Yllätys

Tämä tiistai on käyttäytynyt hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Todella kummallista.

Tänään olimme koko perheen voimin partiolippukunnan juhlassa. Pienin antoi sudenpentulupauksensa ja keskimmäinen seikkailija-lupauksen. En koskaan muista näitä uusia ikäkausia, sillä totuin vanhoihin aikoinaan. Joka tapauksessa kivaa oli ja partiopaitoja on ostettava jälleen.

Voin myös kertoa, että täytin ja tulostin yhden lomakkeen keskimmäistä varten... Minulla on jonkinasteinen lomakelukutaidottomuus, mutta nyt voisin syyttää ihan väsymystä. Vasta neljäs kerta meni oikein! Ensin kirjoitin keskimmäisen nimeksi oikean etunimen mutta pikkuveljen toiset nimet, toisella kertaa onnistuin väärinkirjoittamaan yhden nimistä mutta vieläkin viimeinen nimi oli pikkuveljen, kolmannella kerralla nimet olivat jo oikein mutta yhden kirjoitusvirheen kera. Ei olekaan hetkeen ollut lomakkeiden täyttäminen yhtä hauskaa. Nauroimme miehen kanssa vedet silmissä.

Huomenna on yläasteen vanhempainilta. Lapsen jatko-opinnoista olisi kyse. Joko se on noin iso?

Loppuun aion hävyttömästi laittaa Uuden-Seelannin lentoyhtiön mainosvideon, jo pelkästään Deanon takia :P

Liike

Liike on useimmiten mukavaa, mutta joskus se ei ole. Kärsin nimittäin matkapahoinvoinnista helposti. Jopa ruotsinlaivalla pienessäkin merenkäynnissä lentokoneesta puhumattakaan. Voin huonosti, jos joudun istumaan ratikassa tai bussissa selkä menosuuntaan ja siksi seisonkin, jos ainoat vapaat paikat ovat tuollaisia. Metrossa sillä ei ole väliä, miten päin istun. Automatkoilla minun on nähtävä tie, samoin oli isänäitini laita aikoinaan.

Viimeksi voin huonosti liikkeen vuoksi elokuvissa. Olimme ennen joulua katsomassa 'Hobittia' ja sen 3D-efektit tekivät huonon olon. Tänään vahingosta viisastuneena laitoin ranteisiini akurannekkeet, joita käytän aina lentokoneessakin ja voin mahtavan upeasti. Pystyin keskittymään elokuvaan, enkä hillitsemään oksennusta. (Saatoin niin ollen myös kuolata erästä kääpiötä aivan rauhassa.)

Liikunnassa puolestaan saattaa liian raju liikkuminen aiheuttaa pökertymistä alhaisen verenpaineeni vuoksi. Niinpä toivonkin, että ensi viikolla alkava afrotanssi ei sisällä kovin paljon päällä tehtävää liikettä tai ylös-alas-jumppaa. Olen nimittäin melkein pökertynyt hyllyttäessänikin.

Onneksi olen myös salmiakki-addikti.

Edit: Oli pakko vaihtaa video. Olen nähnyt tämän jo aikaa sitten, mutta suosikkikääpiöni esittäjä on kohdassa 1:25. Uuh..  Taidan kohta mennä petiin haaveilemaan.