Tämän päivän olen viettänyt puikot kilisten. Pienen kummipojan villahaalari on saavuttanut hihojenyhdistämiskorkeuden eli aloin vääntää niitä hihoja. Vain kahdesti purkasin alun, oli niin rumaa jälkeä etten kehdannut jatkaa. Nyt on kaunista.
Mies oli eilen kiltti ja toi minulle Varustelekasta kaikkien lentäjien eloonjäämissuklaata. Ihanaa!!
Loppuun vielä piisi yhdestä suosikkielokuvastani.