Tervehdys

Syksy on jo, vaikka vasta päästiin elokuusta. Hiukan kauhulla odotan, miten jaksan, jos tämä jatkuu tällaisena sateisena aina jouluun asti. 

Viikko sitten meillä vietettiin nuorimmaisen rippijuhlia. Olikin tosi kivaa ja vieraatkin viihtyivät pitkään, oli mukava jutella kaikkien kanssa. Harmiksi keskimmäisen piti reippailla kadettiopinnoissa eikä hän päässyt juhliin. Sen sijaan tuli sunnuntaina kotiin ja lääkitsi aukinaisia kantapäitä ja puhkoi rakkoja, olivat kävelleet Munkasta Suomenlinnaan ja Suomenlinnasta Santikseen. Kiitettävä päivämarssi.

Töissäkin huomaa, että ihmiset ovat kaivanneet sosiaalisia kontakteja. Useamman asiakkaan kanssa kuulumisten vaihtoon menee yllättävän hyvin aikaa. Omakin harrastus eli pilates alkoi lähiopetuksena ja olihan se kiva nähdä uusia ja vanhoja kurssikavereita. Ensi viikolla aloitan Yin-joogan, toivottavasti sekin on kiva. 

Hammaslääkäri ehdotti osteopaattia ja löysinkin aivan hurjan mukavan nuoren naisen, joka on innostunut purulihasten hoidosta ja on ollut todella hyvä juttu. Toivottavasti saadaan mun hammaskalusto näillä kohta kuntoon. 

Tänne Kattilaan ei kuulu tämän kummempia, joten lisään pari kuvaa. Hyvää syksyn jatkoa!

Kadetin vyönsolki.

 Alla kesäinen videopätkä mökkilaiturilta.

Juhlien jälkeen

Voi laittaa kuvia nettiin, eikös se ole koko jutun pääidea? Kerrankin näyttää suht ihmismäiselle :D

Olimme varautuneet useampaan vieraaseen, mutta Kusti ei polkenut oikein nappiin ja niinpä kutsut myöhästyivät, miehen tädit olivat saaneet kutsut vasta perjantaina vaikka lähetin ne 28.8. Hiukan nyppi, mutta toisaalta (eläköitynyt) veljeni sai mansikkakakkua mukaansa ja hän loisti kuin Naantalin aurinko ja vaimoaan nauratti. Onneksi myös keskimmäisen molemmat papit ja 5 isosta kävivät auttamassa osaltaan. Oli oikein kivaa :)

Pelkäsin saavani aivan hirveän itkukohtauksen jossain vaiheessa tänään, mutta loppujen lopuksi itkin vain vähän kirkossa. Haikea olo on kyllä. Äiti olisi niin nauttinut tästä päivästä, mutta kaipa hän oli hengessä mukana.

Äitini Venetsiassa 1950

Plaah

Plaah väsymykselle ja stressinalulle, joka yrittää pukata, sekä vielä työpaikan venäläisvahvistukselle sekä kaikelle muullekin.

On ollut kaikenlaista ja monenlaista. Lauantaina aloittelin rippijuhlaleipomukset ja sunnuntaina kitkin koko narsissipenkin vaikka olisi pitänyt lukea tenttiin.

Perjantaista kerron ihan erikseen. Kävin nuorimmaisen kanssa terveyskeskuksessa esittelemässä sitä päälleastuttua pikkusormea. Saimme lähetteen röntgeniin Tikkurilaan ja koska olen minä, en jaksanut mennä sillä yhdellä bussilinjalla vaan otimme reteästi taksin. vartin päästä olimme röntgenissä odottamassa ja noin vartin päästä takaisin taksiasemalla ja siitä taas vartin päästä terkkarissa. Sairaanhoitaja yllättyi tajutessaan, että olimme jo paluupostissa ja kysyi lääkärin jatkoajatuksia. Lääkäri kehotti teippaamaan pikkurillin kiinni naapuriin ja soittavansa maanantaina röntgenkuvien tulokset.

Tänään sitten soittikin ja kertoi ilouutisen; sormi on kuin onkin murtunut ja pitää lastoittaa. Siispä menen huomenaamulla lapsen kanssa terveyskeskukseen. Yhtään en vielä tiedä, kauanko lastan pitää olla ja poden huonoa omaatuntoa siitä, etten heti vienyt tuota Peijakseen kuvattavaksi. Saa nähdä tuleeko sormi kuntoon.

Tänään oli muutenkin kiire päivä, venäläisemme teki typerän tempun (ryssi siis ihan törkeästi) ja lopuksi olimme vielä abien vanhempainillassa. Esikoisen opo on ex-partiokaveri, joten juttelimme hetken vielä tilaisuuden lopuksi ja hän pyysi sanomaan terveiset esikoisen kummitädille, jota ei ole nähnyt aikoihin.  Lukion auditoriossa meni kurkku tukkoon eikä ollut avaavaa lääkettä mukana, onneksi oli edes salmiakkia ja pärjäsin sen avulla kotiin asti.

Hiekkakakku ja tikru

Hyytelö vai ryytelö?

Olen herännyt aivan liian aikaisin tarkastelemaan kelloa tällä viikolla ja useimpina aamuina noussut ylös vähän kuuden jälkeen (epätavallisen aikaisin minulle), koska en ole jaksanut enää odottaa kellon soimista sängyssä pyörien. Kaiken lisäksi keskimmäinen lähti tänään rippikoululeirilleen Lappiin klo 5.30 ja piti siis toki herätä jo hieman aiemmin hyvästelemään sitä.

Juuri äsken tuli viesti, että ovat päässeet perille Hettaan. Hyvä niin. Aloin eilen jo stressata sitäkin, että jos bussi ajaa ojaan liukkailla.. Jep. Meikäläinen on tällainen.

Mies oli tänään ensi kertaa töissä pariin viikkoon, ihan hyvin oli jaksanut. Iltapuolella hän haki minut töistä, sillä kuskasimme äidin vanhan sohvapöydän erään työkaverin siskolle Koskelaan. Olikin kiva, kun sinne päästyämme mies avasi takakontin ja ulos melkein vierähti yksi muovikassi, jossa oli pienimmän vanhoja vaatteita. Tämä Hanna sanoi, että voisi ottaa kaikki kolme muovikassia ja viedä työpaikalleen, hän kun työskentelee ryhmäperhepäiväkodissa ja siellä tarvitaan aina vaatteita. Tuli niin hyvä mieli, että melkein itkin ilosta. Mielelläni annan vanhoja vaatteita niitä tarvitseville ilman välikäsiä, se on ihan parasta auttamista minusta.

Yksi hyvän mielen tuoja tänään oli  'työpaikkasuhde', jonka kanssa kävin lounaalla ja hän maksoi ruoat, koska sovimme niin maksun yhdestä pienestä poikien polkupyörästä. Heidän poikansa on kuulemma aivan ihastunut fillariin, vaikka juuri ja juuri ylettää polkimiin :)

Huomenna saan yhdet vanhat lasit eteenpäin. Alkaa hiukan helpottaa, kun saa tavaran liikkeelle. Tosin eteisessä on kymmenen muovikassillista vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, jotka pitäisi kuskata Hesyyn. Kaipa nekin vähitellen..

Nyt taidan mennä nukkumaan, etten huomenna nukahda leffaan. CU.

Vihaiset tiput ja muita juttuja

Angry birdit oli oikein hauska leffa, voin suositella lämpimästi. Erityisesti pidin elokuvan muusikista, vanhoja diskokappaleita oli hauska kuunnella. Juoni oli hyvä eikä elokuvassa ollut ns. hiljaisia hetkiä lainkaan. Hyvin kesti, voisi kestää toisenkin katsomisen.

Mies pääsee jo torstaina veitsen alle, tyräys osa 2 hoituu paikallispuudutuksessa. Pääsen saattelemaan hänet kotiin sitten iltapäivällä (eli lisää miinustunteja rapisee..). Kerrankin nopeaa toimintaa julkiselta. Tai olihan se minunkin leikkaukseni suht nopealla aikataululla.

Unohdin kertoa siitä, että keskimmäisen harjoitusvaellus oli mennyt hyvin. Käsipuoli pappi oli kuulemma ollut kova eksymään, mikä huvitti toisessä ryhmässä ollutta keskimmäistä. Iltanuotiolla papit olivat heittäneet huonoja vitsejä irtokädestä :D Ilmeisesti ihan hyviä tyyppejä, kai niille uskaltaa lapsen jättää viikoksi hoitoon villiin luontoon.

Kohta lähden polkemaan takaisin kotiinpäin. Aamulla meni 50 minuuttia 14,1 km:n matkaan, nautin auringosta ja mäettömästä reitistä.  Nyt testaan, löydänkö samaa reittiä takaisin vai tuleeko taas joku metka kierros :)

Ei puutu jännitystä elämästä!

Loppuviikkoa

Onneksi huomenna on jo taas perjantai ja kesäloma lähenee jälleen. Hiukan, mutta kuitenkin.

Eilen olimme keskimmäisen ripari-infossa muiden vaellusrippikselle osallistuvien teinien vanhempien kanssa. Oli mukavaa ja papit olivat varsin mukavia, kuten nuorisopapit yleensäkin tuppaavat olemaan. Viikonloppuna rippilapset ja papit menevät yhdessä harjoitusleirille Siuntioon. Sikäli metkaa, että isosena ollessani vaellusrippiksellä ei meillä moisia ollut :) Mutta ajat muuttuvat, ehkä hyvä niin.

Tänään fillaroin töihin ensi kertaa tänä keväänä ja olikin ihan kivaa, koska vaihdoin reittiä. Kyllästyneenä tappomäkiin ajelin nyt Viikin rantoja pitkin eikä reitti pidentynyt kuin kilometrillä. Tosin takaisin tullessa tein pienen ylimääräisen mutkan, mutta eipä sekään haitannut. Nouseepa kunto.

Huomenna menen serkulleni käväisemään, sillä hänen isänsä tekee perunkirjoituksen meille ja on sitä varten tullut Vaasasta tänne. No, on hänellä kuulemma luokkakokous, että siinä samalla. Kun sieltä selviän, menen takaisin töihin ja kokoukseen. Jee.

Nyt on pakko kellistyä. Nähdään.

Rippilapsi

Esikoinen pääsi vihdoin ripille. Eilen siis. Oli ihan mukava tilaisuus kirkossa ja kotona kahvit sukulaisille. Onneksi sukua saapui vain minun puoleltani, vaikka olisihan appiukkoa ollut mukava nähdä, tuo vain oli sen verran huonovointinen ettei jaksanut lähteä.

Kirkossa pohdin sitä, että vaikka olen itse päässyt ripille ja sen jälkeisenä vuonna olin isosena, en silti muista niistä rippikirkoista yhtään mitään. Paitsi sen, että isosena oli huomattavasti mukavempaa olla osallisena. Onneksi esikoiselle luultavasti jää hieman enemmän mieleen, ainakin näytti siltä. Pappi oli mukava ja osallistui innolla konfirmoitavien kahteen lauluesitykseen ja muutkin olivat todella mukavia.

Itse tapahtuman jälkeen otimme muutaman kuvan kirkon ulkopuolella. Alla yksi minusta ja äidistäni.

Tänään olen lähinnä koettanut pysyä hereillä. Vaikka juhlavalmisteluissa ei mennyt edeltävänä iltana normaalia pitempään on kuitenkin ollut tavallista väsyneempi olo. Olen siis viettänyt koko päivän tässä koneen ääressä koomaten.

Opettelin tässä muun toiminnan ohessa kuitenkin tekemään audio klippejä luurilla, varsin hupaisaa puuhaa. Joku valitti netissä, että ohjelma oli hankalakäyttöinen, mutta minusta se toimi suht samoin kuin töissä asiakkaiden käytössä oleva Audacity (jota en ole itse käyttänyt). Enivei, nyt siis aion tekaista muutamia erilaisia äänimerkkejä luuriin. En kyllä tiedä, mihin niitä käyttäisin kaikkia..

Ai niin, mies löysi minun radiosta nauhoittamani kasetin erään kaapin kätköistä. Kuuntelin sitä silittäessäni pyykkivuorta ja siellä oli mm. tämä kappale. Ihme kyllä tunnistin laulajan hänen äänestään, vaikka hieman hämäsikin häne aiempi yhtyeensä, johon hänet liitin.

Kirkossa

Käväisin kirkossa pitkästä aikaa. Nimittäin esikoinen aloittaa riparitaipaleensa ja hänen piti käydä nyt joulun aikaan jossain kirkollisessa tapahtumassa. Pitkän miettimisen jälkeen päätimme mennä nuorten messuun lähikirkkoon. No ei ihan lähimpään, mutta meidän srk:n nuorten tapahtumia järjestävään paikkaan, joka sattumoisin on purku-uhan alla emmekä ole siellä vierailleet. Minä uhrauduin lupauduin sitten tuon teinin seuraksi suden suuhun.

Hauskaahan siellä oli, vaikka tunsin itseni melkein kummajaiseksi. Olin nimittäin luultavasti toiseksi vanhin paikallaolijoista, sillä arvelen olleeni jopa teinin tulevaa rippi-isääkin vanhempi. Minua vanhempi taisi olla vain suntio tms jokapaikanhöylä, joka meitä ensimmäisenä sisällä tervehti. Vaan eipä se haitannut. Vanhana isosena tunsin oloni oikein kotoisaksi siellä nuorten joukossa :D Ja kerrankin selvisin kuivin silmin 'Varpusesta', vihaan sitä joululaulua yli kaiken. Oikeasti.

Keväällä jatkuu sitten esikoisen rippikoulutie.. huhhuh. Toisaalta toivon, että hän viihtyisi yhtä hyvin noissa nuorten jutuissa kuin itse viihdyin isoshommissa rippikoulun jälkeen. Se oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa, toisin kuin oma rippikouluni, joka oli suorastaan jostain syvältä tässä mainitsemattomista syistä. Ensi kesänä esikoinen menee Saariselälle vaeltamaan, toivon hänen oppivan siellä rakastamaan Lapin avaruutta.

Juuri ennen kirkkoonlähtöä onnistuin rikkomaan pyykkikoneen käynnistysnapin, mutta onneksi enkelit auttoivat ja mies sai sen korjattua. Tosin siten, että nyt se toimii heti kun laittaa töpselin seinään. Pääasia, että toimii. Onhan sekin jo vanha, esikoisen ikäinen. Kertaalleen siitä on moottori vaihdettu, kun toimintasavut pääsivät karkaamaan.

Iltapuhteena rakensimme vielä talon, pojat koristelivat sen.

Tähän on pakko laittaa yksi kaunis joululaulu, josta todella oikeasti pidän.