Takaisin kotona ja töissä.
Matka meni oikein hyvin. Sää suosi perjantaina ja tuntui oikein keväiseltä, vaikka kanaalin pinnalla lokit käppäilivät jäällä.
 |
| Göteborgin keskustan kanaali |
Nautimme auringonpaisteesta käveleskelemällä pitkin Göteborgin keskustaa ja katselemalla ihmisiä ja nauttimalla lounasta pienessä kuppilassa. Ystävä oli jo valmiiksi puhunut levykaupasta, jonne halusi tehdä etsintäretken ja siellä aikaa kuluikin. Ostin ajankulukseni kaksi ruotsinkielistä pokkaria. Päästyämme vihdoin ulos levykaupasta raahasin ystävän puolestaan ScienceFiction-kirjakauppaan, josta ostin neljä kirjaa ja joitain pieniä tuliaisia.
 |
| Saalis |
 |
| Vanha tuttu |
Veimme ostokset hotellille ja etsimme kivan ruokapaikan, joka löytyikin ihan naapurista. Oikein herkullista italialaista, mutta ikävä kyllä hiukan liikaa suolaa oli kokilta lipsahtanut. Syötyä tuli silti, koska se oli niin hyvää ettei voinut olla syömättä.
Lauantai-aamuna aurinko jatkoi paistamista. Lähdimme tutustumaan viereiseen rakennukseen eli Göteborgin pääkirjastoon. Todella kaunis, valoisa ja avara tila.
 |
| Karin Boye vahti kirjaston edustalla kulkijoita |
 |
| Valoisa ja rauhallinen lukupaikka (Mareetan ottama kuva) |
 |
| Kattoikkunoista tulvi valoa lehtialueelle |
 |
| Näkymä henkilökunnan tilojen läpi ulos |
 |
| Aarteita |
Jatkoimme kirjastolta matkaa takaisin keskustaan, jossa teimme muutamia löytöjä. Sitten menimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta ja ostimme lounassalaatit mukaan. Päästyämme hotelliin ja syödessämme alkoikin sitten sataa. Rentouduimme pari tuntia ihan rauhassa huoneessa ennen teatteria. Teatteri oli myös aivan lähellä, meni viisi minuuttia kun sinne räntäsateessa kiiruhdimme. Kappale oli mielenkiintoinen, sen oli käsikirjoittanut ja ohjannut Aleksandra Pascalidou, joka myös esitti yhtä pääosista.
Tapasimme Aleksandran sunnuntaiaamuna hotellissa aamupalalla ja meillä oli oikein mukava jutteluhetki hänen ja hänen anoppinsa kanssa. Selviydyin mielestäni ihan hyvin ruotsiksi, vaikka pari kertaa ystävä joutuikin auttamaan kun sana hukkui. Aleksandra oli haltioissaan Anelmista ja sanoi, että jos haluan alkaa myymään sukkia Ruotsissa niin hänellä on Tukholmassa tuttu, jonka liikkeeseen saisin niitä myyntiin :P
 |
| Ystäväni Mareetta, Aleksandra ja minä |
Oli kiva reissu, mutta on ihanaa olla kotona taas. Lisäksi huomaan, kuinka paljon helpompaa on matkustaa oman perheen kera :P
