Täällä ollaan

En vain ole oikein jaksanut enkä ehtinyt päivitellä. Lisäksi olen jäänyt Sorjos-koukkuun, vaikka edelleen kavahdan niiden Silta-kopiotunnelmaa.

Kävin siis pienimmän kanssa pyörähtämässä Jyväskylässä torstaista lauantaihin ja olikin oikein kiva reissu.Lähdimme täältä torstaina bussilla, olimme illansuussa perillä ja sitten kävimme syömässä serkkuni luona ja suunnittelemassa perjantain hommia.

Kaunis jääkarhu-muraali

Perjantaina ehdimme juuri nielaista aamupalan, kun serkku pienen poikansa kera tuli noutamaan meitä Pandan tehtaanmyymälä-retkelle Vaajakoskelle. Emme onnistuneet ostamaan ihan koko kauppaa tyhjäksi (ei oikeasti kovin paljoa) ja siitä karautimme takaisin aseman viereiselle hotellillemme. Serkku lähti ulkoilemaan pikku-O:n kanssa ja me veimme ostokset huoneeseemme ja lähdimme kävelylle.

Arvaa, missä

Poikkesimme Suomen käsityön ystävien museossa (ja museokaupassa). Kiva kokemus, perusnäyttely jaksoi innostaa myös melkein teiniä ja sain sukkalankoja. Köh.

Neulegraffiti

Keskustasta käppäilimme serkun luo, jonne jätin pojan sukkalankojen kera. Kunhan pikku-O nukahtaisi päiväunilleen, niin serkku ja pienin alkaisivat hurjan lautapelisession :) Minä puolestani lähdin tapaamaan keskustelupalstaystävää melko läheiseen Caffitellaan (olikin sen kokoinen kakkupala, että oli vähän tekemistä).

V is for vendetta, yksi parhaita leffoja ikinä :) Teknikmagasinetin ikkuna.

Ystävä lähti parituntisesta kahvitapaamisestamme töihin ja minä käppäilin takaisin serkun luo noutamaan pienimmän. Piti ehtiä käydä hotellilla viemässä langat ja lautapelit ennen kuin tapaisimme Marjaanan, mutta mtkan varrelle osui Harjun Paperi ja hullusti kävi, nimittäin aikataululle.

Loppujen lopuksi myöhästyimme puolisen tuntia, mutta Marjaana oli kohtelias eikä valittanut ;) joten menimme kahville Miriamiin. Tai muut herkuttelivat, minä söin salaatin sen aiemman kakkupalan seuraksi. Kivaa oli taas ja aika vilahti ja taasen näemme Marjaanan kanssa ehkä ensi kesänä (tai ehkä aiemminkin, eihän sitä koskaan tiedä).

Kissanviiksien koristelua

Menimme hetkeksi huilaamaan hotellille ja iltakahdeksalta tapasimme Kissanviiksissä opiskelukaverini Mirvan ja söimme hyvin, siis todella hyvin. Ruoka ja jälkiruoka oli aivan mielettömän hyvää ja ravintola todella kiva.

Lankkupihvi

Ankanrintaa

Salmiakki-suklaakakkua

Perjantaiaamuna oli ollut tarkoitus käydä vielä kahvitreffeillä serkun kanssa, mutta pikku-O oli nukkunut huonosti, joten tapaamisesta ei tullut mitään. Aikaa tappaaksemme kävelimme Titityyn myymälään Toivolan pihalle. Onneksi suurin osa langoista oli järkyttävän kalliita enkä siten ostanut kuin ihan vähän lankaa. Kävimme samassa pihapiirissä olevassa sepän pajassa, josta pienin osti avaimenperän ja kurkistimme siihen toiseenkin kauppapytinkiin, mutta siellä ei ollut oikein sellaisia minua kiinnostavia asioita.

Rouva C.

Jep.. siinä niitä olisi

Lähdimme takaisin keskustaan päin aj Forumin kohdalla ajattelimme käydä katsomassa kissanleluja, mutta siellä olikin kangaskauppojen pop-up, jossa törmäsimme jälleen Mirvaan. Ostin yhden Kainon kankaan ja menimme kahville Wilhelmiinaan. Ennen pitkää sanoimme hyvästit Mirvalle ja haimme laukkumme hotellin respasta ja lähdimme ajoissa juna-asemalle. Illansuussa olimme kotona.

Aurinko osui nätisti

Kiva teksti kahvikupissa. Toinenkin kuva olisi, mutta se ei suostu siirtymään. Siinä lukee 'The beaning of life'.

Maanantaina töissä sanoinkin, että tuntui kuin olisi ollut pitemmälläkin lomalla, kuin vain viikon, kun ehdimme matkustella niin paljon.

 

Toinen kiva muraali. Oli kolmaskin, mutta se oli jotenkin pelottava. varsinkin pimeällä.

 

Jämsä

    

Hämylinna

Kotona nuoripari oli leiponut pullaa <3

Ostoksia

Silkkilanka, joka oli pakko saada. mmhmm..

Päivittelyä

Onkin aika taas vilahtanut lomaillessa. Olin luvannut perheelle, että käymme syömässä kesän ja loman kunniaksi SeaHorsessa (=Sikalassa) ja menimme keskiviikkona sinne. Samalla myös mies pääsi sinne ensimmäistä kertaa eläessään, vaikka on (kuten minä) syntyperäinen helsinkiläinen.

Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.

Myöhemmin illalla kotona esikoinen tarkisti opiskelupaikan tilan ja nyt olikin jo pisteet tiedossa eli niiden mukaan oli hyväksytty Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Vasta eilen tuli virallinen tieto ja tänään tuo on hyväksynyt opiskelupaikan :) Täytyy sanoa, että olin jo hieman huolissani, kun tuloksissa kesti niin kauan. Nyt on yksi huoli vähemmän.

Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.

Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.

Kiekkomaailma vai keskiaika

Vihdoin lähdimme eteenpäin, esikoisella jäi näkemättä osa ja pienin oli innosta soikea ymmärtäessään, että Killan historiaa käsittelevä osa oli todellakin tapahtunut juuri tässä rakennuksessa. (Syitä sille, miksi raahaamme mukulat museoihin.)

Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.

Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.

Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)

Jos laskee, niin huomaa, että kakkuja on seitsemän mutta syöjiä viisi. Tämä siksi, että halusimme maistella erilaisia leivonnaisia.

Kahvin jälkeen mietimme, minne suuntaisimme sillä aikaa oli vielä vaikka kuinka. Sattumalta olimme taas Kiltatalon vieressä, joten jatkoimme sinne. Ensin menimme ylimpään kerrokseen katsomaan rahanäyttelyä ja tapasimme Smaugin.

Siirryimme vielä kellariin, jotta esikoinenkin sai katsottua kaikki läpi. Ihailimme yhdessä Saksan armeijan SS-joukkojen paraatipuukkoa, jonka terässä luki "Mein Ehre sind Freue". Siinä oli muutenkin kaunis koristelu, Hannunvaakunaa ja swastikoita sekä kädensijassa pieni rasia syanidipilleriä varten.

Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.

Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.

Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.

Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.