Näytetään tekstit, joissa on tunniste video: The Ark. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste video: The Ark. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. lokakuuta 2014

Olipa kerran Maanantai

Se olikin oikein perinteinen maanantai. Tai ainakin yritti olla. Alku lähti lupaavasti käyntiin.

Ensin käynnistyi kissa, joka huusi puolen yötä eikä antanut perheenäidin nukkua. Vihdoin kello soi ja äiti nousi pöpperöisenä ylös, sillä huolimatta kissan huutelusta hän oli onnistunut nukahtamaan hetkeksi ennen kellonsoittoa.

Äiti pukeutui ja pakkasi uintivarusteensa kassiin, kuten joka maanantai ja lähti herättämään nuorinta poikaansa löytäen tämän umpiunesta sohvalta. Siihen poika usein vaelsi yöllä, jos sattui heräämään kesken unien, joten se ei äitiä hämmästyttänyt.

Keskimmäinen poika ilmestyi silmiään hieroskellen esiin ja äiti alkoi herätellä nuorimmaista, joka nukkuikin varsin sikeästi. Vihdoin tämä heräsi ja alkoi valitella särkyä ja tukkoisuutta. Keskimmäinen lähti kouluun,  mies oli jo mennyt jo hetkeä aiemmin. Äiti mittasi nuorimmalta kuumetta, mutta eipä mittari kovin kiivennyt ylemmäs 36:sta asteesta. Lapsi oli kuitenkin kovin sairaan oloinen, joten äiti päätti pitää tämän kotona.

Jonkin ajan päästä esikoinenkin kolisteli luolastaan ja linnoittautui nuorimmalta vapautuneeseen sohvaan aamukahvinsa kera. Äiti yritti lähettää Wilma-viestiä nuorimman kouluun lapsen höpöttäessä vieressä. Saatuaan nuorimmaisen wilman säädettyä äiti muisti yhtäkkiä, että keskimmäisellä olisi hammastarkastus! Lapsi ei varmasti muistaisi sitä, kun siitä oli ollut ohimennen puhetta viikonloppuna. Niinpä äiti yritti soittaa keskimmäiselle tietäen tämän jo olevan tunnilla. Kohta saapui pojalta viesti 'Mikä sulla on?' ja äiti vastasi kertoen hammastarkastuksesta.

Loppujen lopuksi maanantai sujui kuitenkin kohtuullisesti. Yksi ehti hammaslääkäriin, yksi oli sairaana kotona ja mies tuli kotiin lounastunnilta, että äiti ehti iltavuoroon.

Sen pituinen se.




tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hyvää yötä

Aamulla tajusin onneksi pukea ohuen villapaidan takin alle ja ottaa kaulaan huivin ja käsiin hanskat, ei ollut yhtään liikaa. Palolaitokselta lounaalta tullessa osuimme minä ja työkaveri juuri raekuuroon, se oli kylmää. Muistui mieleeni jälleen se kesä, kun olin ehkä 11-vuotias ja mökillä mummin (isänäitini) kanssa, lunta satoi ihan riittävästi.

Töissä sain luetteloitua kaikki alueelle lähtevät kässänkirjat, vaikka mm. grönlantilaiset perinnekäsityöt tuottivat hiukan vaikeuksia ja WorldCat ehdotti terapeuttisia hevosenkenkiä erään ristipistokirjan asemesta, kun koetin etsiä ISBN-numerolla. Huomenna pääsen hyllyttämään.. yllätys yllätys.. kässänkirjoja! Jee!

Töiden jälkeen kävin kahvilla ystävättären kanssa. Ostin yhden kirjan ja juttelimme ja kävimme katsomassa aika kivoja käsväskyjä, mutta sain hillittyä itseni.

Kotiin tultua sain miehen katsomaan Audiblen äänikirjahommaa ja sekin selvisi. Olin epähuomioinut yhden nappulan. Mies sanoi, että jopa on käyttöliittymä.. Niin, että ehkä en olekaan ihan blondi. Nyt on Hamlet luurissa :)

Loppuun yksi Arkin poikien piiseistä, sopii erinomaisesti jos on ollut rankka päivä. Jostain syystä mä tykkäsin heistä kovasti, Ola on aika söötti :D



perjantai 10. tammikuuta 2014

Haaste

Helena ja Blackie lätkäisi haasteella, jossa kysytään pari kysymystä.

Ensimmäinen oli 'Miksi bloggaat?'

-Ihan siksi, kun en jaksa olla hiljaa :D Ei vaan tykkään kirjoittaa, mulla on kai viitisen blogia (siis tällaisia perinteisiä ja sitten on muutama ihan jotain muuta, joihin en kirjoita). Niistä tosin ainakin yksi on ns. kuollut.

Toinen kysymys oli 'Tavoitteesi tämän haasteen suhteen?'

-Noniin.. tavoite on ehkä lähinnä vastata. Tällä hetkellä aivotoiminta on yhtä virkeää, kuin kärpäsellä kärpäspaperissa (hyi, kuinka inhoan/inhosin niitä puuseessä *puistattelee*) johtuen 36 tunnin kotimatkasta ja sitä seuraavasta jetlagista edelleen, joten ehkä tämä oli tässä. Yleisempi tavoitteeni on vastata kaikkeen palautteeseen, mitä kommenttilootaan tulee.

Loppuun piisi, jota en ole hetkeen kuunnellut mutta tänään kuuntelin. Viimeisen säkeistön sanat sopinee tähän kyselyynkin:

Well I don't believe in class, and I don't believe in taste
I believe in simple happiness, and I believe in avoiding waste
I believe in endless winter nights with good friends and good wine
I believe in endless summer nights, good friends and feeling fine



maanantai 18. marraskuuta 2013

Uusi viikko alkamassa

Maanantai alkaa olla lusittu. Aamun aloitin altaassa, tosin oli hiukan ahdasta yhden koululuokan takia ja samalla radalla kanssani ui neljä pappaa. Pääsin silti suht hyvään aikaan eli 34:ään minuuttiin kilsan. Saunassa istuin hetken yksin, kunnes tuli muutama muu nainen ja vanhempi heistä kysyi kuka heittää löylyä ja vastasin hänelle, että se joka kysyy. Tajusin vasta myöhemmin, että siitä olisi joku voinut vetää herneet nenään (tai otsalohkoon asti), mutta tätä rouvaa se onneksi vain huvitti.

Töihin pääsin jo ennen kymmentä ja kotiin kasilta. Aika pitkä päivä.

Eilen luin neljä tämän kurssin kirjoista, se oli aika hyvä saavutus. Hämmästytin itseni jälleen, sillä pidin 'Punaisesta viivasta'. Sehän oli suorastaan huvittava kuvaus ja puhuessani siitä työkaverin (sen, jonka kanssa mulla on suhde) kanssa, hän sanoikin että Kiantohan ihan irvaili siinä köyhää kansaa ja työläisiä, juuri kuten itsekin sen ajattelin.

Tarkistin muuten tänään ne ekan tentin tulokset ja sain nelosen. Vitonen on paras, joten olin ällikällä lyöty. Olin aivan varma, että joudun uusimaan sen tentin, että olen vastannut jotenkin ihan vierestä. Hyvä näin. Odotin ykköstä :P

 Neulomuksesta sen verran, että saan purkaa tuon koko kaarrokeosan taas uudestaan. Pakko se on varmaan nyt sitten tehdä, niinkuin ohjeessa sanotaan. Yritin olla näppärä ja luistaa saumojen ompelusta, jota inhoan ja näin kävi :P


tiistai 2. huhtikuuta 2013

Hyvä mieli

Aloitan näin päivän jäljessä nämä Huhtikuun horinat ..eikun mikähän se oli. No eniveis.

Hyvä mieli tuli aamulla kävellessämme pienimmän kera eskariin. Erityisen hyvä mieli tuli siitä, että oli kaunis ilma eikä ollut kiirettä, joten pienin saattoi rikkoa lätäköiden pintoja mielin määrin. Se oli aina lapsena minusta parasta syksyn ja kevään koulumatkoissa. Paitsi sen kerran, kun ystäväni Sussu mulahti takalistolleen lätäkköön ja joutui juoksemaan kotiin vaihtamaan vaatteet ja minä selitin opettajalle mitä oli tapahtunut. Vaikka oli se sittenkin hauskaa. Olimme ekalla silloin, vielä jotain muistaa meikä-dementikkokin.

Vähemmän hyvä mieli on nyt kuitenkin siitä, että pienin on nyt kuumeessa. Aamulla oli hiukan matala ääni, mutta nyt nousi kuume ja meikä on sitten huomenna kotona herran kera. No, eipä se haittaa onneksi. Kuume menee ohi sairastaen.

Loppuun hiukan ruotsipoppia.