Vuoden 2022 luetut kirjani löytyvät täältä
lauantai 31. joulukuuta 2022
Vuoden vaihteen tervehdys
Nyt olen kertoillut syksyn puuhistani ja niinpä ajattelin pikaisesti kirjailla pienen sanan vuoden vaihteeksi.
Olen saanut tänä vuonna luettua ja kuunneltua 92 kirjaa, vaikka Goodreads väittääkin saldon olevan 97. En tiedä mikä siellä tökkii, mutta tämä on jokavuotinen ongelma uudelleenluettujen kohdalla, enkä osaa sitä korjata. Väliäkö hällä. Luetuista parhaat olivat Pienen hauen pyydystys, Lähdin veljen luo ja Grapes of wrath. Esseeteoksista Pontus Purokurun Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi oli rattoisa luettava ja vertautui tähän totuuden jälkeiseen aikaan hyvin. Erityismaininnan hyvästä dekkarista saa Heine Bakkeidin Thorkild Aske-sarja. Olen lukenut epähuomiossa pari ilmeisesti kauhugenreen sijoitettavaa teosta ja toivon, etten olisi, ihan vain siksi, etten ymmärrä niitä. Kauhu menee hukkaan minulla, koska en koe tapahtumia mitenkään kaameina vaan lähinnä naurettavina. Tylsimmän kirjan tittelistä (kauhua lukuunottamatta) taistelevat tänä vuonna Näkemiin taivaassa ja Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä. Laitan listan toiseen postaukseen jossain vaiheessa.
Vuosi on tosiaan vierähtänyt ja kaikesta huolimatta järki ei (ehkä) ole vielä nyrjähtänyt. Entistä parempaa onnea vuodelle 2023!
Loppuun vielä japaninkielinen versio Country roads-laulusta, joka jäi korvamadoksi Studio Ghiblin Sydämen kuiskaus-elokuvasta.
Loma jatkuu vielä ensi viikon, ihanaa!