Mitäs sitten?

Viimeksi olin lievässä flunssassa, joka meni vissiin jo ohitsekin. Tein silloin koronatestin, mutta se oli negatiivinen. Lähinnä lievää nenän valumista on ollut havaittavissa ja ääni on välillä jossain omilla teillään, mutta flunssasta ei sen kummempaa. 

Sen sijaan lokakuussa käytyäni työterveydessä valittamassa kipeitä niveliä lääkäri soitteli ja sanoi röntgenkuvista, että sormet on suht hyvät vielä, mutta isovarpaan nivel alkaa olla siinä mallissa, että jos nivelrikkolääkekuuri (jestas mikä sana) ei pure, niin pitää ehkä alkaa miettiä nivelen jäykistysleikkausta. Ihan sivumennen sanottuna en vielä ehkä siihen haluaisi, mutta välillä tuo tyvinivel on niin kipeä, että joka askel tuntuu kuin kuumalla naulalla lyötäisiin eli sattuu aivan saatanallisesti. Nivelen jäykistysleikkaus tarkoittaa sitä, että askellus muuttuu aj siitä sitten tulee taas omia ongelmiaan. Osteopaatillekin tästä jo mainitsin ja hän sanoi, että onhan niitäkin nähty. 

Senkin sanon vielä, että viitisen vuotta sitten kun ekan kerran työlääkärille mainitsin tuosta isovarpaan tyvinivelestä hän oli sitä mieltä, että se on kihti.No ei ollut, kuten nyt sanoin tälle toiselle lääkärille. Ja peukaloakin särkee edelleen. 

No joka tapauksessa nyt ollaan jo siis joulukuussa ja ensimmäinen adventti alkaa olla taputeltu. Olen lukenut pari kirjaa loppuun ja katsonut töllöä kissan kanssa nyt viikonloppuna. Huomenna ajattelin laittaa joulukortit postin kuljetettavaksi. 

Alkuviikosta meillä oli jännittävä kokemus Postnordin kanssa. Mies oli tilannut Hollanista jonkin hilavitkuttimen pikapakettina ja kotiinkannettuna viime viikon perjantaina ja paketti lähti tännepäin jo lauantaina. Maanantaina olimme ajatelleet jotain muuta illanviettoa, mutta mies sai tiedon, että paketti olisi tulossa klo 16-22 välisenä aikana, joten kököktimme kotona. Noin klo 21 mies näki sovelluksesta, että pakettia kuljettanut auto oli jo meidän lähellä ja kuulimme auton pysähtyvän talon kohdalla, sitten se jatkoi matkaa ja mies sai myöhemmin ilmoituksen, että paketti toimitetaan keskiviikkona. Mies lähetti palautetta huomioistamme. Tiistaina mies oli lähdössä hakemaan minua metrolta, kun puhelin soi ja siellä oli Postnordin kuski, joka ilmoitti olevansa talomme edessä ja että tuleeko mies hakemaan paketin autolta. Saimme siis paketin, mutta varsin mielenkiintoinen käsitys on Postnordilla kotiinkuljetuksesta. 

Itse ihmettelen, minne olen tunkenut kaksi kirjaa, jotka sain postitse lokakuun puolivälissä. Olisin nimittäin halunnut lukea ne, mutta en löydä niitä mistään. Ehkä olen lainannut ne jollekin epähuomiossa. 

Töissä saimme uudet koneet, siis ne pöydän alla olevat julman kokoiset myllyt korvattiin pienemmillä mylyillä, jotka mahtuvat pöydälle, n 20x20cm. Tosin nyt emme ole viikkon päässeet lainausohjelmaan, koska sen serveristä ei ole mitään tietoa kenelläkään, että missä mahtaa sijaita. Alkuviikosta pitäisi selvitä enemmän. Katsotaan kuinka käy. 

Kävin ystäväni kanssa perjantaina katsomassa Kaurismäen Kuolleet lehdet. En ole ihan varma, mitä pidin siitä. Toki se oli hyvä, mutta.. niin, en tiedä.  

Enää kaksitoista työpäivää joululomaan. Voi veljet, tuskin maltan odottaa. 

Dalman Tia ja muita juttuja

Tänään kävi vähän nolosti.

Olen joku aika sitten tilannut nuorimmaiselle Ylismaan Gregor-sarjan kakkososan nettidivarista ja aamulla huomasin lähetysvahvistuksen s-postissani ja mietin, onkohan kirja tullut ja tulin siihen tulokseen, ettei. Ei minkäänlaista mielikuvaa kys kirjasta käsissäni. Laitoin sitten myyjäle viestin, etten ole saanut tilausta eikä tekstiviestiäkään löytynyt puhelimesta.  Myyjä oli soitellut asiasta Postiin ja sai selville, että Joku oli kyllä hakenut paketin meidän asiamiespostista, oli jopa vilauttanut henkkareitani.

Koskapa entinen palstakaveri on Postilla töissä, kysyin häneltä neuvoa ja hän sitten reippaana otti asiasta selvää. Hetken päästä sain nähdäkseni kuvan kuittausvehkeestä ja sotun loppuosan tekstarilla luuriin, ja kyllä ne olivat minun. Tässä vaiheessa pienen pieni epäilyksen värinä alkoi viritä jossain muistini syövereissä, että olin ehkä saattanut sittenkin nähdä kirjan meillä kotona.

Tulin kotiin ja ensi töikseni kävelin omalle kirjahyllylleni ja siellähän se Gregor illisteli. Lähetin nettidivarin ihmiselle mitä nöyrimmän anteeksipyynnön ja sanoin Postilaiselle, että juu..  Mutta ihan tosi noloa mun mielestä, voi elämä.

Eilenkin oli jännä päivä.

Ensinnäkin meillä oli palotarkastus töissä. Palotarkastajat tulivat kirjastoonkin meidän rehtorien ja pää-isännän kanssa katsomaan paikkoja. Toinen palotarkastaja kysyi sitten multa, että mikä on hätänumero ja osoite ja vastasin, että hätänumero on 112 mutta osoitetta en tiedä.. Isäntä sanoi, että talon osoite ja toki sen tiesin. sanoin palotarkastajalle, että hiukan paremmin muotiltu kysymys olisi auttanut oikeaan vastaukseen heti :D

Tämän jälkeen enne pilatesta menin Pasilaan oikomiskonsultaatioon. Hammaslääkärinainen oli todella mukava ja sekä hän että hoitaja olivat (yllättävän) ilahtuneita, kun oma hammaslääkärini tuli puheeksi. Pitääkö huolestua? :D

Niin, että tässä uuden kymmenluvun kunniaksi hankin vuodeksi rautaa alaleukaan. Toivottavasti a) ei satu ihan hirveästi ja  b) tulee kalusto kuntoon. Onneksi koronakevään jäljiltä on jäänyt vähän enemmän massia sukanvarteen, niin onnistuu tämä projekti.

Pilateksessa oli kivaa. Nyt menen katsomaan Mandaloriania Disney?:lta :P

c vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv§§§§§§§§§§§
ter§veisin Sirius

Kusti polkee

Piti kertoa Postin touhuista jo aikaisemmin, mutta en ole jaksanut juuri olla koneella.

Kevään kuluessa meille ilmestyi lappu, jossa Posti kertoi alueellamme tapahtuvasta laatikoiden uudelleensijoittelusta ja kuun vaihteessa täällä piti olla jonkun Postin työntekijän kuuntelemassa asukkaiden tuntoja. Mies tuli erityisesti päivystämään sitä varten töistä aikaisemmin kuin normaalisti.

Kuten tavallista (Postin ollessa kyseessä) tyyppejä ei näkynyt missään, MUTTA jossain välissä olivat ehtineet lykätä tienvarteen pari tolppaa talonnumeroiden kera. Tolpat oli sijoitettu tien oikeaan reunaan, kun aloitetaan pienimmästä talonnumerosta ja niitä oli varsin pitkin välein eli tie on noin 200m pitkä ja siihen oli laitettu kolme tolppaa (yksi aivan risteyksessä).

Yksi tolpista oli naapurin ja meidän välisellä pientareella. Naapuri oli jo aiemmin ollut yhteydessä Postiin, koska hän on yli 75-vuotias ja siten sai pitää oman laatikkonsa kuten kuuluukin. Jos olisimme asentaneet tolppaan merkityt laatikot (noin 18 kpl) hänen eteensä a) naapuri ei olisi nähnyt tielle ikkunastaan ja b) hän olisi joutunut tekemään hurjat lumityöt.

Naapuri soitti seuraavana päivänä Postiin ja kertoi mielipiteensä asiasta. Sen seurauksena meille selvisi, että Posti aikoo jatkossa jakaa postit vain tien oikeaan laitaan (mm. ettei tule liikaa päästöjä...) ja päivän aikana oli käyty muuttamassa talonnumeroita siihen merkkitolppaan siten, että meidän sekä vastapäisen naapurin laatikot siirtyisivät tien pohjoisempaan puoliskoon ja naapurin eteen jäisi vain 13+1 laatikkoa. Tolppa oli myös siirretty naapurin tonttitien toiselle puolelle kuitenkin niin, että naapurin oma laatikko olisi reunimmaisena ja siitä jatkuisi sitten vastapäisen rivitaloyhtiön laatikoilla koko rivi.

Nyt sunnuntaina sitten katselimme, kuinka vastapäisen rivitaloyhtiön miehet siirsivät laatikoita Postin osoittamaan paikkaan eli naapurimme pientareelle.

Posti oli kertonut infolapussaan tarkistaneensa tielaitokselta mahdollisten kaapelien paikat. No, yllättäen tonttimme puhelinkaapeli (nettipiuha) menee juurikin siitä, mihin laatikoita piti laittaa. Onneksi rivitaloyhtiön tyypit olivat tarkkoina ja siirsivät kaivantonsa kauemmaksi. Tosin siinä kohdassa on peruskallio sen verran pinnassa, ettei kuopankaivuusta tullut mitään. Joutuivat siis siirtymään vielä kauemmas ja nyt heidän laatikkorivistönsä on tien oikealla puolella, tasan vastapäätä entistä paikkaa eli heidän roskakatoksensa seinää. Naapurin laatikko on ylhaisessä yksinäisyydessään naapurin portissa :D

Toinen naapurimme sanoi häneltä laatikoidensiirtoa tiedustellessamme, että 'eiköhän unohdeta koko juttu'. Tätä aiomme noudattaa toistaiseksi. Jatkossa voimme vuokrata postilaatikon Postin lähimmästä toimipisteestä, joka osuu työmatkan varrelle.

Sitten vielä toinen asia, nimittäin Helsingin uusi graafinen ilme. Eilen aamulla yritin päänsärkyisenä tavata intrasta ohjetta uutta sähköpostin allekirjoitusta varten. Oli pakko ottaa migreenilääke, koska sahalaitakuvio raikkaiden uusien väripintojen kera teki suorastaan pahaa. vai mitä mieltä olette?

Hiihaa

Viimeinenkin ikkuna on nyt pesty ja Helatorstaina kävimme tukkuilemassa, joten suurin osa juhlaostoksista on tehty. Olen leiponut kaksi hiekkakakkua ja kaksi tiikerikakkua sekä 70 herrasväen pikkuleipää.

Huomenna lainaan töistä Teeman voileipälautasia ja esikoinen tulee noutamaan meidät. Illalla menemme pienimmän luokan jokakeväiselle kesänaloitukseen eli grillaamaan Uutelaan. Laitoin juuri viikonloppuna rikkinäiset sukkikset roskikseen eli pitänee kaivaa pitkät kalsarit farkkujen alle.

Töissä olen vielä huomisen ja sitten alkaa siivousloma :P Eiköhän kaikki hoidu suht hyvin, vaikka jännittääkin lauantai kovasti. Uaah. Rentoutuakseni olen katsellut Supernatural-sarjaa ja päässyt jo neljännen kauden puoliväliin. Jep.

Posti tyri taas eli tiedättehän, kun okt-alueille tulee se, että kaikkien postilaatikoiden tulee olla yhdessä paikassa? No.. meidän tiellä on tänään laitettu kaksi merkkiä, joihin laatikot tulee siirtää. Ainut vain, että kohdat ovat juuri pahimmat lumien kasauspaikat ja lisäksi vanha naapurimme sanoi, että hän oli jo sopinut ettei tarvitse laatikkoa siirrellä. Toinen naapurimme sanoi, että "eiköhän unohdeta koko siirto" :D

Vielä toinenkin posti-juttu eli ainakin yksi Balilta lähettämämme kortti on tullut perille! Jee!

Postiärsy

Kylläpä jotenkin nyt kasautuu näitä ärsyjä, mutta siis mies soitteli mulle töihin, että oli tullut Postin ilmoituslappu. Minulle oli tullut pikakirje, jonka saisi hakea postikaupasta ja mies lupasi tulla vastaan metrolle.

Ajelimme sitten postikauppaan (ensin tietysti haimme sen onnettoman lapun kotoa, jonne se oli unohtunut) ja jonotimme muiden paketinhakijoiden kanssa. Ojensin lappusen kassapojalle, joka sanoo ettei pikakirjettä löydy mutta tarkistaa vielä.. No ei löydy vieläkään, koska poika huomauttaa, että se on noudettavissa HUOMENNA klo 11 jälkeen. (Kuten olisimme itsekin voineet lukea.)

Mutta oikeasti? Pikakirje, joka on haettava itse seuraavana päivänä? Mikä pika se on?

Ihmettelin kotimatkalla miehelle, miten ihan oikeasti joskus olin hiukan kade eräille maille, joissa posti jaettiin arkisin kahdesti ja lauantaisinkin kerran. Nykyään olisin onnellinen, jos posti ihan oikeasti joskus tulisi kuten joskus ennen (vielä 10 vuotta sitten).

Loppukevennys: Pienin rakastui hiihtämiseen. Lupasin lähteä viikonloppuna kävellen katsomaan, kun hän hiihtää..

Laiskan vaimon mies oli vinkannut tästä coverista, on oikein onnistunut.

Kurvit kuntoon

Kävimme tänään miehen ja pienimmän kanssa kahvilla Kissakahvilassa. Sattumalta osuimme ruoka-aikaan, joten ohjelmaa riitti. Pidän kahvilan tunnelmasta, joskus toisissa kahviloissa tulee tietynlainen; sellainen, että pitäisi vapauttaa pöytä heti kun on kahvin kaatanut kitusiinsa. Tuolla saa seurustella vapaasti sekä asiakkaiden että kissojen kanssa, kaikki keskustelevat keskenään siinä kissoja seuratessaan.

Matkalla kotiinpäin kävimme Stadiumissa ostamassa pienimmälle parit uudet verkkarit. Noista joulukuussa(?) ostetuista verkkareista tulee polvet läpi. Liian terävät polvet?

Lähempänä kotia kävimme postikaupassa hakemassa esikoisen odottamat radiopuhelimet. Yllätykseksemme esikoisen pakettiin oli kuminauhoin kiinnitetty vähän isompi paketti minulle. Ne oli merkattu samalla koodilla ja tiedustellessamme myyjätytöltä tätä hän sanoi vain, että ne ovat molemmat kirjeitä eli siksi niitä ei ole laputettu erikseen. Meistä hiukan ontuva selitys, mutta olkoon. Ikävä kyllä neulekaverini minulle Chicagosta lähettämä muki oli mennyt postissa niin pahaan kuntoon, ettei edes liima pelastanut. Sitä en aio hänelle kertoa, vaan kiitän nätisti. Aion katsoa, saisinko tuon tilattua netitse jostain.

Juttelin päivällä myös veljeni kanssa, keskimmäinen patisteli koska hän haluaa päästä laskettelemaan. Mies kun ei sitä lajia harrasta enkä minäkään, en ole koskaan edes kokeillut ja mieskin 'ensimmäisen ja viimeisen kerran'. No, veljeni lähtee sitten keskimmäisen kanssa torstaina Messilään. Yritän tässä selvittää messilän sivuilta, jos varusteet saisi varattua valmiiksi, mutta jos saan sanoa, niin onpa ihan helvetilliset sivut löytää yhtään mitään jos ei ole alan harrastaja.

Pitääkseni kurvit kunnossa olen leiponut tänään '15 minuutin suklaapiirakan' ja marenkeja, kun jäi valkuaisia tuosta piirakasta. Minusta marengit ovat yksi helpoimpia leivottavia ja nyt pääsin harjoittelemaan pursotteluakin samalla. Pieninkin harjoitteli.Odotellessamme marenkeja uunista ja suklaapiirakan hyytymistä katselimme 'Stand by me'-leffan, jota en ole koskaan nähnyt vaikka se aikoinaan olikin jonkinlaisen kulttielokuvan maineessa. Hyvähän se oli, en kiellä.

Sitten pienin sekä  minä saimmekin sellaisen sokerihumala-hihityskohtauksen, että mies tuli huolestuneena katsomaan mikä meillä oli. Melkein tuli pissat housuun :D