En muistanut salasanaa työkoneelle, joten ihan ensitöiksi piti käydä it-tuen luona. Onneksi oli talossa jo.
Oli aika paljon hommia, osa jäi vielä huomisellekin ja kalenteriin ilmestyi aika paljon merkintöjä. Työkaverien kanssa pohdittiin syksyä ja kertoiltiin lomista, oli mukavaa :)
Asiakkaitakin kävi ja yhden mummon kanssa saimme hänen Twoo-tilinsä päivitettyä. En ollut sellaisestakaan kovin perillä, nimen tiesin (kuten esim tinderissäkin), mutta saimme homman hoidettua.
Tapasin ystävän kahvilla, päivitimme kuulumiset ja juttelimme kissoista ja sen sellaisista.
Maanantai oli aika kiva ollakseen maanantai. Tosin iskihän se sitten loppuviimeksi kuitenkin vasten kasvoja kuin märkä pyyhe, mutta sitä ennen oli ihan jees.
Töissä meillä oli jonkinasteinen dagen efter eli teimme jotakin, mutta intoa ei ihan riittänyt enää. Kai se on tässä vaiheessa vuotta ihan normaaliakin, viimeiset päivät ennen vuodenvaihdetta ja vapaapäiviä.
Lähdin sitten tapaamaan ystäviä eli Vanhan Joulumarkkinoille. Ehdin jopa tehdä pienen kierroksen parissa muussa kohteessa ennen Vanhaa ylioppilastaloa sekä ostaa toiselle ystävälle joululahjankin markkinoilta. Kiersimme markkinoita puolisentoista tuntia, Vanha on yllättävän iso ja sinne mahtuu yllättävän paljon ihmisiä kahteen kerrokseen. Sain ostettua oikeastaan kaiken, mitä olin ajatellutkin. Kävimme myös kahvilla ja sitten jakaannuimme kotimatkalle.
Mies tuli vastaan Mellunmäkeen metrolle ja käynnisti auton, joka sammui. Kokeiltiin uudestaankin, aina sama tulos. Katsottiin kaikki sulakkeet läpi, ei mitään ongelmaa, mutta ei vaan käynnisty. Onneksi auto oli ruudussa eikä kulkuväylällä, joten keräsimme kamat ja lähdimme kävellen kotiin vesisateessa.
Äsken kävi hinausfirman mies hakemassa auton avaimet, he käyvät huomenna noutamassa auton metroasemalta ja tiputtavat sen sitten tuohon meidän pihalle. Tarvitseeko sanoa, ettei ollut kantasuomalainen? Hyvää palvelua tällainen.
Piti mennä huomenna tukkuun hakemaan loppuja ruokatarvikkeita ja illalla koululle joulutapahtumaan. Saa nähdä, jaksanko luistella koululle lääkärikäynnin jälkeen. Mies uhkasi kantaa ruoat kaupasta kotimatkan varrelta.
Mies arvelee, että vika on joko a) helposti korjattavissa halvalla varaosalla tai b) kallis varaosa hankalassa paikassa, jolloin yli 20v vanha Volvo korvataan uudemmalla autolla. Kaipa hän sen huomenna sitten katsoo, kuten tähänkin asti on huoltanut tuon aina.
Seuraavaksi varmaan hajoaa lämminvesivaraaja, ihan siksi, että se on helvetin kallis ja vittumainen vaihdettava.
Pidän huomenna sairaspäivän. En usko nukkuvani kovin hyvin ja lääkäri on keskellä päivää, joten tulisi kamalasti miinustunteja. Saan tulokset perjantaina.
Tänään on surettanut se 13-vuotias espoolaispojan tapaus, jotenkin vaan niin järkyttävää. Pystyn aivan liian hyvin kuvittelemaan äidin tunnot.
Tänään olin iskeä luurin asiakkaan korvaan. Rouva selitti
ummet ja lammet ja lisäksi oli pari asiakasta tiskin edessä livenä. Kysyin sitten rouvan nimeä ajanvarausta varten, niin hän kehtasi sanoa:
'Minä esittelin itseni puhelun alussa, pitäisi kuunnella tarkemmin'. Luulen, että katsoin luuria 'kuulinko oikein?'-ilmeen kera.
Huomasin aloittaessani tämän kirjoittamisen, että se liittyykin mukavasti Marjaanan aiemmin tällä viikolla asiakaspalvelua koskevaan kirjoitelmaan. Ajattelin nimittäin kertoa ihan pienesti siitä, miten minulle pienellä hommalla saa tyytyväisiä asiakkaita.
Eilen kävin läpi meille töihin unohtuneita muistitikkuja ja löysinkin kaikista paitsi yhdestä, henkilötiedot joiden avulla sain omistajan selville. Ilmoitin sitten näille ihmisille sekä puhelimitse että s-postitse, mistä tikun voi hakea. Ensimmäinen rouva oli unohtanut meidän hoiviimme kuusi tikkua kamerapussissa ja oli erinomaisen onnellinen niiden löytymisestä ja kiitteli vuolaasti. Samoin seuraava asiakas hihkui riemusta jo puhelimessa ja kolmas haki tikkunsa tänään. Häntä olin ensin koettanut saada kiinni puhelimitse ja sitten laitoin s-postin, kun hän ei vastannut. Myöhemmin hän soitti ja kerroin mitä asia koski ja todellakin tänään hän vielä kertoi, miten oli hetken ehtinyt harmitella ettei tiennyt miten olemme auki, kunnes oli avannut s-postinsa jaa nähnyt sieltä meidän aukioloaikamme.
Puhuin näistä tänään lounaalla työ-ystävän kanssa ja totesimme, että tällaisilla meille pienillä asioilla saa niin helposti asiakkaan tyytyväiseksi, mutta kaikilta se ei vain luonnistu. Arvelin, että se on tavallaan myös ammatillista osaamista, jonka oppii työn myötä jos on sellainen ihminen.
Toisaalta taas on sellaisiakin asiakaspalvelijoita, jotka vähättelevät asiakasta ja moittivat tätä avun kysymisestä. Meillä on yksi tällainenkin henkilö töissä (oppisopimuskoulutuksessa), joka itkettää mummoja ihan silkkaa ilkeyttään.
Kirjastoalan opinnoissa eräs professori sanoi, ettei ymmärrä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat alalle siinä luulossa, että voivat hautautua jonnekin hyllyjen väliin hiljaa eivätkä halua osallistua asiakaspalveluun. Se ei vain enää onnistu missään ja sellaisen ihmisen oikea paikka ei ole kirjasto. Olen samaa mieltä asiasta.
Viikko alkoi soitolla frakkiliikkeeseen. Mies muisti eilen illalla, että esikoisen frakki olisi pitänyt hakea lauantaina. Voitte luultavasti kuvitella, millaisen stressin sain aikaiseksi siitäkin jo yhdessä yössä. Ei siis mikään ihme, jos taas oli särki päässä.
Frakki oli vielä odottamassa ja esikoinen haki sen kotimatkalla tentistä. Nyt se (frakki) roikkuu tuossa vieressä, ihan kuin mustakaapu olisi samassa huoneessa kun silmänurkasta koko ajan näen sen. Niin ja se kaulaliinakin löytyi, se oli melkein siellä missä olin sen viimeksi nähnyt.
Lähdin ajoissa töihin, koska vihdoin viimein kolmisen kuukautta odottamani lanka oli tullut lankaliikkeeseen, jossa se kurppa omistajarouva myi liian vähän lankaa mulle. Nytkin se vinkui jotain työajoista, kun kysyin joko ovat katsoneet ja poimineet viikonlopun tilaukset (koska olin varmuuden vuoksi varannut langan). Ei ollenkaan hyvää asiakaspalvelua, ne liikkeen tytötkin tuntuvat huokailevan omistajalle.
Pääsin töihin ja eräs työkaveri manaili nettilomaketta kovaäänisesti. En ihmettele. Yleensä tällaiselle lomakelukutaidottomalle ihmiselle kuin minä kaikki lomakkeet ovat pahoja, mutta sähköiset kaikkein vaarallisimpia. Länttäsin viime viikolla Allergiasairaalassakin rastin ihan väärään paikkaan ja sain sitten selitellä sitä.
Muuten työpäivä sujui aika kivuttomasti. Hiukan ihmettelen uutta työllistettyä it-tukeamme, sain näyttää hänelle mistä koneessa löytää outlookin.. En tiedä, jotenkin outo. Ei ihan vakuuta.
Söin iltakahvin kanssa Mars-minipatukoita, pienin vei niitä kouluun ja niitä oli jäänyt. Aika makeaa :P
Pienimmän 10-vuotissynttäripäivän johdosta saatte hupaisan kuvan. Keskimmäinen aina huolehtivaisena.
Oli ihan kiva päivä, vaikka vähän outo. Ihan kuin olisi lähdössä matkoille. Tavallaan tietysti onkin, aika hurjalle matkalle.
Kävin syömässä entisen kahvikaverini kanssa ja sitten sain kahviseuraa vielä työ-ystävästä iltapäivällä. Töistä tullessani poikkesin apteekissa, jossa olikin uusi iloinen (ja varsin söpö) nuori farmaseuttipoika. Kassalla hän toivotti minulle 'mukavaa illanjatkoa' ja sain juuri ja juuri pidettyä suuni kiinni enkä sanonut, että aion paastota huomista leikkausta varten vaan vastasin vain nätisti 'kiitos samoin'. Huhhuh.
Mutta joo, taksi aamuksi on tilattu, kamat pakattu, pienin peitelty ja nyt menen suihkun kautta siis nukkumaan. Onneksi väsyttää ihan törkeästi. Saattaa siis olla, että voin jopa nukahtaakin.
Eilen en jaksanut päivitellä, ei kyllä ollut mitään asiakaan kai. Eilen kyllä leivoin keksejä ja jäi niitä tällekin päivälle.
suklaa-kaurakeksejä
Eipä tänäänkään ole sen kummempia. Tai no.. yksi asiakas tuli itkien valittamaan toimiston henkilöstä, onneksi työkaveri sai sen rauhoitettua ja asian selvitettyä. Oli oikein asiakaspalvelun kukkanen ollut tiskissä ilmeisesti.
Kirjoitin myös huomista työsuojelukurssia varten kurssitehtävän valmiiksi ja lupasin laittaa sen myös pomon s-postiin.. Muistin asian kotimatkalla sillä seurauksella, ettei se ollutkaan tikulla vaan työkoneella. Prkl sanon. Lisäksi pääsi ärräpää, kun esikoinen oli ollut ilkeä keskimmäiselle.
Mitähän muuta.. Ainiin, sain parin viikon takaisesta tentistä kolmosen! Se oli siis se informaatiolainsäädäntö ja -etiikka. Toisaalta se oli kyllä minusta aika helppo, mutta saa nähdä kuinka käy parin viikon kuluttua, kun on informaatioresurssien tentti. Siinä sitä hymy hyytyy.
Neuleyhteisön keskustelupalstalla olemme jutelleet salmiakista ja juomakulttuureista. Ihan mielenkiintoista ja tänään eräs ihana antoi linkin berliiniläiseen salmiakkikauppaan!
Nyt taidan mennä nukkumaan, että pysyn huomenna hereillä kurssilla. Ärtsyä istua koko päivä kuuntelemassa siellä, onneksi menen sen jälkeen elokuviin kaihden isomman pojan kanssa.
Tervehdys taas. Varsinaista otsikkoa vastaavaa tekstiä täältä lienee turha etsiä, mutta ajattelinpa tuon vetävän lukijoita.
Minun lauantaini on mennyt lukiessa, olen lukenut tänään noin kahdeksan tunnin ajan suomalaisia klassikoita. Päässä vähän surisee, mutta olen saanut luettua sen, mitä aioinkin. Sikäli metkaa, että olen aina ollut suht leväperäinen opiskelija eli edennyt pienimmän mahdollisen vaivan kautta, kunnes aloitin aikuisopinnot Avoimessa pienimmän ollessa vauva. Muutama vuosi tässä välissä taukoa ja tuntuu, että taas on draivi päällä ihan eri tavalla kuin jokin aika sitten. Löysin jopa viehtymyksen lukea Kalevalaa ja muita vanhoja horinoita.
Eilen kävin leffassa pienimmän kera, katsoimme Monsterit Yliopiston uudestaan. Kesälomalla näimme sen drive-in leffassa alkukielellä. Eilisessä näytöksessä minua hiukan harmitti se, että olin ostanut liput etukäteen jo torstai-iltana ja katsonut, että pääsemme keskelle salia. Kun menimme saliin, toisella meidän paikoistamme istui se sama isokokoinen mies, kuin Pirates-elokuvan näytöksessä. Muuten koko rivi oli tyhjä. Koska en jaksanut alkaa rähjätä sanoin hänelle, ettei tarvitse siirtyä ja laitoin pienimmän siihen hänen viereensä ja istuin itse sinne pienimmän toiselle puolen. Ymmärsi tuo sentään näyttää vähän nololta, kun oli selvästi luullut saavansa koko rivin itselleen. Yllättävän paljon oli kyllä katsojia muutenkin, olin luullut meidän olevan ainoat torstain paikkatilanteen mukaisesti.
Saimme jälleen Stockalta mainiota palvelua. Ostimme pienimmän koulurepun viime kuussa Itiksestä ja siihen oli jäänyt joku hälytin, sillä aina kaupoissa alkoivat varashälyttimet huutaa kun pienimmän kera kuljin. Nyt muistin asian Stockan laukkuosastolla ja odoteltuamme hetken pääsimme kassalle, joka oli kovasti pahoillaan asiasta. Hälytin löytyi puolivahingossa, kun se osui hälyttimien poistolaitteeseen ja olimme kaikki kovin tyytyväisiä. Kassaneiti pahoitteli kovasti vielä tapahtunutta ja saimme kaksi kahvilippua talon kahvilaan. säästämme ne ensi kertaa varten. Usein juuri jokin tällainen pieni ele on kaupalle paljon kannattavampi kuin asiakkaan dissaaminen, jota valitettavan paljon tässä maassa harrastetaan.
Nyt menen syömään homejuustoa, ettei tule nälkä yöllä. Loppuun vanhaa kunnon Deep Purplea, yksi heidän parhaistaan :)
Kävin naapurissa hakemassa varattua aineistoa ja taas siellä oli se asiakaspalvelun kukkanen tiskissä. Hapan kuin kolme viikkoa vanha maito, hyvä ettei juoksettunutkin jo.
Onneksi olin itse hyväntuulinen, oikeasti alkoi suorastaan huvittaa se tilanne. En vain ymmärrä, kuinka joku jaksaa olla asiakaspalvelussa päivästä toiseen naama nurinpäin. Ehkä joku on kussut sen ihmisen muroihin joka aamu?
Eräs Avoimen professorikin sanoi ihmettelevänsä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat tälle alalle sillä perusteella, ettei tarvitse palvella asiakkaita. Missähän sellainen kirjasto olisi?
Meikäläinen sen sijaan on saanut jo lakujakin tässä tänäpäivänä asiakkaalta, vaikka melkein onnistuin tuhoamaan hänen kuvansa kun siirsimme niitä kamerasta tikulle. Huhhuh.
Päivän korvamato, mokoma rallatus elämöi päässä koko yönkin. Minä lähden nyt Tamp.. eikun siis itäänpäin.
