Alkuvuoden ajatuksia

Tulipas hieno otsikko, mutta siinä se nyt on.

Aloitin kaikenlaisen urheilun uudestaan eli maanantaina kävin uimassa aamulla ennen töihin tuloa ja  keskiviikkoisin töiden jälkeen olen menossa jo toista kertaa lattaritunnille. Helmikuun alussa jatkuu pilates tiistaisin. Pilatestunnit ovat tässä aikojen kuluessa lyhentyneet 90 minuutista 60:een ja siirtyneet ikävän myöhään eli klo 17 alun sijaan aloitamme nykyään 18.20, mutta en halua etsiä uutta (ryhmää) opettajaa, koska Pirkko on niin hyvä, joten kärsin. 

Aloitin myös kevyen laskun vähähiilariseen diettiin (taas), koska olisi kiva saada sellainen 10-15 kiloa pois. Toinen syy on se, että toukokuussa on olettavasti yo-juhlat edessä ja pitää mahtua juhlamekkoon. En aio hankkia uutta. Nyt olen saanut joulukilot pois, mutta vielä on piparitaloa jäljellä, onneksi vain perustukset. 

Olen myös lopettanut (toistaiseksi) salmiakin syönnin, koska marraskuun alussa sain verenpainelääkkeet. Eräänä päivänä herätessä huimasi niin, että piti ottaa seinästä tukea vessaan mennessä. Huvikseni mittasin verenpaineet kotona ja sain tulokseksi aika rajun 185/105. Menin samana päivänä työterveyteen, josta lähettivät EKG:hen (oli onneksi normaali) ja päivystyslääkäri lätkäisi reseptin käteen, joten sillä tiellä ollaan. 

En ole vielä ehtinyt elokuviin tänä vuonna, mutta tv-sarjoja olen katsonut eli mm. Ylen Queen of fucking everything-sarjan kokonaisuudessaan. Se meinasi jäädä kesken heti ekan jakson puolivälissä, mutta juteltuani muiden katsojien (työkavereiden) kanssa jatkoin ja olihan se loppujen lopuksi oikein hyväkin. Pidin siitä, miten päähenkilö pysyy loppuun asti itsenään ja pidin erityisesti Kristo Salmisen rikollispomosta. Muutama henkilö oli todella rasittava, kuten oikeassakin elämässä. 

Seuraavaksi voikin nyt ruveta jännittämään, kenestä tulee Suomen Euroviisuedustaja. Tähän asti ehdokkaat ovat aika .. surkeita.., mutta vielä on Erika jäljellä. Hieman hirvittää. Viime vuonna hieman harmitti, ettei tämä Pilvi Hämäläisen Mon cheri-versio ollut ehdolla.

Keväthommia sun muuta

 Sain piikin torstaina. Koska työkaveri oli saanut aikamoiset oireet, päätin ottaa vapaapäivän. Se oli sikäli oikea ratkaisu, että olin aivan totaalisen hepulissa koko aamun pelätessäni, etten saisikaan piikkiä ties mistä syystä (mieskin jo vähän rauhoitteli). Loppujen lopuksi kaikki sujui varsin rattoisasti, aika oli varattuna klo 12.50 ja istuin jo toipumassa klo 12.48 (vartti pitää odotella piikin jälkeen rokotuspaikalla). Oireita ei tullut oikeastaan muuta kuin lihaskipuja ja piikityskäsi oli julman kipeä, en saanut nostettua käsivartta kovin ylös illalla. 

Perjantaina oli etänä, mikä sekin oli ihan hyvä ratkaisu. Olo oli vähän hassu, samanlainen kuin kovan influenssan jälkeen ja niinpä iltapäiväisen lyhyen kävelylenkin jälkeen olin pyörtyä päästyäni kotiin. Se olikin oivallinen syy makailla parvekkeen sohvalla lukemassa.

Lauantaina olin laiska ja rötväilin taas pihalla ja parvekkeella lukemassa, kissan kanssa ja ilman. Itse asiassa kuuntelin parvekkeella äänikirjaa ja neuloin. Varsin rattoisaa. 

Eilen sunnuntaina ajattelin, että nytpä haravoin koko pihan ja niinpä tein, äänikirjaa kuunnellen se sujui rattoisasti. Illempana alkoi käsivarsia särkeä suunnilleen niin kuin joku olisi yrittänyt repiä niitä väkisin irti. Särky jatkoi ranteisiin sen verran reippaana, että piti yöksi ottaa tonninen panadol ja hieroa käsivarsiin piroxen-voidetta, että sain nukutuksi. Aamulla särky oli suurimmaksi osaksi poissa. 

Tänä aamuna meillä oli varsin mielenkiintoinen aamuhetki Peijaksessa. Pari viikkoa sitten samassa paikassa lääkäri sanoi nuorimmalle, että käypä sitten siinä paastosokerikokeessa ja jotain muutakin piti ottaa verestä ja näiden lisäksi virtsarakon ultraus. Jei. 

Aamukahdeksalta labrassa ei löytynyt verikokeen lähetettä, labra oli myöhässä koska henkilökuntavaje ja miehen piti ehtiä kokoukseen 9.15. Huhhuh. Labrahoitsu ehdotti, että menemme ensin ultraan ja sitten soitan sieltä lastenosaston sh:lle lähetteestä ja sitten taas ravaamme takaisin labraan. Vein siis teinin ultraan ja kipaisin lastenosastolle selvittämään lähetettä (nopeampaa kuin soittaminen ja selittäminen). Kiltti hoitaja soitti lääkärille, unohti sokerikoeasian ja sanoi soittavansa perään siitä sekä lääkärille että minulle, joten lähdin etsimään teiniä, joka löytyikin juuri melkein sieltä, mistä piti. Kuulemma ultraushenkilö oli sanonut, ettei poikkeavaa löytynyt. 

Takaisin labraan, tuskin olimme kurkanneet odotustilaan kun jo nimeä huudettiin ja menimme koetilaan. Lähetettä ei näkynyt koneella.. sh soitti lastenosaston sh:lle, jonka jälkeena otti kuusi (6) putkea verta teinistä. Myös sen sokerin. Kuulemma vielä pitää kotona ottaa pissatesti ja viedä lähimpään HUS-labraan. Siinä hoitajan antaessa pissapurkkia teinille puhelimeni soi ja siellä oli lastenosaston sh, joka sanoi että sokeritestilähete on nyt koneella ja sanoin, että juu, se otettiin jo. 

Pääsimme lähtemään pois, tässä vaiheessa kello oli viittä yli yhdeksän ja Peijaksesta ajaa meille parikymmentä minuuttia. Kaikki valot olivat punaisella, tietysti, ja miehen otsasuoni alkoi jo hieman pullottaa kellon lähestyessä kokousaikaa. Loppuje lopuksi olimme kotona 9.20 ja miehen työkone oli sammunut siinä odotellessaan meitä. Lopulta mies vihdoin pääsi kokoukseen, tosin vain hetkeksi, sillä jokin mystinen it-ongelma aiheutti sen, että kaikkien tietokoneet tipahtelivat kokouksesta. 

Ehdin kääntyä kotona ja lähdin taas ruokakassijakoon. Tällä kertaa meitä oli kolme ja pusseja oli tilattu 85 nimilistan mukaan, ilmoittautumisten mukaan 92. Näistä haettiin 53 pussia. Lisäksi metrossa oli tekninen vika, muutama vanhempi tuli viittä yli neljä läähättäen ja saivat vielä ruokaa mukaansa. 

Varsinainen maanantai. Nyt menen kahville. Ja lukemaan parvekkeelle. Kuvat satunnaisessa järjestyksessä.

Päästäisestä päästyä

Olen ollut aivan viikkopöllö tällä viikolla pääiäisestä johtuen. Pidin vapaapäiviä ennen pääsiäistä tiistaina ja torstaina sekä pääsiäisen jälkeen tiistaina ja näiden lisäksi olin etätöissä ke ja pe. Kävin työpaikalla torstaina katsomassa, että talo on pystyssä.

Pääsiäistä edeltävänä tiistaina meillä oli nuorimmaisen kanssa Peijaksessa lääkärikäynti. Lääkäri oli sitä mieltä, että 24h verenpaineseurannan tulokset olivat normaalit ja verikokeet samoin. Koska hän halusi tutkia perusteellisesti, niin menemme vielä 19s päivä paastoverikokeeseen (sokeri ja kilpirauhanen) sekä vatsan alueen ulrtaääneen. Voitte kuvitella miten onnellinen teini on.. 

Muihin terveysjuttuihin kuuluu se, että saan koronarokotuksen ensi torstaina. Luulin kuuluvani jonon hännille, mutta astmalääkityksen vuoksi saankin piikin nyt. Jotain hyötyä sisäilmaongelmasta.

Keskimmäinen tuli lauantaina lomille ja on huomenna lähdössä taas kasarmille. Nyt on yksinlento suoritettu, joten pääsee lentelemään aina kun se on mahdollista.

Kevät etenee, valo lisääntyy ja sää vaihtelee tutusti. Aika kamala tuuli oli eilen ja tänään, niin etten uskaltanut lähteä kävelylle. Sirius kyllä juoksi edestakaisin sisään ja ulos niin, ettemme aina olleet varmoja onko se missä. Schrödingerkin manaisi mokomaa. 

Ainiin, opinnotkin etenevät! Sain organisaatioiden viestintä-tentistä 3/5 arvosanaksi enkä ihan kyllä käsitä, miksi. Ihan 'puulla päähän lyöty'-olo. Olen kyllä todella tyytyväinen, olin ihan varma, että joudun uusimaan tentin.

Alla muutama kuva pääsiäisestä tähän päivään. Sirius rakasti tipuja lämpimin ottein..

 

Terve

Tai ainakin melkein. Kävin nimittäin maanataina Jorvissa leikattavana, kilpirauhanen otettiin kokonaan pois.

Viime torstaina menin työterveyslääkäriin sovitulle käynnille valittamaan nivelrikkovarpaistani ja samalla juttelimme koholla olevista kolesteroleista ja leposokereista. Oli oikein kiva lääkärirouva, sanoi vain että pudota painoa ja katsotaan veriarvot syksyllä uudestaan. Hän tutki jalat tosi hyvin ja arveli, että on plantaarifaskiittia nivelrikon lisäksi. Verenpaineetkin ovat olleet oudot, joten pääsen vuorokausiseurantaan sen suhteen. Olin juuri käynyt labrassa sopimassa tuon verenpaineseurannan ja menin töhin, niin soittivat HUSista että olisi peruutusaika leikkaukseen ja tulenko. Sanoin tietysti heti kyllä, vaikka en ollut edes neuvotellut työparin kanssa. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi puolikkaan miekkosemme avulla ja esimiehen luvalla ja työparikin oli ihan ookoo asian kanssa.

Perjantaina kävin verikokeissa Kampin labrassa, menin ystävälle kylään ja vietin mukavan viikonlopun. Maanantaina tapoin aikaa siihen asti, että mies tuli kuskaamaan minut Jorviin ja sielläpä meni sitten tiistaihin saakka.

Heräämössä makoillessani hoitaja kertoi, että kirurgi oli kommentoinut kilpirauhastani aikamoisen kokoiseksi, joten oli varmaankin ihan oikea päätös saada se pois painamasta. Itsestä ainakin tuntuu nyt, kuin henki kulkisi paremmin eikä ahdista makuuasennossa.

Töissä naureskelin, että jään kahdeksi viikoksi koronakaranteeniin. Enpä olisi arvannut, kuinka läheltä menee - suorastaan jopa osui ihan kymppiin. Ylioppilaan kirjoitukset jatkuvat, ainakin nyt on äidinkieli suoritettu. Ensi viikolla olisi matematiikka, fysiikka ja ehkä englanti, jos menee korottamaan kuten aikoi.

Nuorin on ollut kotosalla koko alkuviikon kurkkukipuisena ja päänsärkyisenä. Saa nähdä, meneekö huomennakaan kouluun.

Mies jää etätöihin työnantajan suosituksesta.

Onneksi on kirjoja, tv, elokuvia ja Sirius sohvakaveriksi. Kyllä se tästä.

Hupsista

Taas on vierähtänyt aika jos toinenkin. Blogger hidastelee sekä kotona että töissä, joten blogin kirjoittaminen on siksikin hiukan jäänyt. Olen jopa harkinnut blogin siirtoa wordpressiin, mutta en ole ihan varma siitä vielä.

Tiistaina sain puhelun Jorvista. Työpaikkalääkärin laittama lähete oli vihdoin rullautunut byrokratiassa eteenpäin ja minua pyydettiin esittelemään struumaani kirurgille. Tänä aamuna (sen sijaan, että olisin saanut nukkua pitempään) karautin metrolla Tapiolaan ja jatkoin siitä bussilla Jorviin. Ihan kivasti meni. Kirurgi tutkaili kaulaa ja sanoi, että kilppari leikataan pois tänä keväänä. Etta sillälailla. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Kohta pääsen töistäkin. Kotona olen iltaisin ollut niin väsynyt, että lähinnä istun sohvalla neulomassa ja katsomassa tv-sarjoja. Olen katsonut Netflixin Anna-sarjan ekan kauden, mutta se eroaa kirjoista niin paljon, etten pysty jatkamaan pidemmälle. Siirryin Rahapajaan ja sepä onkin metka, ainoastaan enkunkielinen dubbaus häiriysee pahasti (suunliikkeet ei natsaa).

Neuletakki alkaa olla sen mittainen, että pääsen kohta lopettelemaan helman. Hihat olisi vielä neulottava, mutta aika tyytyväinen olen kyllä. Helmassa on pitsineule, enkä yleensä ole saanut niitä onnistumaan.

Keskimmäinen on autokoulussa ajellut parisen kertaa ja tykkää kovasti. Nuorin leipoo kääretorttua, joita en saisi syödä.

Tässäpä ne kiihkeimmät kuulumiset.

Terppa!

Mitään ei kuulu sen kummempia tännepäin, kuin huominen Ismon keikka Tavastialla. Olen nyt jo ihan täpinöissä, mitähän huomisesta tulee?

Taas on aikaa vilahtanut viime päivittelystä. Viime loppuviikko ja viikonloppu meni tuskassa, nimittäin syvät vatsa- ja selkälihakset oli niin jumissa, että oikeastaan vasta maanantaina pystyin hengittämään kunnolla syvään ja haukottelemaankin. Tiistain pilates ei onneksi uusinut vaivaa, päinvastoin.

Aion tänään katsoa The Crownin loppuun, enää viimeinen osa jäljellä. Neuleetkin valmistuivat jo eilen ja pitäisi aloitella uutta, mutta ehkä jätän sen lauantaille. Huomenna ei ehdi.

Huomenna pitää mennä kokoukseen töihin ja ajattelin olla pari tuntia lisääkin ihan siksi, jos Postin tukilakot laajenevat niin, että metrokuskit päättävät maanantaina olla ajamatta junia. Joka tapauksessa eivät ne tunnit hukkaan mene, koska joululomakin lähestyy uhkaavasti ja aion pitää koko sen kaksi viikkoa vapaata.

Kaiken muun lisäksi on ollut havaittavissa lievää blondi-ilmiötä, mutta sen voi varmaankin laittaa liian vähien yöunien ja pimeyden syyksi, eikös vain? :)

Valkeaa marraskuuta

Tai ainakin torstaita.

Tiistaina soitteli lääkäri siitä kilpirauhasesta ja kuten odotinkin, verikokeista tuli aivan priimalukemat eli ei niin minkäänlaista mitään arvoissa. Lääkäri kysyi haluanko, että hän laittaa lähetteen kirurgille, joka voisi katsoa mitä kilpparille voisi tehdä ja sanoin joo, koska ajattelin nyt katsoa tämän loppuun saakka.

Kävin pilateksessa ja kuulin, että yksi ryhmän vanhemmista naisista, joka kävi aina tyttärensä kanssa, oli saanut sairaskohtauksen ja menehtynyt edellisviikolla. Hän oli siis noin 60-vuotias, tytär on varmaan vähän päälle kolmekymppinen. Todella kurja juttu. Itse pilates meni kivasti ja meillä oli sijainen, joka oli oikein hyvä myös. venyttelimme mm. reiden ulkosyrjän sidekudosta ja se tuntuu edelleen.

Keskiviikkona lähdin töistä jo puoli kaksi, koska menin Tikkurilaan näyttämään paria luomea ihomuutosvastaanotolle. Minusta oli vähän hassua katsella terveysaseman odotusaulassa Casualtyä, mutta onneksi oli kirja mukana eikä tarvinnut odotella kovin kauan. Sekin oli hassua, että molemmat lääkärit huusivat mua yhtäaikaa eli toisinsanoen ehdin juuri mennä ekan huutelijan perässä tutkimushuoneeseen, kun toinen alkoi huudella mua ja se mun lääkäri kävi sitten sanomassa, että ehti jo. No eniveis luomissa ei ollut mitään, ovat ihan tavallisia rasvaluomia ja niitä voi hoitaa perusrasvalla, jolloin saattavat jopa pienentyä tai hävitä kokonaan. Huh.

Tulin sieltä sitten kotiin tavallista aikaisemmin ja postimies oli tuonut mun Good omens-dvd:n postilaatikkoon. Voi että se on hyvä! Katsottiin miehen kanssa ekat kaksi osaa ja säästetään huomiseen seuraavat. Mies ei yleensä jaksa katsoa sarjoja pahemmin, mutta tykkäsi että kirja on hyvin saatu siirrettyä tv-sarjaksi, arvatenkin Gaimanin ansiosta.

Nyt aion kellistyä petiin. Huomenna aamulla on kokous Pasilassa ja sen jälkeen menen käymään ystävän luona. Pääsen ajelemaan melkein koko 69:n reitin läpi, jeee.

Allaolevassa videossa on pelottavia lastenloruja :)

Kävipä munkki

Meillä on nimittäin töissä jälleen jokasyksyinen tietyn ikäisiä nuoria miehiä koskeva valtakunnallinen liikekannallepano. Sieltä saa loppupäivästä hakea munkkeja ja sämpylöitä, joten ensimmäisen kerran ikinä kävin tänään lokkeilemassa. Olikin hyvät munkkikahvit hetki sitten.

Olen taas ollut aika väsynyt ja siksikin on bloggaaminen jäänyt vähemmälle. Kotiin päästessä olen lähinnä istunut sohvalla kissan ja neuleen kera katsomassa Netflixiä. Mukavasti on illat kuluneet niinkin ja jotain olen saanut tehtyäkin. Yksi huivi valmistui (uudelleen.. eli purkasin keväällä valmistuneen ja neuloin uudestaan samalla ohjeella, nyt onnistui paremmin) ja lisäksi sain viime sunnuntain ja eilisen välisenä aikana tehtyä tämän kaverin serkun pienelle pojalle.

Vain kaulahuivi puuttuu

Keskimmäinen kävi kutsunnoissa viime viikolla ja teki eilen anomuksen ilmavoimiin. Tyttöystävä on hakenut sinne myös, toivottavasti pääsevät yhtäaikaa. Se olisi aika hauskaa.

Esikoinen täyttää lauantaina 21v (miten se on mahdollista, kun mä olen vielä näin nuori?) ja tulee 'kotiin' sununtaina syömään ja kakutettavaksi.

Nuorimmainen on ollut muuten terveenä, mutta oli tiistaina poissa koulusta vastan vuoksi. Sekä minulla että miehellä oli vatsat jotenkin oudot viikonloppuna ja alkuviikosta, mutta se meni ohi.

Hulannutkin olen, se on kivaa. Mielestäni kyljet eivät tuleet pahasti kipeiksi siitä, ehkä vähän tuntui.

Kävin työterveydessä ultrauttamassa kilpirauhasta. Viime vuonnahan ultraava lääkäri sanoi, että ei siellä kannata joka vuosi ravata.. Nyt sama lääkäri sanoi, että eipä ihme jos on vähän ahdistanut, kun vasen puoli kilpparista on kasvanut noin sentin viime vuodesta. Tiistaina pitäisi lähettävän lääkärin soittaa, katsotaan sitten miten homma etenee. Verikokeetkin on jo otettu, mutta enpä tiedä. Ne on mulla olleet aina ihan normaalit tjsp. eli en ole saanut tyroksiinilääkitystä. Öisin hikoan kuin pistetty sika ja kaikki on turvoksissa. Mummotautia varmaan vaan.

Töissä on kaikenlaista 'hauskaa' meneillään. Äsken selvisi esimerkiksi, että kun syysloman aikaan on päivitetty koneita, niin nyt niissä on erään toisen saman viraston osion kotisivu meidän oman kotisivun asemesta. Että miten meni ICT noin niinkuin omasta mielestä?

Onneksi huomenna on eka vapaa perjantai, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Istun koko päivän sohvalla töllön ääressä kissan kanssa. Nih.

Joulunalusaikoja

Piti kirjoitella jo viime viikolla, mutta en oikein ehtinyt enkä jaksanut. Tukholmanreissu veti mehut aika totaalisesti ja menin joka ilta nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Pitäisi itse asiassa tehdä nyt sama, mutta sitten en ehdi ikinä kirjoittaa yhtään mitään. En tykkää kauheasti töissä päivitellä.

Keskiviikkoaamuna töihin mennessäni näin tukipalveluidemme esimiehen, joka oli hiukan järkyttyneen oloinen ja hän sitten avautuikin minulle kertomalla, että eräs työihminen oli saanut illlalla kotonaan aivoinfarktin. Onneksi vaimo oli ollut kotona ja saanut ambulanssin paikalle nopeasti ja jo torstaina henkilö oli kuulemma hereillä. Muuta en ole kuullut. Mietiskelin sitä, että aika usein tällaiset tuntuvat sattuvan juuri joidenkin pyhien aikaan.  Molemmat omat vanhempani ovat kuukahtaneet pääsiäisen maissa, samoin appiukko. Mikähän siinäkin on?

Keskiviikkona kävin myös ensimmäisen kerran kiropraktikolla, oli metka kokemus.

Torstaina menimme työparin kanssa Kaupungintalolle digineuvojien koulutus-yms. tapaamiseen. Siellä oli ihan kivaa ja tapasimme muutamia tuttujakin, sekä kirjaston puolelta että Enter ry:n opastajia. Oli mielenkiintoisia luentoja, kaikki suht lyhyitä, ja hyvää ruokaa.

Ehdimme vielä töihinkin ja iltapuolella talon pikkujouluihin. Siellä oli kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa ja mielenkiintoista musiikkia (nyky-kantelemusiikkia höystettynä etnisillä rytmeillä). Lähdin kotiin ennen lahjojenjakoa, koska en jaksanut enää odotella.

Perjantaina olin kotona, onneksi yksi kokous peruunti eikä tarvinnut lähteä mihinkään. Leivoin korvapuusteja ja pienin halusi tehdä suklaahippukeksejä. Hän saakin tehdä ne tästä lähtien, onnistuivat paremmin kuin mun. Tai ainakin ovat kauniimpia.

Lauantai meni ja sunnuntaikin, kävimme tukussa ja touhuilimme kotijuttuja. Tänään alkoi vuoden viimeinen työviikko ja puskin läpi tuulen ja tuiskun. Töissä meinasi aivot nyrjähtää taas kerran, kun asia joka koskee kaikkia, ilmoitettiin liian myöhään eli tänään. Kauhean säätämisen jälkeen siihen saatiin hieman joustoa, mutta ilmankin olisimme voineet olla.

Kävin töiden jälkeen uudestaan kiropraktikolla ja tulen käymään siellä vielä joitakin kertoja. Hän lupasi hoitaa niskan ja iskiaksen kuntoon, joten rahanmenoa ei voi estää.

Nyt illalla kävimme vielä miehen kanssa pienimmän kummeilla kahvilla ja olisihan siellä varmaan voitu olla kauemminkin jutun puolesta, mutta kun se huomisaamu painaa taas päälle.

Iltalaulun aika

Ipanema

Huomasin, etten olekaan melkein viikkoon kirjoittanut tänne, vaikka kovasti piti.

Torstaina kävin Kampissa Terveysladossa kilpirauhaslääkärillä, joka oli tosi mukava ja asiallinen. Kerroin, että haluan sisäilma-altistuksen vuoksi tarkistuttaa, onko todellakin kilpirauhasen toiminta kunnossa, kuten työterveys on mieltä. Hän tutki tarkkaan ja otatti pari verikoetta, joista hän soittaa perjantaina. Alustavasti hän on sitä mieltä, että kaikki on kunnossa kilpirauhasessa. Tuntui tosi hyvältä saada toisenkin lääkärin mielipide ja vaikka se ei ehkä olekaan se, mitä odotin, olen silti tyytyväinen.

Lääkärikäynnin jälkeen kävin miehen kanssa lounastreffeillä Kampin Factoryssa ja sen jälkeen pyörin ratikkaan ja takaisin töihin. Huh. Onneksi oli muutama tunti ennen pilatesta, että vatsa ehti vähän laskea.

Lapsuuskodin nurkilla voi törmätä hirveen

Perjantaina aloitin aamun JHLn luottamusmiesten tapaamisella, jossa ensinnäkin varaamamme kokoushuone oli tuplabuukattu ja piti etsiä uusi paikka ja toiseksi olikin kerrankin ihan oikeita asioita, mm. tulospalkkiolisien henkilökohtaisuus. Eli esimiehet eivät todellakaan saa jakaa listaa kaikille s-postitse.

Kokouksen jälkeen jäin lounastamaan JHL-naisten kanssa. Olin ensin aikonut lähteä Kuntatalolle, mutta selvisi louaan olevan halvempi tuolla (ammattioppilaitos) ja lisäksi ajattelin vähän sosialisoitua näiden naisten kanssa, kun emme oikeastaan tapaa muuten kuin näissä kokouksissa.

Menin takaisin töihin puuhastelemaan jotain ja neljän maissa lähdin työ-ystäväni kanssa kaupunkiin ja syömään sekä leffaan. Matkan varrella kävimme myös kangaskaupassa.

"Three billboards outside Ebbing, Missouri" oli hyvä, näyttelijät ovat Oscarinsa ansainneet. Leffan varsinainen viesti oli myös hyvä eli kuinka päästää irti vihasta ja alkaa elää jälleen, kun on kokenut trauman tai on erilainen.

Lauantaina olin kaksi tuntia pihalla haravan varressa ja Sirius ulkoili itsekseen käyden aina välillä tarkastamassa omia nurkkia. Hyvin se selviytyi. Samoin eilen se oli ehkä kuusi tuntia itsekseen ulkona, piti käydä jo hakemassa takaisin kotiin (kuistilta asti) ja sitten tuli kauhea valitus, kun ei pääse ulos. Nukkui se kuitenkin koko illan ja yön ihan sikeästi.

Ihan hyvä on tuo puhelimen kamera

Sunnuntaina luin yhden törkeän pitkän Drarry-ficin enkä muuta tehnytkään :P

Ja tänään kävin uimassa ja sitten menin töihin. Kohta pääsen nukkumaan. Kaikki jäsenet särkee uinnin vuoksi, joten pitänee doupata kunnolla särkkäreillä, että saa nukuttua.

Aah joo. Otsikko tulee siitä, että työmatkan varrella on kapakka nimeltä Ipanema, mutta I-kirjain on joko sammunut tai ruuvattu pois. Samassa korttelissa sijaitseva Riviera saa ihmettelemään maailman pienentymistä. 

Kohteliasuuksia

Pidin tänään ihan oikean vapaapäivän ja kävin kampaajalla. Kutrit olivat sen verran pitkät, että alkoi ärsyttää ja onneksi pääsin kampaajalleni heti (soitin eilen).

Pääsin kampaajalta hyvissä ajoin pois ja koska ratikkakin tuli sopivasti, ehdin käydä ostamassa gerberan työparin työpäivää piristämään. Menin siis työterveyteen näyttämään korvaa, joka kutiaa törkeästi koko ajan ja lisäksi siinä on tuntunut nesteen liikkumista. Hoitaja sanoi, että korvat on kyllä ihan siistit eikä ole tulehdusta. Samalla reissulla utelin jäykkäkouristuspiikkiä, mutta olenkin saanut sellaisen pari vuotta sitten. Myös vanhentuneet reseptit oli jo ehditty uusia ja sain kotimatkalla haettua lääkkeet.

Mennessäni ulos odottelin hetken erästä nuorta äitiä vaunuineen tulossa sisälle ja koska ystävällinen miekkonen piti ovea minullekin, olin juuri kiittämässä häntä, kun hän sanoi (ihanalla englantilaisella aksentilla) iloisesti: "Well, aren't you a colorful sight!", johon tietysti vastasin kiitokset ja sitten hän vielä toivotti hyvää päivänjatkoa.

Ratikkapysäkillä istui vanhempi mies pullo kädessä ja sanoi hänkin, että onpa minulla värikäs takki ja kiittelin. Juttelimme vielä jotakin ja sitten hänen kysellessään perheestä sanoin, että vanhin poika on Santahaminassa. Siihen hän sanoi, että ei voi kun minähän olen vasta kolmenkymmenen. Kiitin kauniisti ja samassa ratikkakin tuli.

Tässä tämä uusi talvitakkini, jonka ostin lokakuussa. Ikinä ei ole mikään vaate tuottanut niin paljon positiivisia kommentteja kuin tämä. Se on kyllä muutenkin ihana, lämmin ja mukava. Mies (ja muutkin) sanovat, että hyvin näkee missä kuljen.

Olimme sopineet miehen kanssa, että soittelen kun pääsen terkkarilta ja menin ratikalla Kamppiin. Kävimme syömässä Sandron buffet-lounaan, joka oli oikein hyvä. Odotin kyllä mausteisempaa ruokaa, mutta eipä tuo haitannut. Falafelit olivat ehkä parhaita ikinä. Miehen kanssa tuumimme siinä linssejä ja papuja mutustaessa, että saattaa olla peitot katossa ensi yönä. Onneksi ollaan kumpikin syöty noita :P

alkukeitto ja salaattipöydän antimia

Sandrosta päästyä lähdin Itiksen kautta kotimatkalle. Hain yhden neulekirjan kirjastosta ja moikkasin tuttua työntekijää, joka myöskin kehui takkia. Sitten menin käymään Eurokankaassa, koska Itiksessä oli jotkut alepäivät. En tietenkään ostanut alekankaita vaan ihan täyshintaista vakosamettia (arvatkaa, minkä väristä..) ja kolme myyjää kehui takkia (toisistaan tietämättä). Kuulin vielä kahden viimeisen keskustelevan siitä, kun lähdin kohti kassaa :D

Vihdoin pääsin kotiin ja laitoin Siriukselle valjaat päälle ja menimme hetkeksi pihalle haistelemaan lunta. Niskaharjoituksia alla :P

Vesi on ihmeellinen asia pienelle eläimelle

Outo perjantai tai viikonloppu: pienin on kaverillaan yökylässä, keskimmäinen reissussa ja vain esikoinen kotona minun ja miehen lisäksi. Taidan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja mennä katsomaan Richardia <3 Samalla voisin ottaa yhden neuleen työn alle, pitäisi hiukan pidentää helmaa neulepaidasta, jonka sain joulukuussa valmiiksi.

Loppuun vielä päänsisäisen levyautomaatin tämän viikon suosikkiartistilta yksi kappale.

Pimpelipom

Vähän väsyttää nyt.

Kävin aamutuimaan uimassa perinteisen kilsan puoleen tuntiin. Altaassa oli mukavasti väljää, vaikka ensin pelästyin. Onneksi osa lähti pois eikä jäänyt kälvimään. Saunassa juttelin erään rouvan kanssa vesijuoksusta ja kylmävesialtaasta, joka oli yllättävänkin raikas tänään.

Töissä oli kiire, suoraan sanottuna. Jatkuva vipinä iltakuuteen asti, jolloin vähän rauhoittui. Puhelimet soivat jatkuvasti, toinen siksi, että sen majapaikka on nyt kevätkauden maanantaisin suljettu (tilaa tarvitaan opetukseen) ja toinen siksi, että opetus alkoi ja opettajat soittelevat. Toki opiskelijatkin, mutta opettajat ovat yhtäkkiä huomanneet taas tarvitsevansa sitä sun tätä.

Minulle selvisi tänään, että osallistun tällä viikolla neljään kokoukseen. Viidennen jätän väliin ihan siksi, että se menee päällekkäin luottamusmieskokouksen kanssa. Kysyin tutulta pääihmiseltä, näemmekö keskiviikkona yhdistyksen kokouksessa ja hän kysyi heti, olisinko kiinnostunut yhdistyksen hallituksessa olosta. Sanoin, etten tiedä vielä.. Sehän se vaara on aina kokouksiin osallistuessa, että joutuu ns. tekemään jotain.

Mies kävi iltasella Munkassa kardiologilla, sydän on ennallaan eli ihan ok. Paluumatkalla mies poimi mut kyytiin töistä ja kävimme vielä kaupassa ennen kotiutumista. Avattuani koneen luin, että Cranberriesin laulajatar on kuollut äkillisesti. Pidin kovasti hänen äänestään. Heillä oli muitakin hyviä biisejä, kuin Zombie, joka itseasiassa on aivan järkyttävä korvamato.

Nyt aion kellistyä petiin, huomenna menen töiden jälkeen jumppaan ja saan sillä kortin nollille :P

Pissismummot

Olen tänään törmännyt outoon ilmiöön eli pissismummoihin. Tarkoitan tässä pissiksellä ihan sellaista teinimäistä muista viisveisaavaa käyttäytymistä, jolla saa kanssaihmiset hermostumaan tai ällistymään tai molempia.

Nämä mummoryppäät kävelevät kadulla samalla tavoin rinnakkain kuin teinitytöt, parhaimmillaan kolmen rinnakkainkävelevän mummon ohi pääsee kävellen puolen metrin levyistä kaistaletta jalkakäytävän toisessa reunassa samalla odottaen jonkun mummon kyynärpäätä kylkiluiden väliin (kun kehtaa mennä ohi). Kolme mummoa rinnakkain on samanlevyinen rintama kuin viisi pissisteiniä, katseet ovat yhtä terävät.

Tullessani kotiin talon edestä lähti juuri pakettiauto, olin saanut postiostokseni kotiovelle. Tällä kertaa kyseessä ei olleetkaan kirjat, vaan aivan hurmaava pieni penaali. Niin. Kangaspenaali, jonka saa rullalle :) Ajattelin, että se mahtuu työkassiin jos nyt uuden luottamustoimen myötä tarvitsen sellaistakin. 

Ihanuus

Luen parhaillaan Stephen Kingin kirjaa "Kirjoittamisesta : muistelma leipätyöstä" ja se on niin hauska, että olen useamman kerran joutunut metrossa puremaan huulta, etten nauraisi ääneen. Toki siten saisi nopeasti tyhjää tilaa ympärille, mutta olkoon. 

Metrosta vielä sen verran, että eilen aamulla mies lähti hyvissä ajoin töihin (kuten aina) klo 7 metrolla. Minä menen hiukan myöhempään ja niinpä, kun katsoin luuria Sörkassa huomasin miehen laittaneen WA-viestin klo 8.15. jossa hän ilmoitti vihdoin päässeensä töihin. Mellunmäki-Kamppi viis varttia. Ehkä pisin aika ikinä. Lisäksi kuulemma espoolaiset eivät osaa Kampissa kulkea a) rullaportaissa b) laiturialueelle johtavissa ovissa :D 

Olen ilmoittaunut maaliskuun puolivälissä viisipäiväiseen luottamusmieskoulutukseen. Toivottavasti siellä on yhtä hauskoja tyyppejä, kuin oli yt-kurssilla :)

Työlääkärikin soitteli, kilpirauhasnäyte on hyvälaatuinen ja nyt seurataan eli vuosittain pitää käydä tarkastuksessa. Kysyin samalla niistä verikokeista, kun se aiempi lääkärisoittelija oli vähän outo ja nyt tämä sanoi, että ne on oikein hyvät arvot enkä tarvitse lääkkeitä. Kai se on uskottava sitten. Ilmeisesti kaikki oireet johtuvat sitten kuitenkin sisäilmasta. 

Mies on sairas, vatsa sekaisin ja kuumetta melkein 39. Toivottavasti menee nopeasti ohi eikä tule meille muille.

Nuoriso katsoo taas Tarua, joten Suen lapaset on taas hetken tauolla. Tosin enää puuttuu puolet toisesta sekä peukalot molemmista, että älä Susj' hättäile.

Outo mielihalu iski: kirjoitushinku. Pitäisi ehkä hyödyntää se.

Tuskin maltan odottaa huhtikuuhun, kun näen taas Jaredin :)

P.S. Unohdin ihan kertoa hammaslääkäristä. Siinä meni ehkä kaksi minuuttia, hyvä kun ehdin tuoliin istua. Hän hioi kiukuttelevaa hammasta matalammaksi (arvelimme molemmat puremisen olevan syynä kylmänarkuuteen) ja lähtiessäni varasin ajan hammastarkastukseen maaliskuulle. 

Edelleen sydämessä läikähtää hänet nähdessä <3 

P.S. 2. En tiedä mitä helkkaria tekstille tapahtui, mutta en jaksa enää säätää.  Muutakin tekemistä.