Tiedän, että alkaa olla jo ehkä vähän masentava aihe, mutta tänään on kulunut 19 vuotta isäni kuolemasta. Voin sanoa, että alkuun hieman pelkäsin tätä päivää. Juuri tätä nimenomaista tänä vuonna. Kuten jossaina iemmin sanoin, olen päästänyt irti isästäni ja nyt voin todeta, että se on totta. Ensimmäisen kerran kaikkina näinä vuosina tämä on ollut hyvä päivä. En ole melkein ollenkaan muistanut isääni tänään, toki muistan häntä aina silloin tällöin muutenkin.
Sen sijaan törmäsin eilen musiikkivideoon, joka sai minut itkemään. Sanat iskivät jotenkin syvälle ja saivat miettimään asioita. Näitä perusjuttuja on tämänkin viesti, mutta hyvin kuvattu video hyvän näyttelijän kera. Ikävä kyllä juutuupissa olevat olivat jotenkin suttuisia, joten piti valita Vimeo (löytyy alta).
Kevättä kohti. Elämää on kaikki.
http://vimeo.com/31965093
