Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niittykukka,
joka saa minut hymyilemään.
Siinä sitä Ystävänpäivää. Loppuosa runosta on vähän outo, joten jätän sen lisäämättä. Mutta siis kiva, kun olette siellä ruudun toisella puolella ja joskus livenäkin.
Olen tänään kävellyt jo tähän mennessä noin kuusi kilometriä pelkästään työmatkoja. Lisäksi kävin aamupäivällä ennen töihintuloa yhdessä lankakaupassa Punavuoressa, muutama sata metriä sinnekin tuli edestakaisin.
Kokous oli keskellä päivää ja ihan mukava kokous oli se. Kävimme läpi työsuojelusuunnitelmaa ja siihen liittyviä muita asioita. Kriisiapu esittäytyi, siis tämän meidän Kasvatus- ja koulutusvirastomme oma. En kehdannut kysyä, miten nykyään hoidettaisiin oppilaan kuolema (minun yläasteaikanani meillä oli minuutin hiljaisuus rinnakkaisluokan tytön muistoksi, siinä se). En kehdannut siksi, että saman pöydän ääressä istui rehtori, jonka oppilas kuoli Herttoniemen hyppyrimäen onnettomuudessa. Olen myös aivan hiljaa siitä, mitä itse ajattelen niistä nuorista..
Paluumatkalla hain itselleni evässalaatin naapuritalon ihanasta kahvilasta ja ostin meidän puolikkaalle palan suklaakakkua Ystiksen juhlistamiseksi, hän oli ylen onnellinen siitä :)
Nyt lähden kotiin, nähdään taas!
