T niinkuin torstai

Hieman kalevalaista poljentoa:

Tuuli tujakasti työnsi, taputteli takalistoa, tukkahiusta tempoeli.
Tanteretta taputtelin, töistä tupaan taivalsin.
Tekstejä tuokion tavasin, tekniikkaa tutkaelin.
Taas tasolle tyynnyn, tutkaimet tiukkaan telkeän.

***

Kävimme kolleegan kanssa kuntatalolla lounastamassa. Samassa pöydässä istunut herra alkoi tukehtua hernekeittoonsa ja katsoimme, että pitääkö alkaa ensiapuhommiin. Hänen seurueeseensa kuulunut toinen mies huomasi, että tarkkalin tilannetta ja alkoi jutella meidän kanssa kaikenlaista. Minusta se tuntui hiukan hassulta, mutta onneksi tilanne meni ohi ja kaikki jatkoimme ruokailua rauhassa.

Pienin meni pahoilla mielin nukkumaan. Hän olisi halunnut MineCraftiin jonkin lisäosan, mutta mies kieltäytyi sitä hankkimasta (ihan hyvällä syyllä) ja nyt isi on kuulemma tyhmä. Huhhuh..

Nyt jatkan hetken aikaa yhden vanhan silkkileningin purkamista, jotta saan jakkukankaat viikonlopuksi. Nähdään.

Allaoleva piisi on valittu siksi, että keskimmäinen valitti Vicky Rostin jääneen päähän soimaan ja sitten oli pakko soittaa tämä 'täydellinen euroviisu' :)

Valmis

Vihdoinkin minusta tuntuu, että olen valmis. Ainakin yhden asian suhteen, vaikka moni muu onkin puolitiessä.

Viime vuoden loppupuolella netissä puhuttiin Lasinen lapsuus-sivujen videosta, joka on todella herättävä. Minua se ahdisti kovasti, itken vieläkin kun ajattelen/katson sitä. Leikkipuistokohta on se kaikkein vaikein, en ensin edes tajunnut miksi se olikin niin paha, kunnes muistin lapsuuteni/nuoruuteni ainoan painajaisen. Painajaiseni liittyi isäni delirium-kohtauksiin minun ollessani ehkä 3-vuotias, häntä hoidettiin Lapinlahdessa. Videon ansiosta voisin sanoa päässeeni yli tuosta painajaisesta. Hänen ongelmansa ei ollut minun ongelmani.

Isä kuoli vuonna 1994, maaliskuussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen valmis antamaan hänen mennä.

Loppuun kevennys.. Yksi pahimmista tietämistäni korvamadoista.