Lokakuusta päästyä

Lokakuu meni jotenkin yllättäen ja nyt ollaan jo marraskuussa kohta ensimmäinen viikko kulutettuna. Marraskuun pimeys ja synkkyys alkoi jo heti kellojensiirrosta, on pimeää ja märkää, jatkuvasti sadetta. Yhtenä aamuna oli pilvissä railo, josta näkyi jotain valoisaa. 

Viime päivityksen jälkeen kävin Tampereella katsomassa nuorimmaista syyslomalla. Kävimme Vapriikki-museokeskuksessa suunnilleen kaikki museot läpi ja kävelimme jalat puhki. Sen jälkeen Kauppahallin japanilaiseen syömään, Natsussa on aina niin hyvä ruoka. Tallipihan suklaapuodista lähti vähän herkkuja kotiin sekä nuorimmalle että minulle ja sitten ehdittiin vielä käydä Vihkokaupassa katselemassa. 

Syyslomaviikon perjantaina kävin ystävän kanssa Tammisaaressa, matkan varrella tsekkasimme Salon uuden kirpputorin, joka oli ihan kiva ja löysin töihin yhden palapelin. Ehdimme katsoa myös pari vanhaa tuttua kirpputoria. Teimme välilaskun Muurlaan, josta ostin keskimmäiselle ja vaimokkeelleen joululahjan (en ole koskaan ollut näin ajoissa). 

Lokakuun lopussa minä ja pari muuta kolleegaa saimme Kuntatyönantajan kunniamerkit pitkästä urasta. Koskapa meitä tämän toimialan merkinsaajia oli vähän alle 600 niin juhla järjestettiin Finlandia-talolla, jossa olen viimeksi ollut ehkä parikymmentä vuotta sitten. Voin vain sanoa, että olihan huonosti järjestetty homma... No, mutta saimme kuohuviiniä ja suklaakakkua ja Ylioppilaskunnan laulajatkin meille pari kappaletta lurauttivat, joten olkoon. Toki hieman huvitti sekin, että tämä kunniamerkki oli 20 vuoden palveluksesta, vaikka olen jo omalta työnantajalta saanut peräti viikon lomankin 30 vuoden tultua täyteen tuossa pari vuotta sitten.

Viime perjantaina jotkut viettivät Halloweeniä, mutta minä olin ystäväni kanssa Tavastialla katsomassa Royal Republicia ja oli kyllä ihan mahtava meno, katto oli lentää ilmaan. Täytyy sanoa, että puolentoista tunnin tanssiminen kyllä tuntui jaloissa hiukan vielä alkuviikosta. 

Lauantaina kutsuimme esikoisen Itikseen syömään ja hän tulikin mieluusti japanilaiseen Itsuyakiin. Illan lopuksi veimme hänet kotiin Matinkylään ja ajelimme miehen kanssa keskustan kautta kotiin. 

Syysterveisiä, osa 2: Autoretkiä ja livemusiikkia

Syksyn kuluessa olen käynyt musiikki- ja autoretkillä ystäväni Mareetan kanssa. Kävimme kesäkuussa katsomassa Jesus Christ Superstar-musikaalin jäähallilla, se oli siirtynyt pariin kertaan alkuperäisestä  tammikuisesta aikataulustaan ensin koronarajoitusten vuoksi ja sen jälkeen Hartwall Areenaa koskevan Venäjä-boikotin seurauksena. 

Jesus Christ Superstarissa pääosissa olivat Peter Jöback ja Ola Salo, molemmat ansioituneita rokkareita ja esitys olikin varsin rock. 

Peter Jöback Jeesuksena

Ola Salo juudaksena kultaviitassaan. Liike näkyy kivasti asujen suikaleissa.

Autoretkemme ovat pääsääntöisesti suuntautuneet kirpputoreille Lohjan suuntaan. Erityisesti kirppislöytöjen helmiä on tullut vastaan Lohjan The Kirppis-nimisellä kirpputorilla, mutta jos on erityisiä lasiastioiden tarpeita, niin Riihimäellä oli varsin kattava valikoima suomalaista lasia tarjolla suht edullisesti (sattuneesta syystä). 

 

Salon Design Hill-kahvilassa kaikki kakut ovat gluteenittomia ja ne ovat oikein hyviä

Marraskuun alussa kävimme tutustumassa Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja sen läheisyydessä sijaitsevaan SPRn Konttiin, molemmat ihan hyviä paikkoja myös. Nihtisillan Kieriksen pihalla katselin vastapäiviä toimistotaloja ja sanoin Mareetalle, että äitini työpaikka oli niissä joskus 70-80-luvun vaihteessa. Olin siis käynyt paikalla 1977 ekaluokkalaisena, mutta jostain aivojen syövereistä nousi mielikuva talojen ulkomuodosta ja tarkistin asian vielä Google Mapsista. 

Samalla reissulla kävimme kävelyllä Seurasaaressa ja sen jälkeen lämmittelemässä Tarvaspäässä eli Gallen-Kallela museossa kahvitauolla ja sitten jälkeen katsoimme museon läpi. En ollutkaan aiemmin käynyt siellä, joten oli kiva uusi tuttavuus tämäkin. 

 'Kun sydäntä särkee, mure muodon muuttaa'

Elokuussa oli livemusiikkitapahtuma Tammisaaressa, jossa myös kävin Mareetan kanssa. Pääesiintyjänä oli Tomas Ledin, joka lienee tuttu ikäisilleni, ja hänen lämmittelijänään esiintyi Ruotsin tämän vuoden Euroviisuesiintyjä Cornelia Jacobs, joka oli kiva uusi tuttavuus.

Cornelia

Tomas, ei uskoisi hänenkin olevan jo 70v

 

 

Cornelian keikka Tammisaaressa, ei minun ottama video

Voimienkeruuviikonloppu

Koskapa viime viikonloppu meni Göteborgin katuja mittaillessa olin koko viikon aika poikki. Asiaa ei parantanut Ismo Alangon torstai-illan keikka Tavastialla, vaikka Jäätyneet laulut voimaannuttivatkin. Onneksi perjantaiaamulle olin varannut osteopaatin ja se auttoikin suht hyvin. 

                                          Minäkin näyn tällä videolla, olen melko keskellä pitkän naisen (ystäväni Heidi) 

                                                                    edessä pomppimassa :)
 

Lauantaina nukuin pitkään ja luin, pesin pyykkiä ja imuroin, askartelin ja surffailin netissä. Illalla saunan jälkeen katselin hetken Buffy vampyyrintappajaa. Tänään heräsin jo peräti kymmenen maissa ja aamukahvin jälkeen luin Hassan Blasimin Allah99:ä puoleenväliin, otin pienet torkut, sen jälkeen silitin pyykit. Mies laittoi ruoan ja syötyämme askartelin vielä hetken, kunnes Sirius halusi tulla syliin. 

On ollut mukava viikonloppu kotona, kun ei ole ollut mitään pakollisia tehtäviä.  Olen lerännyt voimia ensi viikkoon, joka illalle on taas jotain, jos ei muuta niin töitä ainakin. Ja keskiviikkona kolmen tunnin sessio hammaslääkärin kanssa uusien kruunujen merkeissä.

Onneksi kohta on Itsenäisyyspäivävapaa ja sitten pieni pätkä ja on joululoma. Tuskin maltan odottaa. 

Ainiin, vielä piti mainita sellaisesta pikkuasiasta, etten pääse enää bloggeriin työkoneella tällä profiililla. Hieman ärsyttävää.

Viikonlopun kiepaus naapurimaassa

Kävin ystävättären kanssa Göteborgissa keikalla, hänen aiempi matkatoverinsa perui lähdön ja koska meillä kotiväelle sopi, niin pakkasin kamani ja lähdin. En tiennyt soittavasta GES-yhtyeestä juuri mitään, nimen Orup olin kuullut joskus ysärillä, mutta livemusiikki on aina livemusiikkia. 

Perjantaiaamuna lensimme pienellä koneella naapurimaan länsirannikolle ja löysimme puolenpäivän jälkeen itsemme ihanasta hotellista vastapäätä päärautatieasemaa. Kävimme syömässä myöhäisen lounaan Mr. Cakessa ja ylipäänsä kävelimme jo ennen keikkaa varmaan kymmenen kilometriä, koko päivän saldo oli n 17km. 

Keikka itsessään oli Scandinavium-hallissa ja siellä oli 11 000 henkeä. Oikeasti oli loppuunmyyty konsertti ja oli aika mahtavaa :) Ruotsissa ihmiset lähtevät jotenkin spontaanimmin mukaan livemusaan, joten siellä heiluimme sitten mekin. Ihmeekseni muistin jopa joidenkin biisien sanat ulkoa sieltä ysäriltä asti. Hauskaa oli :)

Lauantaina aloitimme aamun Mr. Caken lounaalla, siitä jatkoimme ratikalla levykauppaan ja sieltä palasimme parin kirjakaupan kautta hotelliin katsomaan Ruotsin versiota Vain elämää'stä (on huomattavasti kivempi kuin suomalaisversio).

Sunnuntaina pakkasimme tavarat ja lähdimem ratikkaretkelle Mölndaliin päin ja kävimme ostamassa tuliaisia paikallisesta Maximarketista. Iltamyöhällä olimme taas kotomaan kamaralla muutamien mobiililippuongelmien jälkeen. Minua vähän häiritsi, ettei missään kohti matkaa kysytty koronapassia saati muitakaan virallisia dokumentteja. 

Alla muutama kuvasommitelma :) 

En löytänyt tuosta perjantain keikasta videota muualta kuin Instagramista, mutta se on kuulemma kaamea käyttää ilman tiliä, niin tässä vähän vanhemmalta keikalta samaa musaa. Herrat ovat siis Anders Glenmark, Thomas Eriksson (Orup) ja Niklas Strömstedt. (Strömstedtin ex on Efva Attling eli nyk. rouva Eva Dahlgren, hän oli itse Dahlgrenin kitaristi silloin kasarilla.)

Huomenna sitten Ismo Alangon keikalle Tavastialle. Alkaa olla keikkakestävyys koetuksella :D

Tervepä terve!

Sen verran on tullut istuttua koneella töissä, etten iltaisin juuri enää viitsi konetta avata kotona. Olen tainnut tämänkin mainita jo muutaman kerran :)

Viime perjantaina kävin yhdessä ystäväni Mareetan kanssa Tammisaaressa illalliskeikalla eli söimme ravintola Höijerissä makoisaa ruokaa samalla kuunnellen Fredrik Furua, joka lauleli katoksen alla pihalla hauskoja popkappaleitaan. paluumatkalla vähän hirvitti pimeässä kaamea kaatosade, mutta kaikki meni hyvin ja oli kiva ilta.

Viime viikko oli muutenkin outo, kun lento-oppilas oli kotosalla. Piti tehdä tukkukeikka, että ruoka riitti lapsiraukalle ja pyykkiäkin sai pestä ihan riittävästi. Sunnuntaina lähti sitten takaisin Tikkakoskelle ja eilen piti jo lähettää unohtunut kiinnityslenkkiostos pikakirjeenä. Ylioppilaskuvakin saatiin otettua jopa tuntia ennen lähtöä, nyt se pitäisi vielä postittaa kesäkuun juhlavieraille.

Töissä on taas säpinää, asiakkaat ovat palanneet ja talo on ollut ihastelun kohteena uusien sisustusten ja taulujen vuoksi. Mekin saimme kivan taulun kirjastoon, piristää kummasti seiniä. (Arvatkaas kumpi pupu olen?)

Maanantaina kävin fillarilla uintiretkellä Itiksessä ennen lähtöä iltavuoroon. Pilateskin alkoi eilen ja oli oikein kivaa.

Tässäpä ne kiihkeimmät uutiset. Menen sohvalle jatkamaan sukantekelettä kissan tyynyksi ja tv:n ääreen.

 

Maanantaki

Olen hengissä, vaikka melkein ei siltä tuntunut lauantaina :D

Perjantai-illan keikka oli tosi hieno ja Ismo kumppaneineen soitteli yli kaksi tuntia ja minä tietysti tanssin koko ajan. Hyvä, että pääsin kävelemään omin jaloin kotiin sen jälkeen.

Viikonloppu menikin lähinnä toipuessa ja tänään jätin uinnin väliin. Sen sijaan kävin aamusta reissukaverin luona kahvilla (ex-työpaikallani) ja varasimme vihdoin hotellinkin tammikuun matkalle. Nyt on kaikki kunnossa.

 Sunnuntai-iltana nuorin ilmoitti tekevänsä korvapuusteja ja mikäs siinä, onhan puustit aina makoisia. Nyt niitä tuli sen verran enemmän, että laitoin osan pakastimeen ensi viikonloppua varten, silloin tulevat esikoinen sekä kummitätinsä poikansa kanssa syömään.

Tullessani kotiin nyt illalla oli keskimmäisen tekemää thai-kanaa (taikana :D ) odottelemassa, se oli ihan järkyn hyvää. Jäisiköhän tuo kotiin kokkailemaan vanhuksilleen intin jälkeen?

Varoituksen sana; keikkakuvat on pienennetty ap-koosta. Ettette säikähdä. Nyt menen neulomaan Miss Phrynen kanssa.

Aloha vaan

Täällä ollaan ja jetlag alkaa olla voitettu. Lauantain Lennyn keikka oli mahtava! Kaksi tuntia hypimme ja taputimme hänen kanssaan, jalat olivat muussina, mutta ehkä Princen jälkeen parhaita keikkoja ikinä ellei paras.

Sunnuntaina lensimme Tokioon, jossa vietimme kymmentuntisen odotusajan käymällä tutustumassa Takeshita-katuun ja Harajuku-puiston shinto-temppeliin. Oli lämmintä, mielenkiintoista ja suht paljon ihmisiä, joten olimmekin takaisin kentällä hyvissä ajoin. Katselimme Naritan kauppoja, löysimme mm. aivan ihanan paperikaupan, johon pitää tutustua tarkemmin paluumatkalla.

Olimme perillä Oahulla maanantaiaamuna (toinen maanantai peräkkäin) ja hyvissä ajoin asunnollakin. Olemme nyt kolmatta kertaa samassa taloyhtiössä, mutta tämä on ehdottomasti tyhjin kämppä, missä olemme majoittuneet. Sikäli tyhjyys ei haittaa, onhan täällä kuitenkin periaatteessa kaikki tarvittava, vaikka hiukan hämmästyimmekin uunin puuttumista.

Kävimme keskiviikkona kävelyllä Ka'ena Pointissa ja onnistuin huolellisesta rasvaamisesta huolimatta polttamaan olkapäät auringossa. Eilen olimme Waimea Beachillä ja laitoin aurinkorasvaa niin, että olin valkoinen ja nyt olkapäät ovat paremmat eli eivät ainakaan palaneet enempää.

Keskiviikkona kävimme illalla syömässä edelliskertaisen naapurimme Ginan kanssa läheisen luomutilan ravintolassa, oli oikein kiva ilta ja ruoka oli tosi hyvää.

Tänään on pyykkipäivä, menemme ehkä myöhemmin rantaan. Kuvia löytyy instagram.com/nokisuu:sta, en jaksa ladata niitä erikseen luurilla tänne.

Nähdään!

Täällä ollaan edelleen

Ajattelin vain ilmoitella olevani hengissä edelleen. En vain ole ehtinyt/jaksanut päivitellä ja päivät vilahtavat ohi kovin nopeasti. Tosin nyt ne tuntuvat hidastuvan, kun on enää vajaa kaksi viikkoa jäljellä ennen kesälomaa.

Viime viikolla kävin katsomassa Ateneumissa Frantisek Kupkan näyttelyn, tykkäsin tosi paljon.

Taulun nimi Bibliofiili oli minusta hupaisa

Valo on upea

Kahta viimeistä olisin voinut tuijotella tuntikausia, samoin punaista. Kuvasta ei oikein näy punaisen eri sävyjen syvyys.

Tänään kävin ystäväni kanssa katsomassa Kansalliskirjastossa ex-työkaverimme kokoaman pelinäyttelyn. Näimme 1800-luvun lautapelejä ja siitä siirryttiin Nintendoon ja SuperMarioon. Oli kiva ja mielenkiintoinen sekin.

Kävimme myös Redissä syömässä, kiva näkymä keskustaan.

Vänrikki Stool haluaa olla väärinpäin.

50-luvun lapsia

Ainakin kolmen kirkon tornit tms erottuivat kivasti.

Lisäksi olen kuunnellut Ismon uutta levyä, se on todella hyvä!

Juhlien jälkeen

Kävin Tukholmassa viikonloppuna ystäväni Mareetan kanssa. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Boy Georgea ja muita Kulttuuriklubilaisia, mutta mokomat peruuttivat tulonsa. Onneksi saimme viela paremman kutsun ja pääsimme seuraamaan livenä Nobelin kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna korvannutta Nya akademien kirjallisuuspalkinnon jakotilaisuutta Bernsin hienoon juhlasaliin.


Perjantaina lähdin bussi-juna-yhdistelmällä hyvissä ajoin lentokentälle sillä seurauksella, että olinkin ihan tuskassa ajantappamisen kanssa. Antishoppailevalle ihmiselle lentokenttä ei paljoa tarjoa, joten istuin sitten kahvilla ja luin uutisia luurista.

Vihdoin Tukholman päässä selvittyäni Arlandasta junalla eka kertaa ikinä kunnialla T-centraleniin oli ystävä jo vastassa ja vei minut hotelliimme.

Ihan vähän oli sumua Arlandassa.

Pohdimme hetken aikaa huoneessa, minne menisimme syömään ja päätimme lähteä kävelemään Mr Cake-nimiseen kahvilaan, koska ystävä seuraa paikan toista omistajaa (ruotsalainen julkkiskondiittori) twitterissä.   Söin maukkaan keittoannoksen, jonka seurana oli todella hyvää maalaisleipää. Ystävä söi Club Sandwichin, jonka bataattiranskalaiset ainakin olivat tosi hyviä :)

Iltapalaksi ostimme erilaisia kakkuja ja vedimmekin sellaiset kakkuöverit, ettei paremmista väliä. Ystävä jo mietti, pystyykö ikinä enää syömään yhtään kakkua. (Pystyi kyllä.)

Lauantaina kävimme ensin katsastamassa naapurissa olevan Pelastusarmeijan Myrorna-kirpputorin, koska ystävä keräilee ruotsalsita musiikkia ja löytyihän sieltä mullekin jotain eli Led Zeppelinin IV, jolla on suosikkibiisini 'Black Dog' sekä Beatlesin 'Rubber soul'-cd ja lisäksi Tolkienin 'Children of Hurin'.  Veimme ostokset hotellihuoneeseen ja lähdimme Skansenin joulumarkkinoille täpötäydellä bussilla.

Ensin teimme kierroksen ABBA-museossa ja se olikin tosi kiva. Ystävä tiesi paljonkin Abban jäsenten myöhemmistä vaiheista, joten sikälikin oli mukavaa, kun museossa oli siitäkin oma osasto.

Waterloo-asujen replikat.

Björn, Agnetha, Anni-Frid ja Benny

Yksityiskohtia käsinmaalatuista esiintymisasuista

Museon jälkeen jatkoimme Skansenille. Hurjat jonot oli kaikenlaisiin ruokakojuihin ja käsityökauppaan mahtui juuri ja juuri sisälle. Kuraista oli myös, mutta hyvin jaksoimme melkein kiinnimenoon asti. Sitten lähdimmekin lautalla Slusseniin ja Gamla Stanin joulumarkkinoille. Siinä ohimennessä käväisin suosikkikirjakaupassani (= Sf bokhandel) ja hetken istuimem kahvin ja vohveleiden ääressä, jotta jaksoimme taapertaa hotellin lähettyville syömään.

Päästyämme takaisin huoneeseemme kellahdimme sängylle katselemaan Ruotsin Idol-kisan loppujakosa, jossa selviää voittaja. Ystävä katseli ja minä toisella silmällä luin Alexandran kirjaa, johon piti sunnintaina saada nimmari.

Sunnuntai-aamuna jätimme hotelliaamiaisen väliin ja vaelsimme Mr Cakeen. Söin elämäni ensimmäisen tuorepuuron, joka olikin aika mahtavan hyvä. Mareetta söi munakkaan, kahvia sai onneksi niin paljon kuin jaksoi juoda (vain ensimmäinen kupillinen maksoi). Jälkkäriksi otimme vielä leivonnaisia, ystävä otti kakun ja minä söin lussepullan.

En ole koskaan oikein ymmärtnyt sahramipullan suosiota, mutta nyt ymmärrän. Herranjestas, että oli hyvää! Näimme myös paikan molemmat omistajat ja lähtiessämme Mareetta osti vielä pari pullaa tuotavaksi vanhemmilleen ja Roy Fares oli tiskillä järjestelemässä erilaisia rasioita. Muutenkin näytti ihan itse tekevän kaikenlaista pikkuhommaa, eikä vain istunut jossain takahuoneessa pomottelemassa.

 Takaisin hotellille kävellessä poikkesimme NK:ssa ja ostimme Maryse Condén romaanin kumpikin. Ajattelimme, että niihin olisi saanut nimmarin, mutta emme sitten saaneetkaan. Eipä se haittaa.

Iltapäivällä laitoin Mareetalle nutturan, sellaistakaan en ole ennen joutunut tekemään. Vedimem juhlamekot ylle ja lähdimme kohti Berzelii-puistoa ja Bernsiä. Hiukan jännitti, mutta oli tosi kivaa ja lopuksi moikaksimem vielä Alexandraa ja Mareetta sai kirjoihinsa nimmarit.

Alexandra kertoi juhlapuheessaan kasvaneensa Rinkebyssä ja viettäneensä paljon aikaa kirjastossa, hän oli kutsunut Rinkebyn kirjastonhoitajankin juhliin ja nyt Ranska aloittaa yhteistyön Rinkebyn ja jonkun Pariisin vastaavan lähiökirjaston kanssa lasten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Vasemmassa reunassa Alexandra ja keskellä istumassa Maryse Condé

Koska juhlassa oli tarjolla vain cocktailpaloja, kävimme syömässä kotimatkan varrella samassa ravintolassa kuin edellisenä iltana. Melkein halkesin.

Hotellissa pyysimme respan kundia varaamaan meille taksin aamuseiskaksi ja hän ihmetteli, miten me puhuimme niin sujuvaa ruotsia ollaksemme suomalaisia :D

Aamulla karautimme taksikyydillä Brommaan, joka on suunnilleen Malmin kentän kokoinen ja aika kiva pikkukenttä. Olimme Helsingissä hiukan myöhässä, mutta ehdin hyvin silti töihin klo 13 maissa. Olen ollut niin väsynyt, että vasta nyt saan päivitettyä tämän maanantai-iltana aloittamani tekstin.

Väsyttää. Aivan helkkaristi. Mutta hauskaa oli silti.