Meni hermo ja sen kyllä huomaa

Pienen tauon jälkeen taas täällä. Täällä hermot on kärynneet riekaleiksi. 

Työpaikan pöytäkoneet päättivät sanoa työsopimukset irti viime torstaina aamulla, eivät sis päässeet nettiin eikä pilveen. Alkuun pääsimem sentään yhdelle verkkolevylle, joten saatoimme tehdä ilmoituksia kirjallisuuspiireistä ensi syksyä varten, mutta sitten minun koneeni päätti sen olevan tylsää ja lopetti kaikki yhteydet.  Työpari soitti ICT-tukeen ja asiaa luvattiin selvitellä. No, siinä odotellessa huomasimme, että läppärillä pääsee wifiverkon kautta tekemään asioita. ICT oli kovasti sitä mieltä, että kyllä meillä netti toimii.. Maanantaiaamuna soitin sitten minä puolestani sinne. Tänään saapui nuori mieshenkilö pariksi tunniksi säätämään yhteyksiä ja selvisi, että koko talon langallinen verkko oli jumissa ja piti korjata rungosta(?). Nuori meni takaisin ICT-paikkaan ja sääti siellä. Totta tosiaan, hetken päästä saimme yhteydet takaisin. Voi ihmettä!

Lisäksi eilen oli aivan jumalaton remonttimöykkä. Kaksi betoniatuoa pyöritti koko päivän meidän styroksi-ikkunan alla ja katolla porattiin jotakin.  Tuntui, ettei edes vastamelukuulokkeet oikein auttaneet. Kävin välillä kävelemässä ympäri taloa ja istuin jossain hiljaisemmassa paikassa aina hetken. Meinasi itku päästä ja lopulta sitten lähdin kotiin hyvissä ajoin, kun en enää jaksanut. Pomokin oli suotuisa. 

No, vähitellen alkaa vanne löystyä ja lomakin jo häämöttää ensi viikon torstaina. 

Myös allaoleva biisi on helpottanut :D

 

Täällä taas

Näköjään kirjoittelen melkein joka maanantai kuulumisia tänne. Hyvä, että edes tässä olen aktivoitunut. 

Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut sitten viime näkemän. Viime viikko oli aika raskas, mm. erilaisten juttujen vuoksi ja muutama pitkä päiväkin mahtui sekaan. Teen nykyään tiistaisin noin yhdeksän tunnin työpäivän, koska vakituinen pilatestunti alkaa niin myöhään ja kuitenkin tulen aamulla puoli yhdeksäksi töihin, koska eräs suurehko ryhmä mummeleita saapuu hyvissä ajoin aktiviteettiinsa. Viime viikolla myös torstai oli pitkä, aamu alkoi yhdeksältä kokouksilla Kalasatamassa ja siitä sitten iltavuoroon, joka yleensä loppuu seitsemältä, mutta nyt luennon vuoksi olin melkein kahdeksaan kirjastossa. Otin kyllä vahingon takaisin sitten perjantaina, kun koko firman henkilökuntakokous Stoassa alkoi klo 10 ja lähdin neljältä. 

Kävin perjantaina leffassa ystävän kanssa. Elokuvaksi valikoitui Die my love, joka oli kyllä hyvä, mutta totesimme ystävän kanssa, että seuraava elokuva voisi olla vähän kevyempi ja vähemmän osastoa 'mitä juuri katsoin'. Jennifer Lawrence ja Robert Pattinson tekivät hienot roolit, mutta silti synnytyksen jälkeisen masennuksen kuvaus ei ollut ehkä se ihan paras vaihtoehto perjantai-iltaan. Seuraava leffa onkin varmaan sitten Operaatio Hail Mary, jonka (ääni)kirja on mainio ja ilmeisesti myös elokuva on onnistunut.

 

Aloitin viikonloppuna jo pitkään aikomani Riddari-villapaidan esikoiselle. Sävyiksi valikoitui harmaanvihreä, tummanvihreä, ruoste ja valkoinen. Tiedän siis, mitä teen iltaisin telkkarin ääressä seuraavat pari viikkoa. 

Vielä oli hiukan lunta Länsimäen vallituksilla

Kevät etenee

 Kevät todellakin etenee varsin rattoisasti. Kävin kävelyllä sekä lauantaina että sunnuntaina, lauantaina kävelin siis kotiin Jakomäen kauppareissulta metsäreittiä pitkin ja kengät vähän kastuivat, mutta jäätä ei oikeastaan ollut lainkaan. Sunnuntaina en kuitenkaan viitsinyt mennä metsään Länsimäen puolella, kun märillä kallioilla voi olla liukasta. Eilen otin kuvan pihallemme nousseista krookuksista ja Sirius leikki aurinkokeräintä.

Tauti alkaa olla voitettu toistaiseksi. Olen nyt kaksi viikkoa huuhdellut nenäkannulla ja laittanut kortisonitippoja ja limat on lähteneet suurimmaksi osaksi pois. Ihanaa. Tänään en mennyt vielä vesijuoksemaan aamulla, koska nukuin tosi huonosti, sillä jalat särkivät pahasti sään muutoksen vuoksi. Toisaalta ehtiihän sitä, uimahalli ei häviä. 

Työpaikan remontti etenee, nyt meillä on kaikki ikkunat viety pois ja tilalla on styroksia. Eristää kyllä lämmön suht hyvin, mutta ääniä ei. Tuntuu kuin ratikat tulisivat takaoikealta niskaan. Muuten ei meidän päädyssä ole vielä ollut kovin metelöiviä hommia, luultavasti viikon parin päästä alkavat poistaa rappausta sitten täältäkin. Toimiston päädyssä asiakaspalvelu istuu peltorit päässä jo, kuulemma ovat siirtäneet puhelinpalvelun muille pisteille.

Euroviisutkin lähenevät. Olen kuunnellut melkein kaikki ehdokkaat (paitsi Israelia en aio edes yrittää) ja saanut korvamadoksi mm. Norjan piisin. Viron kappale on jännä sikermä ysärityyliä. Muuten olen  tutustunut itselleni uuteen (euroviisuihin liittymättömään) ukrainalaiseen metalliyhtyeeseen nimeltä Jinjer, jonka naispuolinen vokalisti laulaa hienosti myös kurkkulaulua. 

 

Vuoden vaihtuessa

Tervehdys! Olen näköjään ollut taas yli kuukauden päivittelemättä, on kyllä ollut kiirettäkin. 

Joulu on vietetty,  kaikki poikaset olivat kotona. Nuorimmainen lähti Tapaninpäivänä takaisin Tampereelle ja vanhin seuraavana päivänä, mutta Espoon perukoille. Keskimmäinen lähtee vasta loppiaisen tienoilla. 

Vanhin muuttaa tänne ensi lauantaina taas takaisin,  koska vuokraisäntä haluaa kämpän itselleen ja tyttöystävälle, mikä on toki ihan ymmärrettävää.  Vanhin on tehnyt hakemuksen Hekalle, toivottavasti pian saa oman asunnon.  

Töissä meidän yksikkö järjesti mahtavat 1920-luvun teemaan kuohuvat pikkujoulut ja oli oikein hauskat kemut. Ruokaakin riitti niin, että melkein piti heittää pois. 

Nyt jatkan neulomista,  nuorimmainen esitti joulupäivänä toiveen sormikkaista ja niitä olen neulonut niin, että oli jo hetken ranteet kipeänä. Pidimme hänen kanssaan Die hard-maratonin ja voin rehellisesti sanoa, että neljäs ja viides oli jostain syvältä ja poikittain.  

Julkaisen tämän vuoden luetut kirjat, jahka jonain päivänä pääsen pöytäkoneelle. Keskimmäinen kirjoittaa kandityötään samalla pöydällä, joten en ole kehdannut kiusata. 

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille 💕🎇

Tautista menoa

Olin viikonloppuna Tampesterissa teatteriretkellä ystävän kanssa. Kävimme katsomassa Ylpeys ja Ennakkoluulo *tavallaan-näytelmän Tampereen Työväen teatterissa. Oli mukava viikonloppu, mutta sunnuntaina oli jo kaktus kurkussa ja alkuviikon olenkin ollut sairaana. Maanantaina oli mieskin kotona sairaana sairastettuaan jo viikonlopun.   

Tällä kertaa en tavannut nuorimmaista, hän sanoi olevansa kiireinen opintojensa kanssa ja se on ihan ookoo. Ehdimme kuitenkin joulun aikaan nähdä ihan kunnollakin.

Viime päivityksen jälkeen ei ole ollut oikein muuta kuin ihan normiarkea. Tosin edellisviikonloppuna olin harvinaista kyllä lauantaina töissä, meillä oli ensimmäistä kertaa aikuisten kauhutapahtuma eli Yöväen messut ja se onnistui varsin hyvin. Meillä kirjastossa järjestettiin murharoolipeli, jota en tosin vetänyt itse, mutta se näytti varsin hauskalta. 

Tässä marraskuun edetessä alkaa hieman stressata jo joulukiireet, nimittäin joulukortteja pitäisi alkaa askartelemaan ja tänä vuonna työpaikan pikkujoulut ovat meidän yksikön varassa, teemana on kuohuva 1920-luku ja puku on vielä kankaana kaapissa. Että vähän hirvittää. Helmet-lukuhaasteen olen sentään juuri tänään saanut valmiiksi, kerrankin näin ajoissa.

Vähitellen alkaa pakastua täällä etelässäkin.
 

Lokakuusta päästyä

Lokakuu meni jotenkin yllättäen ja nyt ollaan jo marraskuussa kohta ensimmäinen viikko kulutettuna. Marraskuun pimeys ja synkkyys alkoi jo heti kellojensiirrosta, on pimeää ja märkää, jatkuvasti sadetta. Yhtenä aamuna oli pilvissä railo, josta näkyi jotain valoisaa. 

Viime päivityksen jälkeen kävin Tampereella katsomassa nuorimmaista syyslomalla. Kävimme Vapriikki-museokeskuksessa suunnilleen kaikki museot läpi ja kävelimme jalat puhki. Sen jälkeen Kauppahallin japanilaiseen syömään, Natsussa on aina niin hyvä ruoka. Tallipihan suklaapuodista lähti vähän herkkuja kotiin sekä nuorimmalle että minulle ja sitten ehdittiin vielä käydä Vihkokaupassa katselemassa. 

Syyslomaviikon perjantaina kävin ystävän kanssa Tammisaaressa, matkan varrella tsekkasimme Salon uuden kirpputorin, joka oli ihan kiva ja löysin töihin yhden palapelin. Ehdimme katsoa myös pari vanhaa tuttua kirpputoria. Teimme välilaskun Muurlaan, josta ostin keskimmäiselle ja vaimokkeelleen joululahjan (en ole koskaan ollut näin ajoissa). 

Lokakuun lopussa minä ja pari muuta kolleegaa saimme Kuntatyönantajan kunniamerkit pitkästä urasta. Koskapa meitä tämän toimialan merkinsaajia oli vähän alle 600 niin juhla järjestettiin Finlandia-talolla, jossa olen viimeksi ollut ehkä parikymmentä vuotta sitten. Voin vain sanoa, että olihan huonosti järjestetty homma... No, mutta saimme kuohuviiniä ja suklaakakkua ja Ylioppilaskunnan laulajatkin meille pari kappaletta lurauttivat, joten olkoon. Toki hieman huvitti sekin, että tämä kunniamerkki oli 20 vuoden palveluksesta, vaikka olen jo omalta työnantajalta saanut peräti viikon lomankin 30 vuoden tultua täyteen tuossa pari vuotta sitten.

Viime perjantaina jotkut viettivät Halloweeniä, mutta minä olin ystäväni kanssa Tavastialla katsomassa Royal Republicia ja oli kyllä ihan mahtava meno, katto oli lentää ilmaan. Täytyy sanoa, että puolentoista tunnin tanssiminen kyllä tuntui jaloissa hiukan vielä alkuviikosta. 

Lauantaina kutsuimme esikoisen Itikseen syömään ja hän tulikin mieluusti japanilaiseen Itsuyakiin. Illan lopuksi veimme hänet kotiin Matinkylään ja ajelimme miehen kanssa keskustan kautta kotiin. 

Iltaturinoita

Istun palelemassa yksinäni täällä kirjaston tiskillä. Talossa on toki muitakin ihmisiä, mutta juuri nyt ei ole asiakkaita. Ja palelen siksi, että meidän ilmastointi puhaltaa täysillä, osin toki menee pään yli, mutta osa iskeytyy selkään ja jalkoihin. Onneksi en vienyt paksua villahuiviani kotiin keväällä, arvelin saattavani tarvita sitä jo tässä vaiheessa. On mulla myös silkkinen huivi kaulassa villahuivin alla, on melkein lämmin. 

Ajattelin jurputtaa ihan yhdentekevistä asioista tässä nyt. 

Esimerkiksi siitä, että erään ystäväpariskunnan  (lauantain vieraita) miesoletettu osapuoli on ystäväpiirissämme ainoa, joka polttaa. Alkukesästä he eivät päässeet meille nuorimmaisen yo-juhliin, koska tämä miekkonen oli saanut keuhkokuumeen ja keuhkotulehduksen. Toki sai myös pari kuukautta sairaslomaa, jahka tokeni ulos sairaalasta. arvatkaapa, onko hän lopettanut röökaamisen? Niin, ei ole. Vaimonsa oli hyvin huolissaan, palaako tuo edes lasaretista ja nyt äijä vetää taas spaddua kuin viimeistä päivää. 

Toinen asia, joka jurppii vieläkin, on tiistainen elokuvaretkemme. Olimme miehen kanssa katsomassa 'Mies ja alaston ase'-leffaa sellaisessa salissa, jossa on ne loikoilupenkit eli niitähän ei kovin monta sinne saliin edes mahdu. Miehen edessäolevalla rivillä joku ukkeli katseli luuriaan vielä salin pimetessä mainosten ajaksi ja mies sitten hetken kuluttua kävi sanomassa, että voisiko tyyppi laittaa luurinsa pois. Sanoin hänelle ajaessamme kotiin päin, että onneksi hän kävi sanomassa. Mieheni (joka ei yleensä käy näistä sanomassa, vaan murisee mulle jälkikäteen) sanoi ettei hän uskaltanut odottaa sitä, että meikäläinen ojentaa kanssakatsojaa. 

Kaihoisasti muistelimme kännykkäaikojen alkuhämäriä, kun eräänkin kerran joku heitti luurihäirikön puhelimen kohti valkokangasta. Voin kertoa, että kaikki taputtivat. Silloin ammoisina aikoina oli myös tapana jonkun vastatessa puhelimeen jo hiljentyneessä salissa huutaa 'sano terveisiä'. Olisi aika mukavaa palata tällaiseen kansalaistottelemattomuuteen. 

Vielä hieman rutinaa zumbasta. Eilen siis palasin tai entinen ohjaani palasi vetämään zumbaa vauvalomansa jälkeen. Ohjaaja on todella mukava nuori nainen, ongelmana on vain se, että hän ei juurikaan puhu suomea vaikka on asunut täällä jo kymmenkunta vuotta. Silloin pari vuotta sitten löytäessäni tämän ryhmän olin ainoa suomea äidinkielenäni puhuva, muut puhuivat venäjää ja pari ihmistä hindiä ja tagalokia. Voin sanoa, että oli hiukan erikoinen olo. Nyt eilen ryhmässä oli sentään toinen äidinkieleltään suomenkielinen nainen, mutta taas ohjaaja ja pari muuta pulputtivat venäjää keskenään. Kerroin vetäjälle, että en ehkä pääse ihan joka viikko. Osasyynä on myös se, että keksiviikkoiltaisin Töölön urheiluhallilla on myös tosi hyvä Baila-tunti eli aika samanlainen kuin zumba ja sen vetäjä on tosi tiukka mimmi. Molemmissa on ollut hauskaa ja molemmissa viimeisenä tanssibiisinä tämä. 

Hiljaista on

Tämä on tässä siksi, että Gabriel on nuorimmaisen kolmas nimi.

Eilen kippasimme nuorimmaisen Tampereelle. Kävimme syömässä ja ruokakaupassa lapsen ja hänen kämppiksensä kanssa. Mukava nuori hänkin. Mutta todellakin nyt on hiljaista kotona, mies sanoikin, että 28 vuotta meitä on ollut useampi kuin kaksi ihmistä ja kissa kotona. 

Ikean hai näyttää järkyttyneeltä

Erikoisen näköinen taivas

Ensimmäinen viikko töissä meni rattoisasti.  Asiakkaiden vähyyden vuoksi piti välillä keksiä tekemistä, joten tutustuin uuteen lainaussysteemiimme youtube-videoita katsomalla. 

Torstaina olin ammattiyhdistyksen järjestämällä päivällisristeilyllä Helsingin edustalla, oli oikein kivaa.  Aloin jutella erään ikäiseni naisen kanssa ja siinähän se kaksi ja puoli tuntia hurahti.

Kruunusillat

Kauppatorin rantaan

Matkalla Kauppatorilta metroon näimme ohimennen myös Taiteiden yön pääesityksen Pedaleando Hacia El Cielon ja olihan se hieno.  

Siellä ovat, yläilmoissa

Perjantain henkilökuntakokouskin meni mukavasti ja saimme kakkuakin, kun eräs 40 vuotta palvellut henkilö kahvitteli meidät.  

Tänään ehdimme käydä Puuilossa ja puutarhakaupassa, mies korjasi mun fillarin sillä aikaa kun imuroin. Pesin pyykkiä ja silitin vanhat ja kohta pääsee saunaan. Huomenna taas arki. 

Voisin liittyä intiaaniheimoon :D

Tervehdys

Täällä ollaan edelleen, hauska nähdä :) 

Näköjään olen viimeksi päivitellyt kesäloman alkaessa mökkimaisemista, jossa viihdyinkin koko kesäloman eli kuutisen viikkoa. Mieskin lähti jo ennen meikäläistä takaisin kaupunkiin ja sitten ajelin kissan kanssa kotiin heinäkuun loppuvaiheissa. Elokuun alussa lähdin ystävän kanssa Tukholmaan ja Uppsalaan neljäksi yöksi musiikkikiertueelle, Tukholmassa näimme Benjamin Ingrosson keikan Tukholman stadionilla ja se oli todella hyvä. Uppsalassa puolestaan oli Diggiloo-ulkoilmakonsertti, joka oli myös oikein kiva musiikkishow, kuten ruotsalaiset osaavat. Reissusta selvittyä alkoivatkin työt, joissa oli katkos syysloman aikaan. 

Taxingen linnan muotopuutarha

 

Benjaminin keikalla oli järkyttävä kaatosade koko illan, mutta ei annettu sen haitata menoa

Syyslomalla kävimme minä, mies ja nuorimmainen Visbyssä risteilyllä, oli oikein kiva reissu ja Visby oli mukava pieni kaupunki. Emme menneet uuden kaupungin puolelle vaan viihdyimme keskiaikaisella puolella. Vielä lokakuussa siellä kukkivat ruusut ja näimme yhden kissankin ulkoilevan itsenäisesti. 

Visbyn kujilla

Marras- ja joulukuu hujahtivat omalla painollaan vauhdikkaasti ohitse. Joulukuun puolivälissä työpaikkamme 80-lukuteemaisissa pikkujouluissa oli aivan mahtava meininki, deejii sanoi että eka kerta hänen 80-luvulla alkaneella työurallaan, kun lattia oli koko ajan täynnä :D 

Auringonnousu joulukuussa Hietalahden torin tuntumassa

 Joulun ajan meillä on ollut taas kaikki pojat kotona, tosin esikoinen lähti perjantaina kotiinsa ja aattona ja joulupäivänä oli keskimmäisen avokki syömässä. Joulupäivänä tapasimme hänen vanhempansa, jotka tulivat noutamaan tyttärensä kotiin ja myöhemmin sanoin miehelle, että tunsin itseni aivan hobitiksi, kun he olivat niin pitkiä :D

Alunperin kuusen piti olla pienempi kuin viime jouluna, mutta myyjän mittavirheestä johtuen se oli jopa isompi.

 

Tässäpä nämä suurimmat uutiset tai päivttelyt.

Laitan hetken päästä vielä viime vuoden luetut kirjat esille, luin 'vain' 102 kirjaa. Niistä voisin mainita erityisesti Kate Atkinsonin Jason Brodie-sarjan viimeisimmän kirjan Death at the sign of the rook, jonka kuuntelin äänikirjana ja oli pakko välillä nauraa ääneen, kun se oli  niin hauska. Toinen ilahduttava tuttavuus oli Hanna Rentolan Laivakirja, jossa Tallinnan lautta ja miehistö kuvataan maagis-realistisesti. Suosittelen myös lämpimästi Reetta Hännisen kirjoittamaa Tulisydän: Maissi Erkon kiihkeä elämä-teosta, jossa Suomen itsenäisyyden alkuvuosia kuvataan erittäin hienosti Maissi Erkon eli Päivälehden (nyk. Hesarin)  perustajan Eero Erkon puolison elämän kautta. 

Negatiivisia lukukokemuksia olivat Satu Rämön Hildur-sarjan kaksi ensimmäistä osaa, en voi käsittää niiden suosiota. Myös Delia Owensin Suon villi laulu oli mielestäni epäuskottava ja tylsä, varsinkin oikeussalidraama. Totesin myös, että olen väärää kohderyhmää cosy crime-genrelle, kun onnistuin kuuntelemaan eräänkin dekkarin kyseistä. 

Helei!

Tajusin eilen Apotin kommenttia lukiessani, etten olekaan hetkeen päivitellyt. 

Pääsiäisestäkin on nyt siis päästy ja perinteiseen tapaan mämmi pisti vatsan sekaisin tai tukkoon tai jotain. Onneksi sitä ei tarvitse syödä kuin kerran vuodessa. Työkaveri tosin sanoo, että se on oikein hyvä aamiainen jos harrastaa maratonjuoksua. Jota en siis harrasta, edelleenkään. 

Viime viikko oli melkoisen kuntoilupitoinen. Tiistaina oli perinteine pilatestunti, jossa olen siis jo edistyneiden ryhmässä ja olenkin edistynyt aika huimasti. Pääsen esimerkiksi lattialta istuma-asentoon pelkillä vatsalihaksilla, mihin en ole koskaan taipunut edes lapsena. Että edistytty on. Keskiviikkona oli zumbatunti ihanan Jounin kanssa. Meitähän on siellä parikymmentä keskiäkäistä tätiä + yksi setä sekä ihana Jouni ja hiki virtaa. Ihanaa. 

Torstaina retkeilin Pirkkolan uimahallille kuntosalille, sillä henkilöstöliikunnan oma personal raineri Jan  teki minulle kuntosaliohjelman. Olen viimeksi käynyt salilla ehkä 26 vuotta sitten ja ajattelin, että ehkä olisi helpompaa lähteä, kun tietäisi miten laitteetkin toimii. Tänään sain s-postissa treeniohjelman eli niitä laitteita, joita kokeilimme sopivasti. Vaikutti ihan mukavalta. Sivumennen huomautus, näytin Janille vaikeamman version eli pilatesversion eräästä venytyksestä, jota hän kehoitti tekemään lämmittelyinä. Hih. 

Muuten olen lähinnä istunut kissan kanssa sohvalla katsomassa Mullan alla- sarjaa, jonka kaikki kuusi kautta sainkin juuri lauantaina loppuun. Nyt on vähän tyhjä olo, mutta onneksi löysin YleAreenasta englantilaisen dekkarin McDonald&Dodds-sarjan uusimman kauden. Tykkään niistä tyypeistä. 

Tai siis olenhan viikonloppuisin askarrellut eli ommellut itselleni villakangastakkia ja alkaa olla palaset koossa. Aika monta äänikirjaakin olen sen kanssa kuunnellut. 

Mutta mitään erityistä ei kuulu. Mökille jo kaipaisin kevättä katsomaan, mutta taitaa olla siellä vielä tiet siinä kunnossa, ettei uskalla lähteä. Sirius juoksentelee kylillä kevättä tassuissa ja nuorimmainen ajelee miehen kanssa harjoitusajoja. Siinäpä se.

Kevät on jo alkanut

Maaliskuuhan on ensimmäinen kevätkuukausi ja siksikin on jo aika päivitellä blogia. En ole ehtinyt enkä oikein jaksanutkaan, eikä oikein ollut intoakaan päivitellä aiemmin. 

Siriuksen suosikkipaikka

Ensinnäkin olen käynyt elokuvissa jonkin verran. Helmikuussa piti mennä Ystävänpäivänä leffaan ystävän kanssa katsomaan Luottomies-elokuvaa, mutta se siirrettiin helmikuun lopulle metro-yms. lakon vuoksi. Kyseessä oli selllainen Finnkinon B2B-näytös, jossa aluksi saimme kuohuviiniä ja cocktail-paloja leffateatterin aulassa ja näytökseen popcornit juoman kera ja lisäksi penkillä odotti pienessä paperikassissa premium-leffalippuja ja suklaata. Elokuvakin oli ihan kiva. En ole koskaan katsonut yhtään jaksoa tv-sarjaa, joten en tiennyt yhtään mistä oli kyse. Alkupuolen pienen ääh-kohdan jälkeen leffa parani ja mielestäni Ilkka Villi vei kyllä ihan heittämällä koko homman kotiin, hänen henkilöhahmonsa oli kyllä paras. Voin toki olla puolueellinen, koska Ilkka Villi on niin iqh <3

Cocktailpalat olivat herkullisia

Viime viikolla kävin nuorimmaisen ja kahden ystäväni kanssa katsomassa Dyynin kakkososan ja se oli upea. Kuvaus on ranskalaistyyppinen, mistä pidän paljon, ja tarinahan on varsin kelpoinen myös. Pidin Zendayan Chanista ja hiekkamadot olivat ihan WAU-juttu (missähän pääsisi sellaisella ratsastamaan?). Itse tarina näyttää mielestäni hyvin, miten vaarallista on, kun joku pääsee valtaan esittämällä muuta kuin on. 

Leffakahvit Roundissa ennen leffaa

Helmikuun lopussa Karkauspäivänä meillä oli töissä tapahtuma, joka kesti ilta11een. Oli vähän väsyttävä viikko se. Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja se meni yllättävän hyvin ja myös yleisö piti siitä. Talo oli täynnä eri-ikäistä porukkaa (aikuisia siis) ja kaikkiin pisteisiin riitti ihmisiä.

Tässä välissähän oli myös talviloma, joka meni lepäillessä. Emme tehneet mitään ja viikon lopulla kävin kampaajalla, osteopaatilla sekä kolmessa museossa ja neljällä kirpparilla saman päivän aikana. Oli oikein hyvä loma. Myös keskimmäinen ja tyttöystävä kävivät meillä seuraavalla viikolla, koska heillä oli talviloma silloin. 

Leivoin bostonia lomalla

Keskimmäinen kävi myös viime viikonloppuna kotona matkallaan Barcelonaan ja vastaavasti paluumatkalla oli su-ma-yön meillä. Oli kuulemma ollut kiva kaupunki, ystävien kanssa oli aika kulunut rattoisasti ja ehtivät katsoa nähtävyyksiäkin. 

Nuorimmaisen pitäisi kuunnella/suorittaa neljä teoriatuntia ennen kuin lähtevät ajeluille miehen kanssa. Mies asensi opettajan jarrupoljinta autoon koko viime lauantain ja kiroili, koska se on suomalainen viritys eli ruuveja puuttui jne. Mutta nyt se on paikallaan ja odottaa vain harjoittelua. Ostimme opetus/mökkiauton, jossa on manuaalivaihde ja nuorimmainen vaikuttaa tyytyväiseltä. Minä en ole vielä kokeillut coupeeta.

Volvonäyttely tällä hetkellä. Joskus siinä on myös keskimmäisen vouvou ja tietysti naapurilla on kaksi.

Siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset täältä. Kevättä rinnassa ja tassuissa :)

ÄÄH! Meinasi kokonaan unohtua Euroviisu! Windows95Man. Suomi voittoon! :D

Kevättä kohti

Onhan jo helmikuu ja valon määrä lisääntyy, samoin pölyn. 

Taas mietin, että mitähän kirjottaisin, mutta ainakin nyt sen voisin mainita, että ostin vihdoin viimein piikkikengät (icebugit) itselleni. Kyllästyin töpöttämään pikkuruisin mummoaskelin jäisillä kaduilla, nyt nautin, kun pääsen taas harppomaan normaalivauhtiani. Olen työpaikallakin mainostanut kenkiä ja työpari (myös hullu kävelijä) osti sellaiset myös. 

Viime torstaina olin muiden Helsingin JHLn edustajien kanssa Senaatintorilla. Oli oikein mukavaa, sääkin oli parempi kuin monesti vappuna ja saimme huutaa Riikkaa ikkunaan. (Että voi vihata jotain ihmistä!) Täytyy myöntää, että buuasin sekä Pikkuoravalle että Sataselle. Sen sijaan Li oli upea <3

Kaupungin työntekijänä saimme nyt ateriaedun ePässiin enkä ehkä olisi sitä edes kaivannut, vaikka joskus lounasseteleitä olisin ehkä kaivannut. Minusta tämä uudistus on vähän hassu, normaali-lounaskuppilassamme Pelastusasemallakin pitää nyt sitten esitellä ePässistä, että on maksanut ruoan eli aina on oltava puhelin mukana. Miehelleni kommentoinkin, että varmaan kivat jonot tulee tästä uudistuksesta ja hän sanoi, että tervetuloa lounasedun ihmeelliseen maailmaan. 

Ehdin sillä liikuntaedulla ostamaan jo kymmenen zumbatuntia, huijui. Kävin nimittäin viime keskiviikkona vihdoin uuden zumbaohjaajan tunnilla, jonne olen aikonut koko syksyn mennä ja meinasi kunto loppua kesken. Hyvä oli kyllä. 

Nuorimmainen täyttää torstaina 18 vuotta ja olen kutsunut sisarukseni sekä lapsen kummit ja oman kummipoikani äiteineen (siis 1 äiti) meille kahville lauantaina. Lupasin päivänsankarille, että leivon macaronseja ja ensimmäinen erä eilen illalla oli aika jännittävän näköinen. harjoitus tekee mestarin tässäkin, eikö vain? 

Elokuviin en ole ehtinyt, mutta eilen olin Villa Kivessä työkaverin kirjan julkistamisjuhlissa. Oli oikein kivaa, mutta sisäkenkäni olivat sitä mieltä, että nyt tuli liikaa kulttuuria tai jotain ja kakkujonossa ihmettelin outoa oloa, kunnes tajusin, että korot oli murentuneet! Ehkä olen vihdoin jotenkin aikuistunut, mutta en tajunnut edes nolostua tuosta. Etsin muutaman ihmisen kanssa rikkalapiota, jota ei löytynyt (siivouskomero oli lukittu) ja sitten eräs löysi katuharjan, jolla hän sai lattian siivottua minun mustista murusistani. Olin sitten sukkasillani loppujuhlan, nastakengät ei oikein sovi lautalattialle. Ei jäänyt traumoja. Allaoleva yhtye esiintyi juhlissa, laulaja on työkaverin kummipoika. 

Pressanvaaleissa pitää valita ruton ja koleran väliltä, sen enempää en tiedä ehdokkaista.