Menin fillarilla töihin ja meninkin lujaa, ylitin aiemmat aikani ja pääsin töihin 40 minuutissa. Ehkä se johtui raikkaasta ulkoilmasta tai alamäistä, mutta kuitenkin. Takaisintulo olikin sitten tuskaa ja kesti 46 minuuttia, vastatuuli oli melkoinen ja pelkäsin toisen jalan alkavan krampata. Tosin Viikissä pääsin yhden mäen helpommin kuin viimeksi ja samoin Kivikossa siinä kamalassa tappomäessä pääsin hiukan pitemmälle ennen kuin oli pakko luovuttaa ja kävellä ylös.
Oli hauskaa, kun Hermannissa odotin valojen vaihtumista päästäkseni ylitse ja eräs samaan suuntaan menevä huppelissa oleva herrahenkilö sanoi minulle, että 'Kuule nainen! Mahtavaa, että vedät ittes kondikseen!' ja sitten hän pyysi anteeksi, mutta sanoin, että ei haitannut ja kiitos :) Minusta se oli varsin kannustavaa (mutta olenkin hassu).
Nyt lähden oikaisemaan kankeat koipeni yöksi, mutta tässä vanha tanssipiisi, joka edelleen huvittaa minua.
