tiistai 3. maaliskuuta 2026

Hengissä ollaan

Olen ollut taas räkätaudissa viimeiset kolme viikkoa ja alkaa vähän kyllästyttää. Sain kunnollisen kuumeen, yli 39 astetta, ja sen jälkeen tosiaan sellaisen 'niistä aivot ulos'-nuhan. Eilen kävin muissa asioissa työterveydessä ja lääkäri kuunteli, kun yskin limaa ulos ja määräsi reseptillisiä nuhatippoja. Kokeilin niitä illalla ja sain vihdoin jopa nukuttua eli ehkä se tästä taas elämäksi muuttuu minunkin olemiseni. 


Talviloma meni tosiaankin jokseenkin sohvaillessa ja telkkaria tuijottaessa, mutta sain luettua monta kirjaa ja askarreltua sekä tehtyä käsitöitä. Nuorimmaisen pyytämät toisetkin hanskat valmistuivat vihdoin lauantaiaamuna. Nuorin oli meillä yötä, kävin perjantaina leffassa hänen kanssaan, ja lauantaina noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä sain langat pääteltyä. Ei tullut yhtään kiire. 

Aiemmista hanskoista pelinkehittäjä oli kommentoinut 'Your mom rocks' :D

Ystävänpäivänä kävimme miehen ja vanhimman kanssa syömässä Mujissa ja Sen jälkeen BioRexissä katsomassa Kill Bill Whole movie-elokuvan, ihan filmiversion. En ole koskaan aiemmin nähnyt KB.tä ja olipa hieno kokemus nähdä se nyt kunnollisena filmikopiona ja perinteisen tyylin leffateatterissa eli katsojat olivat kunnioittavan hiljaa eikä missään loistanut kännykän valo. 


Viime perjantain elokuva oli brasilialainen Secret Agent, joka oli voittanut viime kesänä Cannesissa parhaan ohjauksen, parhaan miespääosan ja pari muuta palkintoa. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta sen jälkeen oli hieman sellainen 'mitä juuri katsoin'-tunne. Elokuvassa  käsitellään Brasialian 70-luvun lopun poliittista tilannetta pakolaiskommuunin kautta ja oman lisänsä tuo maagis-realistinen twisti paikallisesta vesistöstä löytyneen jalan muodossa.


UMK:n karsinnat katselin sunnuntaina Areenasta, niin pystyin hyppelemään tylsät kohdat ohi. Voin vain sanoa, että onneksi tämänkertainen vitsipiisi ei voittanut vaan alkuperäinen suosikki, joka oli ihan omassa luokassaan mielestäni. Eniten pidin väliesityksenä olleesta Sonja Lumpeen Eläköön elämästä (alkoi itkettää ihan järkyttävästi) <3


7 kommenttia:

  1. Vau, mitkä käsineet! En ihmettele pelinkehittäjän kommenttia. 😊

    Olen sitä mieltä, että yksi tauti vuoden sisään riittäisi. Ei niitä tarvitse jatkuvalla syötöllä tulla. 😕 Toivottavasti tämä tautisi oli nyt tässä ja uutta ei vähään aikaan tule!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun oot taas siellä 🤗 Arvelinkin sun olevan joko kipeä tai reissussa; meiliin on putkahdellut goodreadsin viestejä sun lukemista kirjoista tasaiseen tahtiin ja ole manannut itsekseni, kun a) kielitaitoni on niin kämänen ja b) en osaa vieläkään käyttää goodreadsia (myönnän, en ole jaksanut nyt perehtyäkään siihen). Tuun joku päivä sun oven taa.. 😉😜 (kunhan löydän sen...)

    Et ollut ainoa joka itki Eläköön elämälle - en tunnusta, mutta olen kuullut juttuja *tidittidii*.
    Päivänkakkarat hanurissa oli juuri sieltä. Rajansa kaikella,

    Upeat käsineet, ei kun uudet puikoille: lukijan käsineet kevääksi 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Yle otsikoi sen Paalasen haastattelun hauskasti 'Paalanen on valmis laittamaan yleisön hanurillaan transsiin', meinasi aamukahvit purskahtaa näytölle :D

      Kyllä mä taivun etäopetukseenkin :D

      Poista
    2. Kiitos 🤗 Olisin kyllä kiitollinen opetuksesta!

      Poista
  3. Minäkin katselin UMK Areenasta, jotta pystyi kelaamaan ne artistien vaihdon vaatimat täytteet ohitse. Oli kyllä hyvin tehty ohjelma ja monipuolisesti eri tyylisiä kilpailukappaleita. Meillä nuorison suosikki oli Takatukka :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mä olen vissiin ainoa, joka noita katsoo :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)