Mitä tein viikonloppuna?

Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan. 

No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn. 

Työkaveri toi mustikkakakkua

Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä). 

Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus. 

Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja

Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa. 

Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle. 

Syysmetsää

Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti

Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi. 

Suppissaalis

Suklaamousse

Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan. 

Oikein mukava viikonloppu oli, kiitos kysymästä. 

Joulusta päästyä

Tapaninpäivän iltana, itse asiassa aika pian edellisen päivittelyni jälkeen, piti soittaa miehelle ambulanssi hakemaan Peijakseen, koska kivut yltyivät niin pahoiksi.

Pitivät tuon sitten kaksi yötä siellä ja tänään tuli kotiin puoliltapäivin. 

Eilen jo selvisi, että syynä kipuihin oli munuaiskivi, joka oli päättänyt istahtaa virtatiehyen suuaukolle munuaisaltaassa siten estäen normaalin virtsankulun. Olimmekin ihmetelleet, kun miehen paino oli joulun aikaan noussut yli neljä kiloa. Syömisiin nähden varsin rattoisasti siis. 

Sairaalassa lääkärit olivat sitten tehneet operaation, jossa laitettiin putki ohittamaan munuaiskivi siten, että virtsa pääsee suoraan rakkoon. Suunnilleen kuukauden sisään operoidaan sitten munuaiskivet kokonaan, kunhan tilanne vähän rauhoittuu ensin. 

Kävin eilen kävelyllä -15 asteen pakkasessa ja nautin ensinnäkin hiljaisuudesta metsässä, kaikki muut ihmiset ilmeisesti istuivat sisällä ja toisekseen auringosta, oli ihana paiste. Lisäksi testasin viime keväänä ostamani toppahousut, pakkasethan keväällä loppuivat juuri siihen ostokseen, kuten on tavallista. Toppahousut olivat mainiot ja kotiin päästyä olikin niin hiki, kuin olisin vetänyt kunnon hikitreenit. Kerrankin näin päin. 

Huomenna menen kolmannelle piikille. Menen bussilla tällä kertaa, koska mies ei vielä pysty ajamaan ja esikoinen menee ehkä töihin. Onneksi aloin tarkistaa aikatauluja yms reittejä, sillä huomasin, että tuo meidän lähipysäkki onkin poistettu ja pitää kipittää vähän kauemmas, että pääsee bussiin. Hui.

Tervepä teille

 Terve myös meille. Tuntuu, etten ole moneen vuoteen ollut yhtä terve syksyllä. Johtuneeko maskinkäytöstä, kanssaihmisten vähyydestä vai mistä, mutta ihan käy kyllä. Pelkäsin hieman jo etukäteen, että keskimmäisen armeija-aikana sairastamme kotonakin enemmän, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Esikoisen armeija-aikana tuntui, että olin koko talven jatkuvassa räkätaudissa. 

Tv:n katsomiskaveri

Esikoinen täytti jo viikko sitten 22 vuotta. En tiedä miten se on mahdollista, kun en itse ole juurikaan vanhempi. Metkaa on se. 

Esikoinen 1pv vanhana

Kävin viime viikolla elokuvissa katsomassa Tovea. Se oli varsin hyvä, vaikka ehkä hiukan liikaa korostettiin sukupuolista vapautta, mutta silti voin lämpimästi suositella. Lopussa oli pätkä oikeasta Tovesta tanssimassa Klovharun kalliolla, ilahdutti moinen ilo. 

Metsää

Kaunista jäkälää

Saalis

Lauantaina olin pari tuntia Sipoonkorvessa hengittämässä metsää ja löysin noin litran verran suppiksia, joista tein makoisan piirakan. 

Saalis uudessa muodossaan

Sunnuntaina meillä juhlittiin sekä esikoista että isäänsä. Nuorempi juhlakalu oli viettänyt tupareita ja mennyt vasta aamuyhdeksältä nukkumaan, mistä syystä oli hiukan väsähtänyt meille tullessaan ja nukahti autoon isänsä kyyditessä hänet kotio. Melkein kuin 20 vuotta sitten siis :)

Mutakakku suklaakastikkeen kera

Tänään on ohjelmassa hammastenkiristystä, kun raudat tiukataan. Siinäpä ne kiihkeimmät kuulumiset täältä. 

Staged by David Tennant and Michael Sheen

 Loppuun vielä kevennys (tai nolous): eräässä teams-koulutuksessa laittelin osallistujien mikrofoneja pois päältä, koska ihmiset ei itse tajua. Siinä napsutellessani onnistuin sattumalta laittamaan myös luennoitsijan mikin kiinni. Hups. Onneksi aika nopeasti huomasivat ja se laitettiin vain yleiseen teamsin sekoilun piikkiin.

Kaikenlaista

 Yksi lapsi on taas lähtenyt takaisin kasarmille jo viikko sitten ja meillä palauduttu arkeen syysloman jälkeen. Olikin varsinainen viikko, kun mulla oli töiden lisäksi joka päivälle jotain menoa ja sen lisäksi olen totutellut uuteen dieettiin hammasrautojeni myötä. 

Ohjaajaoppilaan hihamerkit

 

Länsimäen kallioilla

Viikko sitten lauantaina kävin ystävän kanssa sienenmetsästyksessä Nuuksion reunoilla ja löytyikin suppiksia melkein kaksi kiloa. Sitten olikin pakko lopettaa, koska alkoi sataa emmekä enää jaksaneet kykkiä metsässä, vaikka suppiksia olisi kyllä riittänyt. 

 

Nuuksion maisemia

 

Keskiviikkona olin KOM-teatterissa työkaverin kanssa. Alunperin piti olla jo toukokuussa tämän Valehtelijan peruukin esityksen, mutta sattuneesta syystä johtuen pääsimme nyt näkemään esityksen. Tämä oli henkilöstökerholle myyty juttu ja niinpä meidänkin neljän hengen porukasta puolet jäi kotiin olon vuoksi, toisella syysflunssan loppuköhät ja toisella varovaisuus. 

Esitys oli erittäin hauska katsaus Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämiin, suht paljon mustaa huumoria viljeltiin. Mielenkiintoista oli. Turvavälejä pidettiin ja maskit oli kaikilla katsomon puolella naamalla, hyvin meni. 

Perjantaina olin menossa kahvitreffeille ystävän kanssa ja ehdin sitä ennen juosta Taidehallin läpi katsomassa sieltä tänään poistuneen Patricia Piccininin näyttelyn. Voin sanoa, ettei ihan osunut omaan mukavuusalueeseen taideteokset, mutta se kai on toisaalta taiteen tarkoitus. Osa teoksia aiheutti suorastaan ällötystä. 

Patricia Piccinini: Kaappaus

 

Ystävän tapaaminen ilahdutti ja juttelimmekin parisen tuntia kahvin äärellä.

Eilen illalla olin tapaamassa entisiä työkavereita entisen työpaikkani juhlissa. Ikävä kyllä juhlat olivat aika laimeat, meitä oli vain noin 20 osallistujaa ja niistäkin osa saapui klo 17 asemesta klo 19, eivätkä tarjoukset olleet ihan sitä, mitä odotin. Lähdimmekin sitten M:n kanssa muualle syömään ja meillä oli oikein hauska ilta kahdestaankin. 

Nuorimmaisella on nyt ollut korvalehden yläosassa patti, jota on käyty näyttämässä lääkäreille muutaman kerran ja sitä epäiltiin jo epätyypilliseksi borreliaoireeksikin, mitä se ei kuitenkaan ollut. Huomenna taas kesken päivän menemme Kirralle ja nyt saamme varmaan operointipäivän. Patti siis täyttyy jatkuvasti sidekudosnesteellä ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos se edelleen täyttyy, on imusuonet poltettava. Toivottavasti saamme sellaisen ajan, ettei tarvitse olla koko ajan pois töistä ja koulusta.

Kokkasin ensi viikkoa varten porkkana-punainen linssi-sosekeitteoa sekä bataattisosekeittoa. Eiköhän niillä pärjää.. Viime viikon saldo oli kilo miinusta, hyvä niin :P

Sirius vahtipaikallaan

 

Olen ommellut takkia ja se alkaa olla valmis, vaikka luultavasti joudun vielä irrottamaan hihat kertaalleen. Sirius pitää huolen vaatteiden karvatilanteesta.

Uusi vuosikymmen

 Siirryin seuraavalle vuosikymmenelle keskiviikkona, mutta ei kyllä tunnu yhtään sen vanhemmalta kuin ennenkään. Lähinnä ehkä päinvastoin. 

Sain varsinaisen juhlapäivän työnantajalta vapaaksi, kuten tapana on, ja juhlin sitä menemällä metsään. Tein melkein kolmen tunnin kävelyretken Mustavuorelle ja sieltä metsien kautta kotiin. Sen jälkeen nukuin päiväunet ja illempana kävimme miehen kanssa ostamassa kakun Itiksestä ja sain vielä kankaitakin Eurokankaasta. Oikein oli kiva päivä. 

Sain kukkia ja lahjojakin. Hienon viltin toi Kusti Laiskalta vaimolta, pari lahjakorttia (lankakauppaan ja Marimekolle) ja poikien kummitädeiltä sain kirjoittajakurssin(!), toisilta ystäviltä korvakorut ja muistikirjan. Itse annoin itselleni lahjaksi oikomisraudat eli nyt on kuminauhat laitettu takahampaisiin ja parin viikon päästä sitten varsinaiset metallilangat. 

Viikko sitten olin erään ystävän kanssa autoretkellä. Kävimme Sammatissa Kasvihuoneilmiö-nimisessä kaupassa, joka oli aika mainio paikka, sitten ajelimme Fiskarsiin ja tutkailimme kaikki liikkeet läpi ja löysimme kivan kahvilankin ja sieltä ajelimme Tammisaareen, jossa söimme illallisen. Kiva retki oli :)

Alla pari kuvaa.

Ainiin. Lainasin ekat tenttikirjat, aion suorittaa tämän talven aikana Viestinnän aikoinaan kesken jääneet perusopinnot loppuun. Ensimmäinen kurssi on Poliittinen viestintä. Kun vain muistan vielä ilmoittautua sille parin viikon päästä..