Kummilapsista

ja heidän äideistään olen aikonut jo jonkin aikaa kirjoittaa. Nyt vihdoin muistin aikeeni.

Joulun alla laitoin viestin toisen kummipojan äidille ehdotuksena joululahjasta ja hän vastasi, että idea oli oikein hyvä. Kävin ostamassa lahjan ja sitten jouluaattona olimme aikeissa viedä sen heille, äidin eronjälkeiseen uuteen asuntoon ja viestillä kysein, kuinka ovat kotona. Vastausta ei koskaan tullut, mutta kävimme miehen kanssa aattoajelulla aikeena laittaa lahja postilaatikkoon. No, taloyhtiössä ei ole postilaatikoita ja rappujen ovet on suljettu numerolukolla. Niih.. Vihdoin tammikuun puolivälissä saimme lahjan toimitettua äidin vihdoin vastatessa viestiin (siihen viimeiseen kymmenestä). Silloinkin asunnossa oli valot ja kuului ääniä, mutta kukaan ei tullut avaamaan ovea kelloa soittaessamme. Perin omituista, sanon.

Olisin vienyt lahjan ex-miehelleen, joka on keskimmäisen kummisetä (kuten siis vaimokin), mutta en löytänyt uutta osoitetta enkä viitsinyt soittaa, kun en ollut aivan varma 'kunnosta'.

Voin kertoa, että meitä nyppi. En aio vaivautua hankkimaan 13-vuotislahjaa, vaikka lapsen synttärit ovat kolme viikkoa meidän nuorimmaisen jälkeen. Muutenkin olen hieman ollut ihmeissäni, ettei meitä ole kutsuttu synttäreille kuin viimeksi ehkä kymmenisen vuotta sitten. En edes tideä, ovatko lapsen toiset kummit olleet tekemisissä. Joka joulu olemme kyllä toimittaneet lahjan, jopa sellaisia joita olin aikonut omalle mutta hätäpäissäni sitten antanut kummipojalle. Minusta on surullista, ettei äiti ilmeisesti halua olla yhteyksissä enkä usko, että se johtuu erostakaan, sillä Elojuhliin hän on välillä tullut.

Sitten se toinen kummilapsi äiteineen... Oli aika, jolloin näimme melko paljon enemmän, jopa ehkä kerran kuukaudessa. Kummipoika kasvoi eikä äiti osaa asettaa rajoja. Siinäpä se lyhyt ja kaunis virsi. Joskus olimme ajatelleet, että olisi kiva vaikka matkustella yhdessä, mutta olemme todenneet miehen kanssa, ettei onnistu. Meillä on niin erilaiset kasvatuskäsitykset, että on turha edes yrittää. Minun (meidän) mielestä on esimerkiksi ihan hyvä, että lapsi näkee, kun vanhempi hermostuu. (Tämä ihan pienenä vihjeenä.)

No, tilanteet muuttuvat ja elämä vie.

Asiasta kukkaruukkuun, huomasin Timo-sedän lopettaneen bloginsa. Tietääkö joku, onko hänellä toinen blogi tms? Jäi kissakuvia ikävä.

Rakkaudentunnustukset vessapaperissa

Rakkaudentunnustus vessapaperissa, voiko olla rasittavampaa asiaa? Muistaakseni Serlalla oli jokin ihme keräys jokin aika sitten, jolloin ihmisiä kehoitettiin lähettämään erilaisia rakkaudentunnustuksia ja ne on sittemmin painettu vessapaperiin. Mökillä jo kammoilin näitä ja nyt meille osui kotiin paketti. Ihan järkyttävää. Useimmissa on kielioppivirhe tai sitten ne ovat muuten vain niin kaameita, etten kestä. Lisäksi koko ajatus rakkaudentunnustuksesta vessapaperissa on täysin kuolleena syntynyt idea. Oikeasti.

Olen potenut flunssaa koko tämän viikon ja olo melkeinpä huononee vain. En pysty tekemään mitään järkevää; yritin ommella hametta sillä lopputuloksella, että vedin vetoketjun nurjalle puolelle erittäin siististi. Sitten kun sain sen purettua ja ommeltua uudelleen ja pääsin hiukan eteenpäinkin, näkökenttään ilmestyi aura. Päätin lopettaa ompelut tältä päivältä.

Luin kummallisen kirjan sunnuntaina. Kirjastolehdessä oli erään kirjailijan haastattelu ja hän kehui kanadanranskalaista Tulitikkutyttö-kirjaa, joten lukaisin sen. No, olihan se mielenkiintoinen mutta samalla hyvin moderni ja ranskalainen. Mielestäni se muistutti oikeastaan Sarrauten Kultaisia hedelmiä, mistä pidin aikoinaan kyllä kovasti. Mitä siis yritän sanoa on se, että kirja oli hyvä ja jäi mieleen, mutta samalla se oli harvinaisen häiriintynyt.

Tässä rään täyttäessä päätä en ole oikein jaksanut lukea mitään kovin ihmeellistä, joten olen lukenut monta erinäisiä ficcejä Kapteeni Amerikasta. En edelleenkään löydä yhtä, jota kaipaan, joten pitää varmaan kirjoittaa se itse. Myös Salien kymmenes luku on työn alla, ollut jo jonkin aikaa kyllä.

Katsoin muutaman leffan tässä lomanalun kunniaksi. Snowpiercer-niminen dystopiakuvaus oli juuri niin hölmö kuin voi kuvitella. Chris Evansia oli silti mukava katsella kuten myös Avengersissa. Lisäksi katsoin Hell or high water-elokuvan, joka oli yllättävän hyvä. Chris Pine ja Jeff Bridges tekivät hyvät roolit.

Otin Spotifyn käyttöön vihdoin. Minulla on ollut siellä tili vuosia, mutta en ole käyttänyt sitä oikeastaan ollenkaan. En ole varma jatkanko. Maksoin kolmen kuukauden premium-tilin, mutta kolme kuukauden päästä hinta nousee eurosta kymppiin enkä tiedä tarvitsenko premiumia. Pärjään hyvin myös entisellä musiikkisysteemilläni.

Allaoleva soi juuri nyt.

Postiärsy

Kylläpä jotenkin nyt kasautuu näitä ärsyjä, mutta siis mies soitteli mulle töihin, että oli tullut Postin ilmoituslappu. Minulle oli tullut pikakirje, jonka saisi hakea postikaupasta ja mies lupasi tulla vastaan metrolle.

Ajelimme sitten postikauppaan (ensin tietysti haimme sen onnettoman lapun kotoa, jonne se oli unohtunut) ja jonotimme muiden paketinhakijoiden kanssa. Ojensin lappusen kassapojalle, joka sanoo ettei pikakirjettä löydy mutta tarkistaa vielä.. No ei löydy vieläkään, koska poika huomauttaa, että se on noudettavissa HUOMENNA klo 11 jälkeen. (Kuten olisimme itsekin voineet lukea.)

Mutta oikeasti? Pikakirje, joka on haettava itse seuraavana päivänä? Mikä pika se on?

Ihmettelin kotimatkalla miehelle, miten ihan oikeasti joskus olin hiukan kade eräille maille, joissa posti jaettiin arkisin kahdesti ja lauantaisinkin kerran. Nykyään olisin onnellinen, jos posti ihan oikeasti joskus tulisi kuten joskus ennen (vielä 10 vuotta sitten).

Loppukevennys: Pienin rakastui hiihtämiseen. Lupasin lähteä viikonloppuna kävellen katsomaan, kun hän hiihtää..

Laiskan vaimon mies oli vinkannut tästä coverista, on oikein onnistunut.