Hengissä ollaan

Olen ollut taas räkätaudissa viimeiset kolme viikkoa ja alkaa vähän kyllästyttää. Sain kunnollisen kuumeen, yli 39 astetta, ja sen jälkeen tosiaan sellaisen 'niistä aivot ulos'-nuhan. Eilen kävin muissa asioissa työterveydessä ja lääkäri kuunteli, kun yskin limaa ulos ja määräsi reseptillisiä nuhatippoja. Kokeilin niitä illalla ja sain vihdoin jopa nukuttua eli ehkä se tästä taas elämäksi muuttuu minunkin olemiseni. 

Talviloma meni tosiaankin jokseenkin sohvaillessa ja telkkaria tuijottaessa, mutta sain luettua monta kirjaa ja askarreltua sekä tehtyä käsitöitä. Nuorimmaisen pyytämät toisetkin hanskat valmistuivat vihdoin lauantaiaamuna. Nuorin oli meillä yötä, kävin perjantaina leffassa hänen kanssaan, ja lauantaina noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä sain langat pääteltyä. Ei tullut yhtään kiire. 

Aiemmista hanskoista pelinkehittäjä oli kommentoinut 'Your mom rocks' :D

Ystävänpäivänä kävimme miehen ja vanhimman kanssa syömässä Mujissa ja Sen jälkeen BioRexissä katsomassa Kill Bill Whole movie-elokuvan, ihan filmiversion. En ole koskaan aiemmin nähnyt KB.tä ja olipa hieno kokemus nähdä se nyt kunnollisena filmikopiona ja perinteisen tyylin leffateatterissa eli katsojat olivat kunnioittavan hiljaa eikä missään loistanut kännykän valo. 

Viime perjantain elokuva oli brasilialainen Secret Agent, joka oli voittanut viime kesänä Cannesissa parhaan ohjauksen, parhaan miespääosan ja pari muuta palkintoa. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta sen jälkeen oli hieman sellainen 'mitä juuri katsoin'-tunne. Elokuvassa  käsitellään Brasialian 70-luvun lopun poliittista tilannetta pakolaiskommuunin kautta ja oman lisänsä tuo maagis-realistinen twisti paikallisesta vesistöstä löytyneen jalan muodossa.

UMK:n karsinnat katselin sunnuntaina Areenasta, niin pystyin hyppelemään tylsät kohdat ohi. Voin vain sanoa, että onneksi tämänkertainen vitsipiisi ei voittanut vaan alkuperäinen suosikki, joka oli ihan omassa luokassaan mielestäni. Eniten pidin väliesityksenä olleesta Sonja Lumpeen Eläköön elämästä (alkoi itkettää ihan järkyttävästi) <3

Lomaa odotellessa

Nimittäin talvilomaa, joka koittaa jo huomisen jälkeen. Tuskin maltan odottaa!

Lauantaina juhlistimme nuorimmaisen 18-vuotispäivää sisarusteni ja kummien voimin, myös esikoinen ilmiintyi paikalle. Vanhin veljeni ajeli Ähtäristä asti vaimonsa kera, he nauttivat hotellilomasta. Kysyessani menevätkö ehkä elokuviin illalla, niin kälyni sanoi, että ovat olleet niin paljon lapsenvahtina että taitavat vain nukkua, kun kerrankin saavat. Sehän se on parasta lomassa, voi tehdä juuri mitä itse haluaa :)

Katselin kerrankin (taas) Uuden musiikin kilpailun viime lauantaina, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Tai siis katselin parhaat palat Areenan kautta, välillä katselin jotain muuta. Täytyy sanoa, että tiesin heti jo silloin, kun kilpailukappaleet julistettiin, että se on joko Sara Siipola tai Win95Man. Minusta on hyvä, että W95M voitti eikä Siipola, koska vaikka Saran kappale oli kaunis ja hieno esitys, niin samanlaisia jollotuksia on kolmetoista tusinassa Euroviisuissa eikä se loppusoinntus eli A-kirjaimen yliannostus auttanut. Kaikkein paras kappale minusta oli Pilvi Hämäläisen väliaikabiisi, joka oli aivan mieletön. 

Sunnuntaina äänen antamisen jälkeen lukaisin Iida Turpeisen Elolliset, joka olikin vallan mainio opus. Heti alkusivuilta lähti sellainen veto, että tiesin, ettei sinä päivänä muuta tehtäisi kuin luettaisi. Tarina oli hienosti kirjoitettu ja itselleni tärkeä siksi, että ollessani lapsi asuimme Eläinmuseon lähellä ja siellä tuli käytyä ihailemassa myöskin Stellerin merilehmän luurankoa. Kyllähän kirja aika hyvinkin herättelee ajattelemaan, että ihan oikeasti teollinen aikakausi on ollut planeetan kannalta katastrofaalinen ja ihminen on se pahin tuhoeläin.

Olin taas etänä eilen keskiviikkona lakon vuoksi, kun metrot eivät kulkeneet ja oli kokouspäivä. Tänään sentään junat kulkivat, niin pääsin miehen kyydillä Malmille junalle ja kävelin Pasilasta. Nyt kohtapuoliin pääsen suorittamaan saman toisinpäin. 

Vastauksia Pöllölle ja Kepposkalle

Tervehdys taas! Edellisen päivittelyn vastauksia tässä eli

Pöllö: viime vuoden luettujen kirjojen lista löytyy tuosta oikean puolen sivupalkista. Se on aina vähän aikaavievää puuhaa, koska sen tekee vain kerran vuodessa :P

Rouva Kepponen: parhain viime vuonna lukemistani kirjoista oli Emily St.John Mandelin Sea of Tranquility, joka liittyy hänen aiempiin teoksiinsa Asema 11 ja Lasihotelli. Asema 11 on yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen harmittelee, että kirjan voi lukea vain yhden kerran ensimmäistä kertaa. Toki tämän ja Lasihotellin voi lukea myös erillisinä, mutta eniten saa varmaankin irti, jos lukee myös Asema 11:n alkuun. 

Toinen erittäin hyvä oli Kate Atkinsonin God of ruins eli suomeksi Hävityksen jumala. Se on jatko-osa kirjalle Life after life (Elämä elämältä), joka oli myös hyvä ja joka on myös tv-sarja. Tässä kirjassa on päähenkilönä aiemman kirjan päähenkilön veli ja hänen elämänsä. Hienosti kirjoitettu teos aika monestakin asiasta. Tämänkin varmaan voi lukea ilman, että lukee aiempaa teosta, mutta se helpottaa ymmärtämään asiayhteyksiä. 

Myös Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia kannattaa lukea, hieno kasvutarina ja samalla niin surullinen kuvaus lahjakkaan ihmisen sortumisesta. 

Mikael Bergstrandin Delhin kauneimpien käsien jatko-osat olivat hyvät, mutta ensimmäinen osa oli todella hauska. Näissä ei ihan päästy samalle tasolle. 

Joonatan Tolan Punainen planeetta on niin hurja kuvaus täydellisen rikkinäisistä ihmisistä, että on pakko nauraa ettei itkisi.

Jos etsii hyvän mielen romaania, niin Jojo Moyesin Giver of stars oli hyvä historiallinen romaani ja pidin siitä kovasti. Parempaa Moyesia, hänellä on ollut aivan todella huonojakin kirjoja.  

Erityismainintana voisin vielä lisätä Louise Pennyn Chief Inspector Armand Gamache-dekkarisarjan. Jäin niiiin pahasti koukkuun näihin, ettei ole todellista! Olen ostanut ekat kymmenen (!) osaa, mutta ajattelin osin hyllytilaa säästääkseni loput kuunnella äänikirjoina. Saattaa olla, että silti ostan ne, ovat hyviä metrokirjoja myös.  

Ajattelin muuten vain kertoa, mitkä olivat huonoimmat lukukokemukset viime vuodelta. Ne olivat (rummunpärinää) Marutei Tsurusen muistelmat ja Jenny Jacksonin Pineapple street. Todellakin hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa enkä voi niitä suositella kenellekään.  

Molemmat Helmet-haasteeseen luetut Ukraina-aiheiset teokset olivat mielestäni vähän mitäänsanomattomia. Kysykää Mialta oli heppoinen ja Punaiset seireenit hieman parempi, mutta teoksen nimen olisi voinut kääntää toisinkin. 

Vielä mainitsen Magdalena Hain Sarvijumalan ja Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joista ensimmäinen sai Finlandia junior-palkinnon. Sarvijumala käsittelee kuolemaa, itsemurhaa, itsetuhoista käyttäytymistä sekä erilaisia rakkauden lajeja teinirakkaudesta vanhemman rakkauteen. Se on hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, mutta aika raskas. Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille on kiva rinnakkaistodellisuusfantasia hieman erilaisesta Suomesta, sekin hyvä. Pidin molemmista, mutta annoin jälkimmäisen jouluahjaksi 12-vuotiaalle kummipojalle.

Aloitin lukuvuoden 2024 eilen vetäisemällä Kati Outisen muistelmat Niin lähelle kuin muistan ja pidin siitä kovasti, vaikka se olisi kaivannut hieman kustannustoimittajaa.

Mitä tein viikonloppuna?

Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan. 

No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn. 

Työkaveri toi mustikkakakkua

Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä). 

Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus. 

Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja

Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa. 

Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle. 

Syysmetsää

Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti

Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi. 

Suppissaalis

Suklaamousse

Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan. 

Oikein mukava viikonloppu oli, kiitos kysymästä. 

Mökkijuttuja ja Harry Potter

Saavuimme mökille keskiviikkoiltana ja koska kyseessä on kesämökki, lämpötila oli suht rapea. Onneksi oli riittävästi vaatetta mukana ja vähitellen mökki lämpeni, vaikka yöllä jouduinkin pukemaan villasukat ja pitkähihaisen paidan sekä pipon. (Olen viimeksi nukkunut pipo päässä jollain partioleirillä muutama vuosikymmen sitten. )

Aamulla mies aloitteli työpäivänsä ja sytytti ruokailutilan uunin umpimähkästä ja minä sain nukkua hieman pitempään. 

Teini toki heräsi vasta puoliltapäivin. Iltapäivällä mies asensi keittiön viemärin ja on muuten hieno juttu! Moni ei usko, miten iloinen asia voi olla toimiva viemäri keittiön altaassa. Se nimittäin mahdollistaa tiskaamisen sisätiloissa,  mistä erityisesti meikämandoliinon kivuliaat nivelet kiittävät.  Kävin kävelyllä 'satamassa' eli saarimökkien venepaikalla, oli aika vilakka tuuli.

Luon myös yhden kirjan, jota olen hautonut jonkin aikaa,  eli Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille. Ihan hauska nuorten fantasia, johon ilmeisesti/ehkä on tulossa jatkoa, se nimittäin loppui aika lailla kesken. 

Illalla lämmitin saunan ja pesuvedet, sillä vesimittaria ei vieläkään näkynyt ja piti turvautua muuripataan. 

Tänään oli sama aamuohjelma,  kuin eilen.  Myöhemmin päivällä käänsin soutuveneen teinin kanssa ja sitten vedimme laiturin kolmistaan rantaan ja penkereelle. 

Täytyy sanoa,  että teinistä oli iso apu. Mökki on lämmennyt niin, että sisällä on pakko riisua farkut ja esiintyä lähinnä pitkissä kalsareissa, mies vaihtoi jo shortseihin. 

Illan ratoksi ihailimme linnunrataa pimeässä syysyössä, muutama tähdenlentokin näkyi. 

Niin ja se Harry Potter.  

Nimityksen keksi esikoinen yrittäessään pikaisesti kuvata portaiden alustan kaappia, johon tulee kuumavesisäiliö tulevaisuudessa.  Nykyään mökillä esimerkiksi pölynimuri löytyy Harry Potterista 😁

Huomenna lähdemme kotia kohti kunhan saan aamiaisastiat tiskattua. Sisällä. Uudessa keittiössämme. 

Ensi kesään, mökki  💕

Että sellainen viikko

Toivon, että tämä viikko jäisi viimeiseksi tällaiseksi viikoksi tänä vuonna. Ensi vuodesta en sano mitään, vaikka se lähellä jo onkin. 

Viikko alkoi maanantaina, jolloin töissä havahduimme savunhajuun. Aiemmasta viikosta valveutuneena kiersin koko talon eikä missään näkynyt mitään. Hetken arvelimme, että se on ehkä näyttämön hiojien aikaansaama savunhaju, mutta pian selvisikin, että Meiran tehtaalla on iso ullakkopalo ja tuuli painoi savut suoraan meille. 

Kävelin pienen lenkin lounaalle mennessäni, että olisin saanut vähän raikkaampaa ilmaa välillä, mutta koko Kallio oli aika savustettu.  

Iltapäivällä alkoi jo olo olla kuin palvikinkulla. Lähdinkin ajoissa pois ja menin ystävän kanssa kahville Cafe Aaltoon, jossa vaihdoimme lahjat ja muut kuulumiset. Oli oikein rattoisaa ja savutonta. 

 Tiistaina savua ei enää juurikaan tullut meille töihin, vaikka palo jatkui edelleen. Töissä oli hiljaista, koska ei ollut enää asiakkaitakaan ja lähdin jo kolmen aikoihin, kun ystävä tuli hakemaan. Oli kuulemma ollut hiukan ruuhkaisaa päästä Teollisuuskadulta kääntymään Sturenkadulle paloautojen vuoksi ja twitterissä joku itkikin sitä, kuinka paloautot tukkivat pyöräkaistan. Emme antaneet ruuhkan häiritä vaan ajelimme Hernesaareen katsomaan auringonlaskua ja siitä jatkoimme Jumboon syömään. Oli mukavaa. 

Keskiviikkona minulla alkoi loma ja juhlistimme sitä nuorimman kanssa käymällä hänen kouluaamuna jälkeen elokuvissa katsomassa Spiderman: No way home-leffan. Se olikin varsin rattoisa pätkä ja lopussa oli myös kivasti traileri seuraavasta Dr. Strange-leffasta (sekin on nähtävä). 

Esikoinen tuli joulunviettoon ja mies kävi hakemassa hänet Espoosta ja kävivät vielä yhdessä kaupassakin. Kaikki oli ihan hyvin, kunnes iltaa kohti mies alkoi valittaa vatsakipua siinä määrin, että kivun takia jopa oksensi kahdesti. Iltakymmenen maissa hän makasi sohvalla harmaana kivusta ja valitti ääneen, joten soitin hätäkeskukseen ja sieltä lähetettiin ambulanssi katsomaan, mikä on hätänä. Voisin sanoa, että olikin pitkä parikymmentäminuuttinen, mutta lopulta lanssi saapui ja noukki miehen kyytiinsä. 

Mies vietti yön Peijaksessa tutkimuksissa, joissa selvisi, että munuaiskivi, jonka oli pitänyt olla ihan kaikessa rauhassa kellimässä munuaisaltaassa, olikin päättänyt lähteä liikkeelle. Lääkärin mukaan munuaiskivet aiheuttavat suurimman kivun, mitä voi olla ja se oli kyllä huolestuttavaa katsella vierestä. Aamulla mies tuli kotiin keskimmäisen hakemana ja lääkäri kutsuu myöhemmin operaatioon, jossa munuaiskivet räjäytetään, munuaiskivi oli jo kuulemma jakautunut pariin pienempään osioon ja saattavat ulkoistaa itsensä jo aiemminkin. 

Torstai menikin sitten suurilta osin hieman väsyneissä merkeissä ja miehen osalta hyvin lääkittynä. Keskimmäinen teki imelletyn perunalaatikon valmistelut ja minä ja pienin leivoimme suuren piparitalon osaset, hirveä homma ja kolmen kilon taikina riitti juuri ja juuri. Esikoinen oli töissä ja tuli sieltä iltapäivällä.

Aattona pojat kantoivat kuusen sisälle, perunalaatikot olivat uunissa ja pienimmän kanssa kokosimme piparitalon, joka oli hieman huonosti suunniteltu ja se koki kohtalonsa jo aattoiltana, kun pitsihuvilan katto romahti täysin. Nimesimme sen Kruunuvuoren huvilaksi. 

Aattoiltana söimme siis varsin myöhään, mutta niin teemme yleensäkin viikonloppuisin. Isot pojat ottivat pienen ruokalevon ja sillä aikaa me muut jaoimme lahjat. Mies ilahtui ostamastani yhteisestä lahjasta eli Abban Voyage-LP:stä ja kuuntelimmekin sen heti. Kiva levy oli, taattua Abbaa. Katselin vielä illan ratoksi Die Hard-elokuvan ja keskimmäinen tuli katsomaan sitä kanssani, esikoinen taisi nukkua aamuun asti. 

Niin kylmät kelit on ollut, etten ole ulkoillut yhtään ja Siriuskin on lähinnä käynyt pikaisesti pihalla kääntymässä. Pihlaja on harmittavasti täynnä rastaita, jotka kiusaavat pientä kissaa.

Hyvää loppuvuotta! Minulla se mennee lukiessa, sillä pari kirjaa puuttuu vielä Helmet-kirjastojen lukuhaasteesta, vaikka olenkin jo kohta lukenut 120 kirjaa tälle vuodelle, eikä haasteeseen tarvitse lukea kuin 50 :)

 

 

Hyvää alkanutta vuotta

Joulu vilahti ja vuosikin jo vaihtui. Ehdin viime vuonna lukea aikomani 80n kirjan sijaan 103, mikä on mulle aikamoinen saavutus. Varsinkin kun huomioi sen, etten juurikaan edes lukenut maalis-huhtikuussa etätöidessäni, en vain jaksanut. Lisään listan jossain vaiheessa, kun saan sen kirjoitettua valmiiksi. Muutenhan kaikki luetut kirjat löytyvät täältä.

Olen aloittanut uuden bujoni ja olen siihen aika tyytyväinen (ainakin vielä). Olen myös saanut itseni innostettua sekä kävelemään että joogaamaan, tiistaina kävelin kotiin Oulunkylästä ystävän luota n. 12km. Tosin alkupätkä meni ystävän kanssa yhdessä, kun kävimme Malmin hautausmaalla sytyttämässä muistokynttilät. 

Eipä tässä kummempaa, vielä saa kylkeä kääntää loppiaiseen asti kotona. Samoin keskimmäinen.

 

Uuden vuoden lahja mieheltä 

Talviturkki

Huomenna on ensimmäinen virallinen lomapäivä, mutta otin jo torstain vapaaksi ja nyt tuntuu, kuin olisin ollut jo pitempäänkin pois töistä kuin vain muutaman päivän.

On ollut ihana lämmin juhannussää ja olenkin nauttinut siitä suuresti mm. lukemalla pihalla. Rusketusraidat alkaa olla jo ihan kivat ja loma on vasta alussaan :)

Kävimme juhannusaattona katsomassa Kallvikin rantaa, mutta silloin oli niin paljon ihmisiä liikkeellä jo iltapäivällä, ettei autoa saanut parkkiin. Eilen kokeilimme uudestaan ja nyt olikin tilaa rannan parkkipaikalla. Ihmisiä oli vähän vähemmän paikalla ja uimaan mahtui hyvin. Merivesi oli ihanan lämmintä jo nyt, olisin voinut vaikka jäädä sinne koko iltapäiväksi :)  Mies ei ui 'kylmässä' vedessä ja nuorimmainen on siinä iässä, ettei varmasti mene julkisella uimarannalla uimaan. Ainakaan vielä. Hän heitteli leipiä rantaveteen sillä aikaa, kun uin.

Keskimmäinen on ollut ties missä koko juhannuksen ajan, käynyt vain välillä kotona vaihtamassa vaatteita ja näyttämässä naamaa. Tukkakin siltä lähti; torstaina oli vielä hiuket olkapäille saakka, sitten ne lyhenivät järkyttävksi takatukaksi ja tänään  huomeesta ilmestyi iltapäivällä nuori mies millin siilissä. (Äitiä alkaa tässä vähän liikuttaa *niisk*.) Parin viikon päästä hän lähtee kohti Jyväskylää.

Olen ehtinyt pari kirjaakin lukea viikonlopun aikana, toinen oli Pasi Ilmari Jääskeläisen 'Väärän kissan päivä' ja toinen Emily St. John Mandelin 'Last night in Montreal'. Molemmat oikein hyviä kirjoja, tykkäsin. Aloitin myös Areenasta uuden tv-sarjan Dublinin murhat (ehkä on tällä nimellä suomeksi), vaikuttaa hyvältä.

Sunnuntaki

Huomenna olisi kesäkuu, enää kolme viikkoa kesälomaan itselläkin ja nythän on koululainen jo lomalla. Abi on ollut lomalla jo kuukausia, nouss ylös kun meikä tulee töistä. Näin meillä.

Eilen vietimme perhepiirissä yo-juhlia grillaamalla ja kakuttamalla juhlakalun ennen kuin tuo lähti kavereidensa kera jonnekin. Esikoinenkin saapui ja korkkasimme jonkun putelin kuoharia.

Muuten olen nyt viikon aikana sen sijaan, että olisin raivannut kämppää, lukenut kaksi tiiliskiveä eli Gabaldonin Outlander-sarjasta uudelleen osan 7 ja ensi kertaa osan 8. Täytyy sanoa, että viimeinen teki aika tuskaa, mutta perjantai-iltana aloitin ja nyt äsken lopetin 1200+ sivua. Ihme jaaritusta oli siinä. Luulen pahasti, että tv-sarja jää myös kesken. Ei vain kiinnosta tarpeeksi.

Ainiin. Olen oppinut tekemään marenkivoikreemin (eilen) ja lisäksi minusta tullee lentäjän äiti :)

Sukulaiskahvit kahden viikon päästä, vähän hirvittää ssadaanko kämppä raivattua, mutta toisaalta onhan täällä muut kuin minä kotona raivaamassa :P

Loppuun tämä video. Aloin itkeä suunnilleen puolivälissä, enkä pystynyt lopettamaan. Nyt on särki päässä.

Voi surku. Menin kokeilemaan 'uutta bloggeria'. Oijoi.