Ensimmäinen työviikko on ohi. Olin jo tiistaina niin poikki, että koko illan makasin parvekkeen sohvalla kissa kainalossa lukemassa. Oikeasti oli kyllä ihan mukava viikko ja kaienlaista ehti tapahtua.
Siriuksen uusi leikkikaveri
Keskiviikkona oli eka oikea kokous ja onnistuin kommentoimaan erääseen asiaan ihan fiksusti, asian esittelijä sanoi paneutuvansa esiinnostamaani syvemmin. Myöhemmin metrossa eräs nuori mies istui penkillä koivet oikosenaan. Sanoin hänelle, että " Nosta koipesi pois, että pääsee ihmiset istumaan." Totteli hyvin, vissiin tuli jotenkin äitipainotteisesti sanottua.
Torstaina kävin töiden jälkeen luovuttamassa verta, kutsu kilahti s-postiin ja löytyi sopiva aika. Osui kiva hoitajakin, jonka kanssa juttelimme kissoista ja harrastamisesta ja sen sellaisesta. Lopuksi join kahvit ja söin jäätelön, ja illalla luin taas parvekkeella kirjan kanssa.
Linnunlaulun villat
Eilen perjantaina kävin ystävän kanssa katsomassa 'Suruton kaupunki'-näyttelyn ja se oli oikein hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Jälkeenpäin kävimme pihapiirin kahvilassa kahvilla ja söin feta-pinaattipiirakkaa sivusalaatin kera. Siinä istuskellessamme vierestämme vilahti jokin pieni ja karvainen kukkapenkkiin. Naapuripöydän naiset kysyivät meiltä, ehdimmekö nähdä mikä se oli ja vastasimme yksissätuumin, että päätimme juuri sen olevan isohko metsähiiri.
Pehtoorin talo
Nam
Nyt olemme taas miehen kanssa kahden viettämässä lauantai-iltaa, nuoriso lähti omiin huvituksiinsa. Kävimme jo aikaisemmin tukussa ja ruokakaupassa miehen kera, joten siirryn kohta telkkarin ääreen katsomaan Downton Abbeyä Areenasta, en muista vitos- ja kutoskaudesta mitään ja elokuva tulee teattereihin syksyllä.
Voisin sanoa, että torstai on tosiaan toivoa täynnä. Aloitin aamun etsimällä kissaa. Se oksenteli aika kovasti eilen ja ajattelin, että se on ryöminyt kuolemaan jonnekin, kun en löytänyt sitä mistään enkä kuullut kuorsaustakaan. Loppujen lopuksi katti veti sikeitä olkkarin ikkunalaudalla verhon takana nukkuen niin sikeästi, ettei edes kuorsannut. Tarkkailin sitä hetken, että näin sen varmasti hengittävän.
Tänään jossain mielenhäiriössä päätin tarkastaa feissarin viestikansioista sen 'roskalaatikon' eli muut ja yllättäen löysinkin sieltä pari ihan oikeaakin postia. Toinen niistä oli eräältä ihmiseltä, jonka olen pari vuotta luullut olleen kuollut kun hän katosi aivan täysin maan pinnalta. Olen todella iloinen siitä, että löysin hänet taas :) Viestittelimme sitten jonkin aikaa ja päivittelimme tiedot, olipa oikeasti mukava yllätys.
Kävimme kolleegan kera kahvilla pienessä kivassa kuppilassa työpaikan lähellä muutaman muun ihmisen kanssa ja oli tosi kivaa. Juttelimme joogasta ja buddhismista jne kaikenlaista. Huomasin, että eräs asiakas kuunteli meitä ja naureskeli samoille kohdille jutuissamme kuin mekin. Ihan hauska huomata, koska itse harrastan samaa :P
Töiden jälkeen ajattelin käydä luovuttamassa verta ja pääsinkin niin pitkälle, että tyttö otti hempan. Sitten kerroin hänelle, että olen menossa ensi viikolla jatkotutkimuksiin altistumisen vuoksi ja siihen tyssäsi.. kuulemma verenluovutus laskee hemppaa sen verran, että se haittaa pef-mittauksia. No, menen syksyllä sitten uudestaan.
Luin 'Fight Club' -kirjan loppuun enkä oikein tiedä, viitsinkö edelleenkään katsoa elokuvaa. Arvasin jutun juonen jo ennen puoltaväliä..
Unohdin eilen mainita saamastamme kutsusta. Vanhimman veljeni
nuorimmainen (poika) on menossa vihdoin naimisiin pitkäaikaisen
tyttöystävänsä kanssa ja häät pidetään Ähtärissä asti. Sinänsä tosi kiva
juttu, mutta.. nou kän duu. Vaikutamme varmaankin tosi tylsiltä oudoilta, mutta ne kemut olisivat juuri kahden mökkiviikkomme välissä, mies joutuisi ajamaan ~900km pelkästään niiden vuoksi,
minun pitäisi rahdata juhlakamat mökille.. juu ei kiitos. Menemme
joskus sitten ihan rauhassa mieluummin, kuin muutamaksi tunniksi kauhean
hässäkän kera. Että kiva kun kutsuivat. Niih.
Sellainen päivä tänään. Ihan kiva. Allaoleva video valittu monestakin syystä eikä ehkä vähiten siksi, että yksi tyypeistä muistuttaa Thorinia..
