Vastauksia Pöllölle ja Kepposkalle

Tervehdys taas! Edellisen päivittelyn vastauksia tässä eli

Pöllö: viime vuoden luettujen kirjojen lista löytyy tuosta oikean puolen sivupalkista. Se on aina vähän aikaavievää puuhaa, koska sen tekee vain kerran vuodessa :P

Rouva Kepponen: parhain viime vuonna lukemistani kirjoista oli Emily St.John Mandelin Sea of Tranquility, joka liittyy hänen aiempiin teoksiinsa Asema 11 ja Lasihotelli. Asema 11 on yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen harmittelee, että kirjan voi lukea vain yhden kerran ensimmäistä kertaa. Toki tämän ja Lasihotellin voi lukea myös erillisinä, mutta eniten saa varmaankin irti, jos lukee myös Asema 11:n alkuun. 

Toinen erittäin hyvä oli Kate Atkinsonin God of ruins eli suomeksi Hävityksen jumala. Se on jatko-osa kirjalle Life after life (Elämä elämältä), joka oli myös hyvä ja joka on myös tv-sarja. Tässä kirjassa on päähenkilönä aiemman kirjan päähenkilön veli ja hänen elämänsä. Hienosti kirjoitettu teos aika monestakin asiasta. Tämänkin varmaan voi lukea ilman, että lukee aiempaa teosta, mutta se helpottaa ymmärtämään asiayhteyksiä. 

Myös Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia kannattaa lukea, hieno kasvutarina ja samalla niin surullinen kuvaus lahjakkaan ihmisen sortumisesta. 

Mikael Bergstrandin Delhin kauneimpien käsien jatko-osat olivat hyvät, mutta ensimmäinen osa oli todella hauska. Näissä ei ihan päästy samalle tasolle. 

Joonatan Tolan Punainen planeetta on niin hurja kuvaus täydellisen rikkinäisistä ihmisistä, että on pakko nauraa ettei itkisi.

Jos etsii hyvän mielen romaania, niin Jojo Moyesin Giver of stars oli hyvä historiallinen romaani ja pidin siitä kovasti. Parempaa Moyesia, hänellä on ollut aivan todella huonojakin kirjoja.  

Erityismainintana voisin vielä lisätä Louise Pennyn Chief Inspector Armand Gamache-dekkarisarjan. Jäin niiiin pahasti koukkuun näihin, ettei ole todellista! Olen ostanut ekat kymmenen (!) osaa, mutta ajattelin osin hyllytilaa säästääkseni loput kuunnella äänikirjoina. Saattaa olla, että silti ostan ne, ovat hyviä metrokirjoja myös.  

Ajattelin muuten vain kertoa, mitkä olivat huonoimmat lukukokemukset viime vuodelta. Ne olivat (rummunpärinää) Marutei Tsurusen muistelmat ja Jenny Jacksonin Pineapple street. Todellakin hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa enkä voi niitä suositella kenellekään.  

Molemmat Helmet-haasteeseen luetut Ukraina-aiheiset teokset olivat mielestäni vähän mitäänsanomattomia. Kysykää Mialta oli heppoinen ja Punaiset seireenit hieman parempi, mutta teoksen nimen olisi voinut kääntää toisinkin. 

Vielä mainitsen Magdalena Hain Sarvijumalan ja Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joista ensimmäinen sai Finlandia junior-palkinnon. Sarvijumala käsittelee kuolemaa, itsemurhaa, itsetuhoista käyttäytymistä sekä erilaisia rakkauden lajeja teinirakkaudesta vanhemman rakkauteen. Se on hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, mutta aika raskas. Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille on kiva rinnakkaistodellisuusfantasia hieman erilaisesta Suomesta, sekin hyvä. Pidin molemmista, mutta annoin jälkimmäisen jouluahjaksi 12-vuotiaalle kummipojalle.

Aloitin lukuvuoden 2024 eilen vetäisemällä Kati Outisen muistelmat Niin lähelle kuin muistan ja pidin siitä kovasti, vaikka se olisi kaivannut hieman kustannustoimittajaa.