Pitää nyt vielä tännekin elvistellä, kun eilen metrossa Johanna Tukiainen istui käytävän toisella puolen meikäläisestä. Tosin täytyy tunnustaa, etten välttämättä olisi ihan heti tunnistanut, mutta neiti Tuksu kailotti luuriin juuri sen verran kovaa, että oli pakko kääntyä katsomaan kuka kehtasi häiritä lukurauhaani. Niin, enkä siis tunnistanut äänestä häntä vaan niistä hiirenhännistä, joita ilmestyksellä oli pää täynnään. Pikkulettejä lienevät oikealta nimeltään.
Salainen paheeni on lukea Tukiaisen numerolehti-blogia. Joskus saattaa olla jopa niin tylsää tämä oma auvoinen elo, että eksyn lukemaan myös Dollsien sivuilta neidin päiväkirjaa.
Joskus sitä miettii, missä kohtaa jonkun ihmisen pää on nitkahtanut ja mistä syystä.
