Pää täynnä

Nimittäin räkää, ainakin ontelokivuista päätellen. Sattuu jopa silmien liikuttaminen, enkä jaksa uskoa että parin pienen viinilasillisen jälkeen olisi tällainen olo. Minulla kun ei ole koskaan ollut ns. krapulaa. Ei siis ikinä.

Eilinen infotilaisuus plus luento meni ihan hyvin muuten, mutta siellä oli kylmä kuin jääkarhun takalistossa. Tärisin kylmästä aamulla luokassa, söin kylmän salaattilounaan vielä kylmemmässä ruokalassa ja tärisin lopun iltapäivän edelleen luokassa. Lämmin oli vasta metrossa, jossa muilla ihmisillä virtasi hiki ja minä istuin takki tiukasti kiinna ja huivi kaulassa. Illalla saunan jälkeen oli jo ihan mukava istua ulkona, kun oli kunnolla vaatetta niskassa.

Olikin oikein kivat Elojuhlat. Melkein kaikki ystäväpariskunnat olivat mukana, tosin pari oli edustettuina vain toisen puolison toimesta, mutta sitten taas oli sellaisiakin ystäviä mukana, joita emme ole pariin vuoteen nähneet. Elojuhlamme toimivat nimittäin siten, että lähetämme kutsun ja ne, joille sopii tulla elokuun viimeisenä lauantaina meille grillaamaan, tulevat. Jollain kokoonpanolla ollaan oltu koolla jo noin 18 vuotta ja moni ystävä sanookin, että on niin kiva tulla, kun muuten ei juurikaan näe näitä kaikkein vanhimpia ystäviä.

Eräs eilisistä vieraista oli vanhin ystäväni Jatta, jonka kanssa tutustuimme kolmannella luokalla. Jatan koulusta kaikki oppilaat tulivat meidän kouluumme siksi talveksi, kun heille rakennettiin uutta koulua ja aika aikaisin sinä syksynä meistä tuli erottamattomat. Vaikka nykyään tapaamme harvoin, koskaan ei ole hankalaa jutella mistään.

Nyt juon iltakahvini kuunnellen John Newmania ja yritän päättää, menenkö huomenna töihin. Pahoin pelkään olevani kykenemätön, olo on kurja.