Olin tänään kustannuspaikalla 11 tuntia. Ihan siksi, että työparini eli kirjastonhoitajamme ja erittäin-lähi-esimies on muiden pomojen keralla eräässä seminaarissa. Ihan jopa ensimmäinen kerta hänelle tällainen, joten se suotakoon. Sainpahan tehtyä miinuksia saldosta pois, joten voin huomenna tehdä niitä lisää. On nimittäin mentävä poliisitalolle antamaan sormenjälkinäytteet uutta passia varten. Jos jaksan ja on ajallisesti järkevää, niin palaan siitä vielä sorvin ääreen.
En oikein tiedä enää tämän vuoden suru-uutissaldosta. Ollaan vasta tammikuussa ja julkimoiden lisäksi tänään tuli viesti, että eräs työllistettymme, 60-vuotias herrahenkilö, oli saanut sunnuntaina kotonaan sairaskohtauksen ja menehtynyt. En ehtinyt edes kunnolla tutustua tähän ihmiseen, sillä hän tuli meille vasta joulukuussa töihin ja olin itse aika vähän töissä silloin. Jotenkin surullinen olo silti, luultavasti siksi, että se nostaa mieleeni isäni kuoleman pian 21 vuotta sitten.
Muuten päivä sujahti yllättävän kivuttomasti ja sain tehtyä kaikenlaisia rästihommeleitakin pois. Yritin hetken aikaa hyllyttää käsityökirjoja, mutta alkoi ottaa niin helkkaristi pattiin ihmisten viitsimättömyys, että annoin olla. Ilmeisesti se osa asiakkaista, joka juuri niitä kirjoja tarvitsee, ei osaa aakkosia eikä numeroita. Minusta se on hieman huolestuttavaa, sillä niitä yleensä käsityön tekemisessä tarvitaan aika paljonkin.
Aamulla, odotellessani kellon soimista, pohdiskelin taas kerran sitä, millainen äiti olen ollut esikoiselle ja muille ihan silloin, kun he olivat pieniä. Itse muistan kaikki ne asiat, jotka tein väärin mutta ehkä sittenkin olen tehnyt jotain oikeinkin. Esikoinen kyseli illalla lupaa lähteä Vanhojen risteilylle, johon mies sanoi, että haluaa tietää vähän enemmän asiasta. Minä taas sanoin, että luotan siihen ettei tuo osallistu mihinkään juomakilpailuihin ja esikoinen vain pyöritteli silmiään. Streittari-luonne kun on, niin sitä pelkoa tuskin on. Ajattelin sanoa miehelle, että lykkää pojalle kuitenkin kumit varalta mukaan. En ihan vielä haluaisi isoäidiksi.
Nyt loppuu jorinat, nähdään taas.
