Makuupussi

Kuten olen parikin kertaa tainnut mainita, väkersin uudelle puhelimelleni makuupussin. Siis tuollaisen virkatun pussukan suojaamaan sitä elämän kolhuilta. Olen tyytyväinen siihen, miten hyvin se onnistui vaikka viimeisestä virkkuukerrasta taitaa olla lähemmäksi 30 vuotta. Tapasin pikkutyttönä virkata nukeilleni vaatteita, mutta jossain välissä virkkuut jäivät kuten neulomisetkin.

Pussi on oikeasti oliivinvihreä, nappi anoppivainajan nappirasiasta.

Ehkä jossain välissä saan virkattua erään heijastimen, jota olen pari vuotta pohtinut. Jos onnistun, laitan senkin kuvan tänne.

Kotiinpäin kävellessäni eräs orava pelasti minut pyrskähtämästä nauruun vastaantulijan kohdalla. Vastaantulija oli keski-ikäinen pulleamahainen mies, jolla oli varsin hevarikamppeet yllään (moottoripyörä-nahkatakki, mustat farkut ja bootsit) MUTTA hänen tukkansa! oli puna-musta irokeesi! Kuulin toisella puolen katua kulkevan kahden teinipojan sanovan hiljaa Wau ja se sai hymyni levenemään korvasta korvaan, mutta vasta kun herra oli turvalliseti mennyt ohitseni. Hymyni näki vain orava, joka luikki pakoon.

Nyt taidan vielä hetken neuloa kummipojan villahaalarin toista lahjetta ja sitten kaadun petiin. Aamulla menen töihin Hullujen päivien kautta, aion hamstrata hammastahnaa. Lisäksi vilkaisen paria takkia, miltä näyttävät. *teroittaa kyynärpäitä*

Loppuun ihanaihana Queenin piisi :)

Sunnuntai-illan huumaa

Taas on vierähtänyt pari päivää päivittelemättä. En oikein aina muista kirjoittaa mitään enkä jaksa inspiroitua joka päivä.

Marjaanalta luin, että Neuloosi on vallannut sielläkin talon. Meikäläisellä on työn alla kummipojan villahaalari ja lisäksi virkkaan uudelle luurilleni kännykkäpussia. Ihme kyllä siitä näyttää tulevan suht hyvä, vaikken ole vuosikymmeniin virkannut minkäänlaista mitään. Virkkuuinnostuksesta voisin syyttää vaikka Apottia, joka esitteli omia (kurkun)lämmittimiään Luostarissa.

Eilen katsoin kahden nuoremman kanssa Star trek Into darkness-leffan, koska pienin ei ollut sitä vielä nähnyt. Olipa se jälleen hyvä, melkein olin unohtanut. Nyt meidän täytyy vain katsoa Star Trekin original series loppuun... ja varmaan ne kaikki vanhat elokuvat jälleen kerran. Ei lopu katsottavat. Onneksi samalla voi neuloa.

Neulomisen ohella olen lukenut Ahoa ja Pakkalaa koko viikonlopun. Ovathan ne mielenkiintoisia, ihan jo historian kannalta ja naisasialiikkeenkin kannalta. Tiesittekö, että Minna Canthin 'Työmiehen vaimo' vaikutti paljon siihen, että säädettiin laki jonka mukaan mies ei automaattisesti saanutkaan vaimon omaisuutta itselleen? Niinpä. Kunpa nykyinenkin kirjallisuus vaikuttaisi jotenkin yhteiskunnallisesti, mutta eipä siltä tunnu. Esimerkiksi Markus Nummen 'Karamellipäivä'stä odotin enemmänkin keskustelua, turhaan.

Eilen koin jälleen blondiuteni. Ruokapöydässä mies ja kaksi vanhempaa kävivät keskustelua suhteellisuusteoriasta, kuinka helppotajuinen se on. Juu.. että sellaista.

Jotta hyvää yötä vain sinnekin puolen ruutua. Loppuun yksi pienimmän ja minun suosikeista :)

P.S. Vaihdoinhan jälleen muutaman sanan twitterissä yhden kääpiön kanssa. Eräs ystäväni sanoo meillä olevan nettikaveruuden. En menisi aivan niin pitkälle vielä :D