Kuukin jo vaihtui

Ja ollaan taas lähempänä kesää. Pääsiäinen meni menojansa, kuten myös keskimmäinen ja avokkinsa takaisin Jyväskylään. He tulivatkin pääisäisenviettoon jo keskiviikkona, koska keskimmäisellä oli jokin lentäjähommiin liittyvä happipuutostesti Meilahdessa heti torstaiaamusta. Kestikin koko päivän sekin hommeli, en kyllä alkais 😶

Pariisilainen pääsiäisnoitamme

Pääsiäissunnuntaina söimme perinteisesti intialaistyyppistä currylammasta ja jälkkäriksi olin tehnyt Key Lime-piirakan osittain siksi, että ostimme Lidlistä kaksi hävikki-hevi-kassia ja molemmissa oli hurja määrä limettejä. 

Pääsiäisteemainen Key lime pie

Olen ehtinyt käydä kahdesti leffassakin, tosin elokuva oli sama molemmilla kerroilla eli Operaatio Ave Maria. Kävin pari viikkoa sitten katsomassa sen ystävän kanssa ja eilen miehen kanssa. Kuuntelin kirjan äänikirjana parisen vuotta sitten ja se oli hyvä ja hauska ja elokuva täytti kyllä odotukset. Voin suositella, vaikka mies sanoikin, että kun sulkee tiedepuolen 'asiatiedot' pois niin leffa paranee huomattavasti. Itse kun en ole niin perillä sellaisista, niin ne eivät minua häiritse. 

Töissä kökötämme luurit päässä, kun porausäänten kovuus saattaa yllättää. Äänet vähän vaihtelevat päivittäin, viime viikolla jokapäiväinen jytistys oli meidän päädyssä (suorastaan ikkunan takana) ja tällä viikolla on jytistelty enemmän talon toisessa päässä. Välillä katon purkamisesta tulee hurjia jysähdyksiä ja lisäksi ukkelit huutavat toisilleen aika äänekkäästikin. 

Maanantaina pääsin vihdoin vesijuoksemaan aamulla pitkän tauon jälkeen ja siinä pukuhuoneessa kiskoessani vaatteita niskaan kuulin tällaisen aivan mahtavan piisin. Piristi päivän ellei jopa koko viikon :) 

Näköjään unohdin parista kuvasta vesileiman, evvk. 

Täällä taas

Näköjään kirjoittelen melkein joka maanantai kuulumisia tänne. Hyvä, että edes tässä olen aktivoitunut. 

Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut sitten viime näkemän. Viime viikko oli aika raskas, mm. erilaisten juttujen vuoksi ja muutama pitkä päiväkin mahtui sekaan. Teen nykyään tiistaisin noin yhdeksän tunnin työpäivän, koska vakituinen pilatestunti alkaa niin myöhään ja kuitenkin tulen aamulla puoli yhdeksäksi töihin, koska eräs suurehko ryhmä mummeleita saapuu hyvissä ajoin aktiviteettiinsa. Viime viikolla myös torstai oli pitkä, aamu alkoi yhdeksältä kokouksilla Kalasatamassa ja siitä sitten iltavuoroon, joka yleensä loppuu seitsemältä, mutta nyt luennon vuoksi olin melkein kahdeksaan kirjastossa. Otin kyllä vahingon takaisin sitten perjantaina, kun koko firman henkilökuntakokous Stoassa alkoi klo 10 ja lähdin neljältä. 

Kävin perjantaina leffassa ystävän kanssa. Elokuvaksi valikoitui Die my love, joka oli kyllä hyvä, mutta totesimme ystävän kanssa, että seuraava elokuva voisi olla vähän kevyempi ja vähemmän osastoa 'mitä juuri katsoin'. Jennifer Lawrence ja Robert Pattinson tekivät hienot roolit, mutta silti synnytyksen jälkeisen masennuksen kuvaus ei ollut ehkä se ihan paras vaihtoehto perjantai-iltaan. Seuraava leffa onkin varmaan sitten Operaatio Hail Mary, jonka (ääni)kirja on mainio ja ilmeisesti myös elokuva on onnistunut.

 

Aloitin viikonloppuna jo pitkään aikomani Riddari-villapaidan esikoiselle. Sävyiksi valikoitui harmaanvihreä, tummanvihreä, ruoste ja valkoinen. Tiedän siis, mitä teen iltaisin telkkarin ääressä seuraavat pari viikkoa. 

Vielä oli hiukan lunta Länsimäen vallituksilla

Hengissä ollaan

Olen ollut taas räkätaudissa viimeiset kolme viikkoa ja alkaa vähän kyllästyttää. Sain kunnollisen kuumeen, yli 39 astetta, ja sen jälkeen tosiaan sellaisen 'niistä aivot ulos'-nuhan. Eilen kävin muissa asioissa työterveydessä ja lääkäri kuunteli, kun yskin limaa ulos ja määräsi reseptillisiä nuhatippoja. Kokeilin niitä illalla ja sain vihdoin jopa nukuttua eli ehkä se tästä taas elämäksi muuttuu minunkin olemiseni. 

Talviloma meni tosiaankin jokseenkin sohvaillessa ja telkkaria tuijottaessa, mutta sain luettua monta kirjaa ja askarreltua sekä tehtyä käsitöitä. Nuorimmaisen pyytämät toisetkin hanskat valmistuivat vihdoin lauantaiaamuna. Nuorin oli meillä yötä, kävin perjantaina leffassa hänen kanssaan, ja lauantaina noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä sain langat pääteltyä. Ei tullut yhtään kiire. 

Aiemmista hanskoista pelinkehittäjä oli kommentoinut 'Your mom rocks' :D

Ystävänpäivänä kävimme miehen ja vanhimman kanssa syömässä Mujissa ja Sen jälkeen BioRexissä katsomassa Kill Bill Whole movie-elokuvan, ihan filmiversion. En ole koskaan aiemmin nähnyt KB.tä ja olipa hieno kokemus nähdä se nyt kunnollisena filmikopiona ja perinteisen tyylin leffateatterissa eli katsojat olivat kunnioittavan hiljaa eikä missään loistanut kännykän valo. 

Viime perjantain elokuva oli brasilialainen Secret Agent, joka oli voittanut viime kesänä Cannesissa parhaan ohjauksen, parhaan miespääosan ja pari muuta palkintoa. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta sen jälkeen oli hieman sellainen 'mitä juuri katsoin'-tunne. Elokuvassa  käsitellään Brasialian 70-luvun lopun poliittista tilannetta pakolaiskommuunin kautta ja oman lisänsä tuo maagis-realistinen twisti paikallisesta vesistöstä löytyneen jalan muodossa.

UMK:n karsinnat katselin sunnuntaina Areenasta, niin pystyin hyppelemään tylsät kohdat ohi. Voin vain sanoa, että onneksi tämänkertainen vitsipiisi ei voittanut vaan alkuperäinen suosikki, joka oli ihan omassa luokassaan mielestäni. Eniten pidin väliesityksenä olleesta Sonja Lumpeen Eläköön elämästä (alkoi itkettää ihan järkyttävästi) <3

Porkkanoista ja vähän muustakin

Pöllöllä oli joku porkkanaotsikko, joten käytänpä minäkin sitä. Olen taas alkanut tehdä eväsruokia viikolle ja yksi helppo on punainen linssi-porkkana-inkiväärisosekeitto. Lauantaiaamuna kävimme miehen kanssa kaupassa ja ostin kilon pussin porkkanoita ensinnäkin tuota sosekeittoa varten, mutta myös siskonmakkarakeittoa varten. Kotona mies tunki porkkanoita jääkaapin juureslaatikkoon, koska siellä oli jo aiemmilta ostosreissuilta puolitoista kiloa tätä kaikkien suosikkijuuresta. Porkkanassa löytyy siis. 

Viime viikolla kävin kahdesti elokuvissa yksin, koska leffakavereilla oli muita juttuja ja pelkäsin noiden menevän pois ohjelmistosta. Ensin kävin keskiviikkona katsomassa The Salt Path-nimisen leffan, jonka pääosissa oli Gillian Andersson ja Jason Isaacs, eli pari meikäläisen suosikkinäyttelijää. Joskus kauan sitten olin jopa jäsenenä Jsaon Isaacsin fanisivuilla (The Lost girls) ja edelleen pyrin siis näkemään hänen töitään milloin mahdollista. Tästä elokuvasta en tiennyt juuri mitään, myöhemmin luin sen perustuvan tositarinaan, joka tosin ilmeisesti onkin keksitty juttu. Eipä haitannut siinä Luoteis-Englannin ihania maisemia  (ja Jasonia) katsellessa moiset pikkuseikat. Sen sijaan iski aivan hillitön halua lähteä vaellukselle joskus lähitulevaisuudessa, mutta taitaa jäädä haaveeksi. 

Perjantain elokuvana oli vuorostaan Jodie Fosterin tähdittämä Yksityinen elämä, ranskalaistunut amerikkalaispsykologi alkaa selvittää asiakkaansa itsemurhaa epäillen sitä tämän miehen tekemäksi. Siinä sivussa käydään visiitillä entisessä elämässä ja lopuksi lähennytään sekä ex-miehen että pojan perheen kanssa. Pidin tästäkin kovasti. 

Aloin parisen viikkoa sitten neuloa itselleni hametta, kun löysin vaatehuoneesta pussillisen lankoja, joista olin aikonut tehdä villatakin, mutta kun niitä alkaa olla jo aika riittävästi niin päätinkin tehdä hameen. Neuloessa olen taas katsellut kaiken mahdollisen televisiosta. Viime viikolla katsoin seitsemännen kauden Outlander-sarjasta (HBO) ja sitten  His&Hers-sarjan Netflixistä, se oli varsin hyvä enkä arvannut konnaakaan oikein (kerrankin). Viikonloppu menikin Steal-sarjan (PrimeVideo) parissa, joka oli viihdyttävä mutta epäuskottava ja oikean konnankin arvasin jo kolmannessa jaksossa. Outlander-sarjan kirjat olen lukenut melkein kaikki, tosin muistelen tuon seiskan kohdalla lopetelleeni senkin, kun en oikein enää jaksanut ja sarjassakin alkoi jo mulla mennä ihmiset sekaisin.  Joten kiitos vain Pöllölle uudesta sarjaehdotuksesta, pitää laittaa se tänään katsantoon.  

Sain vihdoin jo alkukuusta alkamani Draculan äänikirjaversion loppuun (jeesus..) ja olen lukenut pari Viveca Stenin Åren murhaa, ne ovat aina nopeita. 

Olen yrittänyt myydä miehelle ajatusta 30-vuotishääpäiväreissusta elokuun alkuun ja nyt ehkä olen saanut hänet suostuteltua Lontoon reissuun. Miehen toiveena oli isompi hotellihuone kuin silloin aikoinaan häämatkalla, sillä hotellihuone oli hyvin pieni eli esimerkiksi jos halusi kylpyhuoneen lavuaarissa pestä kasvot, niin piti avata ovi, jotta mahtui kumartumaan. 

Mitään erikoisempaa ei ole viime aikoina tapahtunut. Tänä aamuna tosin päätin, että nyt on nuhat loppu ja aloitin aamun vesijuoksulla, jonka jälkeen kävin kotona aamupalalla ja lähdin töihin. 

Hyvää alkanutta

Nythän ollaan jo vuoden pisimmän maanantain eli tammikuun puolivälissä. Kylläpä on aika vilahtanut taas. Syytän siitä Influenssa A-virusta, joka meille pysähtyi vaikka olimme piikitettyjäkin.

 

Vuoden vaihteessa keskimmäinen oli ollut ystäviensä järjestämissä uuden vuoden kemuissa ja sen jälkeen iski tauti kuumeineen ja muine kavereineen. Lapsi lähti Loppiaisen kotionsa Jyväskylään avovaimon kera ja minä menin keskiviikkona töihin, kuten oli työnantajan kanssa sovittu ennen lomia. Keskiviikkona töistä tultuani mittasin huvikseni lämmön ja sepä olikin melkein 39ssä asteessa. Loppuviikon lojuin sohvalla ja sängyllä sairastamassa, esikoinen omissaan ja perjantain jälkeen myös mies liittyi seuraan. Nyt tauti alkaa olla voitettu, yskää ja nuhaa on vielä jonkin verran ja aloitin työtkin jo maanantaina (mikä ei ehkä ollut ihan järkevää näin jälkikäteen ajateltuna). 

Ehdin ennen tautia käydä elokuvissa nuorimmaisen kanssa katsomassa Sisu2:n ja olipas se varsinainen splatter eli verta ja suolenpätkiä. Hyvä se oli, minusta parempi kuin ensimmäinen vaikka sekin oli ihan ookoo leffa. 

Neuloin nuorimmaiselle pyynnöstä sormikkaat, olivat mieleiset. Ompelin myös uuteen journaaliini irtokannet.

Muuten olen tuijotellut töllöstä varmaan kaiken mahdollisen kohta. Areenasta olen syksyn mittaan katsonut ruotsalaisen Husdrömmar-sarjan (Unelmatalo) melkein yhdeksän kautta, enempää ei ollut tarjolla harmi kyllä. Samoin katsoin Kirjakauppiaan tutkimukset heti sen tultua ulos sekä Professori T:n uuden kauden. HBOlta aloin katsoa The Pitt-sairaalasarjaa, joka onneksi jatkuu nyt kakkoskaudella. 

Sairastaessa lukin muutaman kirjan, harmi kyllä oli aika huonoja osumia tällä kertaa. Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa oli ihan hirveää tuubaa. Yleensä olen tykännyt hänen muista kuin Shopaholic-kirjoistaan, mutta aina ei voi onnistua. Kristin Hannahin Tuulen ja tomun maa puolestaan oli saippuaoopperaversio Vihan hedelmistä, aivan hirveä kopio hienosta teoksesta. Siitä muistui mieleeni Tuulen viemää ja sen ranskalaiskopio Sininen polkupyörä, voi hyvänen aika.

Kohta näköjään pääsee töistäkin, ihanaa. Loppuun vielä uusi Bruno Mars. 

Vuoden vaihtuessa

Tervehdys! Olen näköjään ollut taas yli kuukauden päivittelemättä, on kyllä ollut kiirettäkin. 

Joulu on vietetty,  kaikki poikaset olivat kotona. Nuorimmainen lähti Tapaninpäivänä takaisin Tampereelle ja vanhin seuraavana päivänä, mutta Espoon perukoille. Keskimmäinen lähtee vasta loppiaisen tienoilla. 

Vanhin muuttaa tänne ensi lauantaina taas takaisin,  koska vuokraisäntä haluaa kämpän itselleen ja tyttöystävälle, mikä on toki ihan ymmärrettävää.  Vanhin on tehnyt hakemuksen Hekalle, toivottavasti pian saa oman asunnon.  

Töissä meidän yksikkö järjesti mahtavat 1920-luvun teemaan kuohuvat pikkujoulut ja oli oikein hauskat kemut. Ruokaakin riitti niin, että melkein piti heittää pois. 

Nyt jatkan neulomista,  nuorimmainen esitti joulupäivänä toiveen sormikkaista ja niitä olen neulonut niin, että oli jo hetken ranteet kipeänä. Pidimme hänen kanssaan Die hard-maratonin ja voin rehellisesti sanoa, että neljäs ja viides oli jostain syvältä ja poikittain.  

Julkaisen tämän vuoden luetut kirjat, jahka jonain päivänä pääsen pöytäkoneelle. Keskimmäinen kirjoittaa kandityötään samalla pöydällä, joten en ole kehdannut kiusata. 

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille 💕🎇

Iltaturinoita

Istun palelemassa yksinäni täällä kirjaston tiskillä. Talossa on toki muitakin ihmisiä, mutta juuri nyt ei ole asiakkaita. Ja palelen siksi, että meidän ilmastointi puhaltaa täysillä, osin toki menee pään yli, mutta osa iskeytyy selkään ja jalkoihin. Onneksi en vienyt paksua villahuiviani kotiin keväällä, arvelin saattavani tarvita sitä jo tässä vaiheessa. On mulla myös silkkinen huivi kaulassa villahuivin alla, on melkein lämmin. 

Ajattelin jurputtaa ihan yhdentekevistä asioista tässä nyt. 

Esimerkiksi siitä, että erään ystäväpariskunnan  (lauantain vieraita) miesoletettu osapuoli on ystäväpiirissämme ainoa, joka polttaa. Alkukesästä he eivät päässeet meille nuorimmaisen yo-juhliin, koska tämä miekkonen oli saanut keuhkokuumeen ja keuhkotulehduksen. Toki sai myös pari kuukautta sairaslomaa, jahka tokeni ulos sairaalasta. arvatkaapa, onko hän lopettanut röökaamisen? Niin, ei ole. Vaimonsa oli hyvin huolissaan, palaako tuo edes lasaretista ja nyt äijä vetää taas spaddua kuin viimeistä päivää. 

Toinen asia, joka jurppii vieläkin, on tiistainen elokuvaretkemme. Olimme miehen kanssa katsomassa 'Mies ja alaston ase'-leffaa sellaisessa salissa, jossa on ne loikoilupenkit eli niitähän ei kovin monta sinne saliin edes mahdu. Miehen edessäolevalla rivillä joku ukkeli katseli luuriaan vielä salin pimetessä mainosten ajaksi ja mies sitten hetken kuluttua kävi sanomassa, että voisiko tyyppi laittaa luurinsa pois. Sanoin hänelle ajaessamme kotiin päin, että onneksi hän kävi sanomassa. Mieheni (joka ei yleensä käy näistä sanomassa, vaan murisee mulle jälkikäteen) sanoi ettei hän uskaltanut odottaa sitä, että meikäläinen ojentaa kanssakatsojaa. 

Kaihoisasti muistelimme kännykkäaikojen alkuhämäriä, kun eräänkin kerran joku heitti luurihäirikön puhelimen kohti valkokangasta. Voin kertoa, että kaikki taputtivat. Silloin ammoisina aikoina oli myös tapana jonkun vastatessa puhelimeen jo hiljentyneessä salissa huutaa 'sano terveisiä'. Olisi aika mukavaa palata tällaiseen kansalaistottelemattomuuteen. 

Vielä hieman rutinaa zumbasta. Eilen siis palasin tai entinen ohjaani palasi vetämään zumbaa vauvalomansa jälkeen. Ohjaaja on todella mukava nuori nainen, ongelmana on vain se, että hän ei juurikaan puhu suomea vaikka on asunut täällä jo kymmenkunta vuotta. Silloin pari vuotta sitten löytäessäni tämän ryhmän olin ainoa suomea äidinkielenäni puhuva, muut puhuivat venäjää ja pari ihmistä hindiä ja tagalokia. Voin sanoa, että oli hiukan erikoinen olo. Nyt eilen ryhmässä oli sentään toinen äidinkieleltään suomenkielinen nainen, mutta taas ohjaaja ja pari muuta pulputtivat venäjää keskenään. Kerroin vetäjälle, että en ehkä pääse ihan joka viikko. Osasyynä on myös se, että keksiviikkoiltaisin Töölön urheiluhallilla on myös tosi hyvä Baila-tunti eli aika samanlainen kuin zumba ja sen vetäjä on tosi tiukka mimmi. Molemmissa on ollut hauskaa ja molemmissa viimeisenä tanssibiisinä tämä. 

Kaikenlaista hupsutusta

Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa,  että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.  

Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.

On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka.  Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja,  kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.  

Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia,  ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa,  jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia. 

Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.

Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )

Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska.  Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti. 

Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus. 

Mitähän tähänkin kirjoittaisi?

Niin, mitään ihmeitähän tänne Kattilaan ei kuulu. 

Nuorimmaisella alkoi yo-kirjoitukset viime viikolla äidinkielellä ja tällä viikolla jatkuu huomenna (pitkällä) matikalla ja perjantaina psykologialla, sitten on nekin ohitse ja voidaan ruveta jännittämään tuloksia. 

Pari viikkoa sitten kävin tuon abiturientin kanssa katsomassa Mickey17-elokuva, kun voitin liput ennakkonäytökseen. Pidimme molemmat elokuvasta kovasti toisin kuin Hesarin kriitikko (joka tuntuu olevan varsin erikoinen kaveri kritiikkiensä perusteella). Kuten saman ohjaajan aiempi Parasite-elokuva tämäkin käsitteli aihetta 'onko köyhän ihmisen ihmisarvo sama kuin rikkaan?' 

Robert Pattinson teki todella hienon roolisuorituksen Mickeynä

Viime viikolla kävin kahden entisen opiskelukaverin kanssa tsekkaamassa Ateneumin 'Rajojen rikkojat'-näyttelyn, joka sekin oli oikein hyvä. Käyn ehkä vielä uudestaankin, se on niin mukavaa Museokortin kanssa. Oli myös mukava vaihtaa kuulumisia. 

Tässä maalauksessa ihailimme erityisesti partakarvojen yksityiskohtia

Kotona pätkäisimme vanhasta pihlajasta huonokuntoisen latvan eli runko on nyt noin kolmen metrin korkuinen. Sirius toimi työnjohtajana ja pyöri pihalla meidän kanssamme ja tietysti kaikki ohikulkijat pysähtyivät kommentoimaan hommia. Eräs vanhempi pariskunta näki kissan ja rouva sanoi, että Sirius on niin mukava vieras, kun käy heidän pihallaan metsästämässä hiiriä. 

Sirius aurinkokeräimenä

Sunnuntaina leivoin Boston-kakkua, tuli hyvää. 

Vähän pääsi tummaksi, mutta ei se makua haitannut

Loppuun vielä Vöyrin pojat.

New achievement

Nimittäin tämä kirjoitus. Otsikko on scifi-kirjasarjasta, johon olen täysin koukussa. Ensimmäinen lukemani (=kuuntelemani) LitRPG ikinä ja niin hauska, nimittäin Dungeon Crawler Carl ja hänen kissansa Donut. Voin sanoa, että äänikirjat ovat todella hyvin äänitetty, voisi jopa sanoa lukijan esittävän hienosti kaikki eri henkilöt. Sarjalla on ihan oma fandom Redditissa enkä siis ole yksin mielipiteessäni. 

Olin viime viikon töissä paitsi perjantain, jonka pidin lomaa. Tämä järjestely siksi, että oli tarkoitus lähteä jonnekin reissuun kunhan nuorimmaisen kirjoitukset olisivat ohitse, mutta tämä ilmoittikin, ettei kiinnosta vaan haluaa mieluummin olla kotosalla. Eipä haittaa, voin pidellä muutamat päivät silloin tällöin ja toukokuun lopussa pitää vaikka juhlasiivousloman. Ai että kuulostaa rattoisalta! (no ei, kyllä keksin jo ainakin yhden lomantapaisen tyttökavereideni kesken)

Mitähän muuta? Leffassa olen käynyt myös, nuorimmaisen ja yhden kaverini kanssa kävimme katsomassa Nosferatun. Ihan ookoo, mutta koska mussa on jokin valuvika kauhun suhteen niin en kyllä saanut mitään pelkoviboja. Hienosti kuvattu, oikein hyvä puvustus ja Lily Rose Depp oli erittäin hyvä roolissaan. Nykyään mulla on myös jokin hellä kohta Aaron Taylor-Jonesin kohdalla, joten pidin myös hänen suorituksestaan perheensä menettävänä puolisona ja isänä. Nicholas Hoult oli Nicholas Hoult. 

Viime viikolla oli tarkoitus mennä katsomaan uusi Kapteeni Amerikka nuorimmaisen ja kahden ystäväni kanssa, mutta nuorimmainen sairastui, joten menimme sitten naisporukassa ja olihan se taas sellainen rytinä, aivot narikkaan-leffa. Harrison Ford (jolle olen nykyään melkein sukua, kun tyttökaverin tytär oli Indiana Jonesissa extrana ja meikattavana Harrisonin viereisessä tuolissa) oli hyvä roolissaan. Setä jaksaa heilua. Tässä leffassa näimme taas Buckyn (<3), mutta vain lyhyesti. Tykkäsin myös Anthony Mackiesta Sam Wilsonin roolissa.

Leivontapuolella olen kokeillut viimeisessä Glorian ruoka&viini-lehdessä ollutta Pyhiinvaeltajan kakkua ja sepä onkin niin mahtavan hyvä, että olen tehnyt sitä jo kahdesti. 

Eka ja toka versio, jostain syystä blogger taas kääntää alemman kuvan. 

 Voin myös paljastaa, että pidän Erikan Ich komme-piisistä ihan tosi paljon.  Siis meidän euroviisusta. Olen ajatellut, että alkaisin kommentoida somessa kaikille Erikan lyttääjille piisin sanoin: " Let go ja anna tapahtuu, beibi vielä voit ittees rakastuu", mutta en ole vielä jaksanut. Ja nythän Suomella on vahvat mahdollisuudet voittaa myös Ruotsin Mellot, heh. Ainiin ja sitten on Viron Espresso macchiato, kaikkien kahvinjuojien hymni :D Myös mahtava Trump-parodia.

 

                                            Life is like spaghetti, it's hard until you make it

Koko perheen askarteluviikot

Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty koko perheen askarteluviikkoja, kun nuorimmainen ilmoitti haluavansa olla velho penkkareissa. Eikä kuka tahansa velho, vaan Gandalf. 

Sattumalta löysin heti seuraavana päivänä kolmen metrin pätkän harmaahkoa villakangasta kangaskaupan laarista ja siitä saatiin sekä viitta että hattu. Hattu oli huomattavasti hankalampi tapaus väkertää, mutta saatiin sekin tehtyä. Laukku löytyi työpaikan viereisestä uffasta ja kepin mies löysi metsästä ohiajaessaan. Torstaina minä, mies ja esikoinen olimme Vanhan kirkon puistossa (=Ruttopuistossa) katsomassa nuorten riemua. Penkkarit on aina yhtä liikuttava ja riemukas tapahtuma, sellainen toivon täyttämä hetki. 

 Onnistuin viime viikolla saamaan jonkinlaisen vatsapöpön, tiistaina meinasin pyörtyä ja oksentaa töissä ja lähdin kesken työpäivän kotiin ja olin myös keskiviikon kotona. Onneksi se meni sillä ohi, mutta jostain syystä tänään on ollut vähän halju olo vielä. 

Perjantaina kävin katsomassa ystävän kanssa Levottoman tuhkimon elokuvissa ja se oli meistä oikein hyvä. Ajankuvaus oli kohdillaan ja muutenkin onnistunut. Itse pidin siitä, että mukana oli aitoa kuvaa Dingon keikoilta, vaikka joku kriitikko sitä olikin kritisoinut kummalliseksi. Loppu osui jotenkin aika syvälle tunteisiin, olimme molemmat ystävän kanssa aika liikuttuneita. 

Eilen juhlistimme nuorimmaisen 19-vuotissyntymäpäivää käymällä syömässä Itiksen Itsuyaki-ravintolassa ja se olikin todella kiva kokemus. Nuori kehui susheja parhaiksi ikinä, lisäksi siellä oli teppanyaki-tiski (asiakas kerää itse lautaselleen raaka-aineet ja vie kokille paistettavaksi), joka oli todella hyvä, suuri salaattipöytä sekä friteerattuja ruokia ja ramen + nuudeliosio. Niin ja jälkkäripöytä. Oli kyllä asiakkaitakin, mutta jonotus toimi hienosti eikä kauan tarvinnut odotellakaan. Voin lämpimästi suositella isoon nälkään.

 

Leivoin toki myös laskiaispullia eilen ja kokeilimme Biscoff-keksitahnaa. Löysin sitä Normal-kaupasta vinot pinot ja nuorimmaisen iloksi ostin, minusta se on liian makeaa, mutta nuori tykkäsi. Karkkia meillä on vielä jonkin verran muutenkin, makeaa elämää taas.     

Kävin viikko sitten ystävän kanssa Tammisaaressa, onnistuimme bongaamaan kauniin auringonlaskun. 

Venus ja kuu