Hauskaahan siellä oli, vaikka tunsin itseni melkein kummajaiseksi. Olin nimittäin luultavasti toiseksi vanhin paikallaolijoista, sillä arvelen olleeni jopa teinin tulevaa rippi-isääkin vanhempi. Minua vanhempi taisi olla vain suntio tms jokapaikanhöylä, joka meitä ensimmäisenä sisällä tervehti. Vaan eipä se haitannut. Vanhana isosena tunsin oloni oikein kotoisaksi siellä nuorten joukossa :D Ja kerrankin selvisin kuivin silmin 'Varpusesta', vihaan sitä joululaulua yli kaiken. Oikeasti.
Keväällä jatkuu sitten esikoisen rippikoulutie.. huhhuh. Toisaalta toivon, että hän viihtyisi yhtä hyvin noissa nuorten jutuissa kuin itse viihdyin isoshommissa rippikoulun jälkeen. Se oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa, toisin kuin oma rippikouluni, joka oli suorastaan jostain syvältä tässä mainitsemattomista syistä. Ensi kesänä esikoinen menee Saariselälle vaeltamaan, toivon hänen oppivan siellä rakastamaan Lapin avaruutta.
Juuri ennen kirkkoonlähtöä onnistuin rikkomaan pyykkikoneen käynnistysnapin, mutta onneksi enkelit auttoivat ja mies sai sen korjattua. Tosin siten, että nyt se toimii heti kun laittaa töpselin seinään. Pääasia, että toimii. Onhan sekin jo vanha, esikoisen ikäinen. Kertaalleen siitä on moottori vaihdettu, kun toimintasavut pääsivät karkaamaan.
Iltapuhteena rakensimme vielä talon, pojat koristelivat sen.
Tähän on pakko laittaa yksi kaunis joululaulu, josta todella oikeasti pidän.
