Näytetään tekstit, joissa on tunniste video: MA Numminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste video: MA Numminen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. lokakuuta 2015

Loppuviikon lätinöitä

Kävin keskiviikkona vanutettavana thai-hieronnassa, se oli ihana. Olin melkein nukahtaa, vaikka makeasti täti-ihminen minua käsittelikin. Yhdessä vaiheessa tajusin hänen seisovan takareisieni päällä :) Vaan kyllä helpotti, sekä iskiaskivut että hartiajumit ovat melkein hävinneet.

Torstaina olin poikain keralla Heurekassa. Siellä esiintyi kansainvälisen tiedeshow'n voittajapari kahteen eri kertaan ja nämä olivat viimeiset näytökset, joten teinitkin lähtivät mielellään mukaan. Oli kyllä ihan mielenkiintoista meidän kaikkien neljän mielestä.


Sattumalta hokasin siellä myös entisen esimieheni, joka oli tyttärensä ja tämän jälkikasvun kera liikkeellä. Vaihdoimme muutaman sanan, se oli ihan ok. Joka tapauksessa koko päivä meni ja olin aika kypsä, koska sisäinen introverttini oli asennoitunut ihan erilaiseen syyslomaan, mutta se siitä.


Lähdimme vihdoin kotia kohti ja asemalla kävin kahden nuoremman kanssa ruokakaupassa, koska esikoinen halusi mennä jo edeltä kotiin. Istuessamme bussissa puolivälissä kotiinpäin esikoinen soittaa, että oli mennyt väärään bussiin (sama numero jatkaa lentokentälle) ja oli siis vasta lähdössä kotiinpäin sieltä toisesta päästä. Voi herranen aika... Vähän mietin, voiko tuota päästää mihinkään Cerniin edes. Sanoin miehelle, että hankin tuolle sellaisen selkärepun, jossa on naru. Niitä, joita näkee pikkulapsilla, etteivät karkaa vanhemmalta. Alkoi ihan oikeasti vähän huolettaa tuon professorin kanssa, kun se ei juuri seuraa ulkomaailmaa. Tuli se kuitenkin sitten ehjänä kotiin puolisen tuntia meidän jälkeen.

Tänään kävimme näyttämässä pienimmän varpaissa olevaa ihottumaa lääkärisedälle, jolla olemme käyneet aiemminkin. Hän vilkaisi varpaita ja sanoi, että saattaapa olla sientä! Jätimme näytteet labraan ja viikon päästä kuulemme alustavan arvion, mutta varsinaisessa sienitunnistuksessa menee kolme-neljä viikkoa. Pakkohan se on hoitaa pois kuitenkin.

Tulimme kotiin, tein ruoan ja läsähdin sohvalle katsomaan Endeavour-sarjaa, joka meni ohi niin vuosina, kun en katsonut töllöä mistään. Jossain vaiheessa streamaus tökkäsi sen osalta ja vaihdoin Spooksin ekaan kauteen. Sekin on hyvä, mutta odottelen pääseväni seitsemänteen kauteen, jossa on myös Richard :P

Nyt menen katsomaan tuon yhden osan loppuun ja jatkan neuletta. Alan olla voiton puolella huivissani :) Loppuun tämän illan korvamato.




tiistai 18. elokuuta 2015

Tiistaiki

Tiistaikin vilahti ja ennen kuin huomasinkaan, oli aika siirtyä työpaikalta verikokeeseen. Kävellessäni Tennispalatsin vierestä kohti labraa eräs HareKrishna-munkki lähestyi minua ja pelästyin, että hän aikoo myydä jotakin, mutta hän sanoikin, että olin värikkäin hänen tänään Kampissa näkemänsä ihminen. Kiitin kauniisti :D

Kävin nyt siis otattamassa Allergiasairaalan lähetteellä kaikenlaisia varastopunkkiryhmittymiä ja rakennushomekokeita, viisi putkea imaisi täti nopeasti ulos. Hyvä, että ehdimme hetken jutella kaupungin säästöpolitiikasta :)

Tämän vampyyrikohtaamisen jälkeen tapasin ystävän mökkipaikkakunnalta sekä ystäväni Kristiinan kahvin ja mukavan juttelun merkeissä. Totesimme vain, että ehkä kissaihmiset aina viihtyvät yhdessä, sillä ei ollut vaikeita tai hiljaisia hetkiä, kuten voisi kuvitella tuikituntemattomien tavatessa ensikertaa.

Nyt aion hetken latailla lankakeriä Ravelryyn, sillä haluan kaikenvaralta lankavarastoni jonnekin talteen. Ainiin.. ja postista tuli ilmoitus, että uudet langat olivat jo saapuneet.. :P

torstai 8. toukokuuta 2014

Kosteata iltaa

On satanut koko päivän, sellaista sadetta joka kestää varmasti ensi jouluun saakka. Inhoan juuri sellaista sadetta. Se saa vain pahalle päälle ja haluaisin olla kissa.

Lisäksi nuha on siinä vaiheessa, että aina kun pidän päätä alaspäin (näppikseen päin)  niin nenästä lirahtaa nestettä. Not funny. Ainut hyvä puoli tässä flunssassa on se, että en todellakaan lähde huomenna mihinkään järvelle palelemaan.

Kotimatkalla ostin takin, jota olen tuijottanut joka aamu parin viikon ajan. Se on ihana. Ihana ihana. En ole varma, olenko koskaan omistanut mitään yhtä kallista vaatetta (lukuunottamatta hääpuvun kankaita), mutta se on ystävän mukaan juuri minua. Voisin pistää kuvan jonnekin tekstin alalaitaan..

Nyt menen petiin. Päivän piisinä yksi ikisuosikeistani, sekä laulu että esittäjä.


ja se kuva