhmäliikuntaan voin katsoa Fix-halleista jonkin muun vaikka kevätpuolella tai joskus, kortti on voimassa pari vuotta.

Huomenna eräs kiva työkaveri on töissä viimeistä päivää. Hän oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja tuli takaisin lähinnä ilmoittamaan, että jää pois. Kävin tänään esimiehen valtuuttaman ostamassa kuohuviinipullon ja lahjakortin kolehdilla kerätyillä rahoilla lähtiäislahjaksi. 

Eräs toinen työkaveri oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja on nyt ollut tehola letkuissa koomassa viime lauantaista. Hänen yksikkönsä vähän jännittää, miten ukkelin käy. 

Kohta pääsen kotiin kissan kylkeen katsomaan töllöä :) Voin muuten lämpimästi suositella erästä todella hauskaa tv-sarjaa eli Extraordinarya, jos joku kaipaa hullua ja hauskaa katsottavaa, muistaakseni on HBOlla tarjolla. 

Tämä on siis leffan eli ensimmäisen osan traileri, ehkä joskus vielä katson nämäkin. 

Lomaa aloitellessa

Aloitan syyslomani jo hieman aikaisemmin eli huomisesta. Miten ihanaa, että tajusin anoa sen, koska olen vähän väsynyt. Pidän kyllä työstäni, mutta kaipaisin jotain lisää tai jotain.

Oikeastaan alunperin huomenna piti olla miehen yhden tädin hautajaiset,  mutta emme koskaan saaneet tietää enempää kuin päivämäärän, joten emme siis osallistu. Tämä informaation pidättäminen on yleistä miehen suvussa, joten ei ihan hirveästi yllättänyt. Kaikkien näiden 30 vuoden aikana en ole esimerkiksi tavannut miehen useista serkuista kuin yhden perheineen (itse asiassa juuri tämän nyt kuolleen tädin tyttären). No, kunhan viimeinen jäljellejäänyt täti kuolee, niin se varmasti julkistetaan mediassa, hän kun sattuu olemaan yksi 60-70-lukujen kotimaisia feministisiä runoilijoita ja oli aikoinaan hyvinkin tunnettu. 

Kävin eilen Dance!-tunnilla, joka olikin aikalailla zumban kaltainen tanssitunti. Oli oikein kivaa ja yksi osallistujista oli viimevuotinen zumbatuttu Galina. Tunnin jälkeen kävin vielä uimassa puolisen kilometriä, se kun sisältyy Fix Urheiluhallien ryhmäliikuntakorttiin. 

Viime talven zumbaryhmä oli aika hupaisa tapaus, sillä olin ainoa suomenkielinen osallistuja. Muut naiset olivat eri puolilta Venäjää, vetäjä Azerbaidzhanista, yksi intialainen ja yksi filippiiniläinen nuori nainen.  Hauskaa meillä kyllä oli. Vetäjä jäi äitiyslomalle toukokuussa ja me tuuliajolle. 

Lähdemme mökille vasta keskiviikkona,  mies etätöihin ja vastahakoinen teini auttamaan syyshommissa.

 

 

 

Tästä tuli vähän lyhyempi päivitys, kun kirjoittelin luurilla suurimman osan. Videota en osannut sillä liittää.