Tänään vietimme Firman viimeistä tyhypäivää. Viimeistä siinä mielessä, että nyt uudistetun organisaation myötä tyhy-ryhmä loppuu tässä muodossaan emmekä vielä tiedä, millainen kokoonpano on syksyllä.
Olimme ensin keskenämme jossain ja meillä oli hupaisaa ohjelmaa ja lounaan jälkeen menimme Tapanilan Erälle harjoittelemaan eri lajeja. Olin valinnut kahvakuulan ja kyllähän siinä hiki irtosi. Hauskaakin se oli eikä mukavan näköinen ohjaaja mitenkään haitannut. Mikä haittasi minua aivan järjettömästi, oli se, että meitä oli ilmoittautunut 12 tähän lajiin, mutta vain minä ja kaksi kolleegaa ilmestyimme saliin. Minun mielestäni aivan törkeää käytöstä ja piittaamattomuutta toisen ihmisen työtä kohtaan. En pysty ymmärtämään tällaisia aikuisia ihmisiä.
Se siitä. Loppuun hupaisa runo, joka jäi tänään mieleeni.
Ylistys pyllylle
Nyt kun kellut pyllysi pikku kellukkeilla
kaikkeutemme karikkoista merta
ja tunnet kuinka pylly pitää sinut pinnalla
ja estää vajoamasta läpi tuolin
pimeyteen joka allamme longottelee valtavaa kitaansa
ja lipoo keltaisia hampaitaan
nyt kun istut, ja tuo kaksoisturvatyyny
pehmentää törmäyksen terävimpiin mietteisiin
ja lauseista kaikkein karkeimpiin
pyllylläsi tunnet kuinka Luojan suunnittelu,
testit ja toteutus ovat tulleet täydeksi,
pyllyn täyteydeksi, pettämättömäksi toveriksi
joka seuraa minne menetkin
ja vaikka puhuisit ihmisten ja enkelten kielillä
mutta sinulla ei olisi pyllyä
olisit vain pikku pilleri planeettojen pallomeressä
sillä pitkämielinen ja lempeä on pylly,
ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei sopimattomasti käyttäydy
vaan kaikki se peittää, kaiken uskoo,
kaikki se toivoo ja kaiken kärsii,
ja niin kulkevat maailmanlopun horisonttiin
ne onnelliset, ihminen edellä
ja pylly perässä
Ilpo Tiihonen Jumalan sumu (Wsoy 2009)
PS Meikäläisen reidet ja hartiat huutaa hoosiannaa. Ensikerran vuosikausiin fillaroin noin kauas kotoa ja lisäksi se Reiska siellä erällä.. huhhuh.
