Keksiviikko

Jostain syystä tänään olen puhunut diabeteksesta työtoverini Karin kanssa. Se alkoi aamukahvilla. Keskustelimme erään entisen työntekijän uudesta koirasta, joka on koulutettu diabetes-koiraksi, koska omistajallaan on kyseinen sairaus. Jotenkin Kari onnistui sanomaan 'Nyt haisee, snif snif' todella osuvasti ja nauroimme vedet silmissä varmaan kymmenen minuuttia. Onneksi kukaan ei tullut sillä hetkellä henkiläkunnan taukohuoneeseen. Suorastaan ulvoimme. Nauru alkoi uudelleen heti, kun vilkaisimme toisiimme.

Lounaalle suunnistimme Kaviin ja istahdimme pöytään, jossa istui eräs afrikkalaissyntyinen keski-ikäinen mies parin tuolin päässä. Siinä syödessämme ihmettelin Karille sitä, kuinka moni tuntemani diabeetikko syö esimerkiksi paketin keksejä ja nostaa sen jälkeen inskaa tai syö lounaan päälle pari riviä suklaata ja lisää inskaa. Kari siinä ihmetteli ja se afrikkalaissyntyinen mies sanoi, että 'anteeksi, mutta minulla on diabetes'... hups. Pyysin anteeksi, jos olin loukannut häntä puheillani, mutta hän sanoi, ettei ollut hätää ja ihmetteli hänkin näitä tuttujani pudistellen päätään. Hän ei ollut koskaan kuullut, että jotkut tekevät siten ja oli aivan hämmentynyt. (Puhui hyvää suomea, joten ainakaan kielimuurista ei ollut ongelmaa.)

Tulin kotiin heti lounaan jälkeen, koska päätä on särkenyt aivan julmasti pari päivää. Aamulla leukanivelet on aivan jumissa ja poskilihakset kivikovat. Leivoin sitten cookieseja, lähinnä siksi että keskimmäinen lähtee aamulla Lappiin klo 6. Nyt illalla tässä kävi pari hänen ystäväänsä saunomassa ja minä ja mieskin kävimme sitten näin yllättäen saunassa. Mies hieroi mun niskoja, mutta käsivoimat ei oikein riitä.

Aloitin aamulla uuden kirjan, en tiedä jaksanko lukea sen loppuun. Päähenkilö puhuu eräänlaista slangia (engl.) ja kielioppivirheet 'puheessa' tökkivät aika pahasti (would of). Katsotaan, kuinka käy.

Mutta nyt kutsuu peti. Aamulla pitää mennä Pasilaan kokoukseen ja siitä sitten työpaikalle. 

Käpälät piparitaikinassa

Olen juuri menossa tekemään piparitaikinaa, että pääsemme huomenna leipomaan perinteiseen tapaan nuo tähän vuodenaikaan kuuluvat herkut.

Tänään töissä oli yksikkökokous, jossa saimme Suomi100-suklaakonvehteja ja porkkanatäytteisiä karjalanpiirakoita (joita en ole ehkä koskaan syönyt). Keskustelimme Kaupungin ensi vuoden meitä koskevasta strategiasta ja kaikenlaisesta muusta mukavasta. Ehdin myös käydä jopa syömässä evääni ja työparikin ehti, vaikka hänellä olikin kaksi kokousta päällekkäin, ennen kuin minun piti lähteä tutkimuksiin.

Valitin työpaikkalääkärille pari viikkoa sitten siitä, kuinka haluan kilpirauhasarvoni tutkittavaksi ja sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen, jonne siis tänään menin. Kuvauksen teki vanha setälääkäri, joka ei turhia puhellut. Sanoi vain, että kyllä on kilpirauhanen suurentunut ja siinä on kyhmyjä, jotka eivät näytä pahalaatuisilta, mutta ohutneulanäyte voisi olla paikallaan. Ensi viikolla työpaikkalääkäri soittelee tutkailtuaan kuvat tarkemmin.

Olen tyytyväinen, että vihdoinkin tämä (maahanmuuttaja)lääkäri on ehkä ensimmäinen, joka oikeasti kuunteli minua tässä asiassa. Aiempi lääkäri laittoi vain verikokeeseen muutama vuosi sitten ja sanoi tuloksista, että ne ovat rajoilla jättäen hoitosuunnitelman teon siihen.

Allaskatti

 Nyt piparitaikinan kimppuun ja sen jälkeen lupasin pienimmälle, että katsomme Sharknadon. Varsin rattoisa ilta siis tiedossa. Esikoinenkin pääsi yhdeksi yöksi kotiin :P

Arki on alkanut

Olen iltaisin ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään. Työpäivät (aamuvuoroa vielä pari seuraavaa viikkoa) vievät mehut täysin.

Tänään oli viidensien luokkien vanhempainilta, koska aloitamme leirikoulu-rahankeruun erilaisissa vanhempainilloissa jo tämän kuun loppupuolella. Lisäksi pienimmän luokan järjestämä disco on syyskuun puolivälissä. Huhhuh.

Kävin tänään työterveydessä. Lävistys oli ihan järkyttävän turvonnut maanantaina ja eilen sitten pyysin miestä katkaisemaan korun pihdeillä, että sain korvaa hoidettua. Korvalehden taakse oli kehittynyt patti (ehkä senhyttysen ansiosta, joka pisti sinne mökillä)  ja arvelin, että se on täynnä mätää, joten soitin tänään työterveyteen. Sain ajan hoitajalle, joka laittoi samantien lääkäriajan. Lääkäri teki reiän pattiin ja puristeli, mutta sieltä tuli 'vain' verta. Ei mitään tulehdusta (=ei antilooppeja), seurailemme tilannetta. Annan lävistysreiän mennä umpeen nyt, ainahan siihen saa uuden jos haluaa.

Olen katsellut netistä kissanpentuja, harkitsen kyselyn laittamista parista vaikka otamme vain yhden. (Mies mutisi taas siitäkin ja aloin itkeä.) Tarvitsen kissan omaksi terapiayksikökseni.

Tällaista täällä. Voisin mennä nukkumaan.