tiistai 4. joulukuuta 2012

Lopettamisen vaikeus

Aloin katsoa viime talvena 'Gilmoren tyttöjä' DVDltä, lainasin kaikki kuusi (tms) kautta ystävältä. Aikoinaan sarja tuli töllöstä, mutten silloin saanut sitä katsottua ja nyt ajattelin, että olihan se ihan kiva ja ehkä jaksaisin katsoa sen. Erehdyin. En jaksa. Mutta en pysty lopettamaan sen katsomista kesken kaiken.

Homma on sama kuin huonossa kirjassa. Se on pakko lukea loppuun, että näkee mitä henkilöille käy. Aikoinaan luin 'Tohtori Zhivagon' melkein loppuun, lopetin tohtorin hautajaisiin. Minulta kesken jääneitä kirjoja on todella harvassa, luen kyllä paskemmankin opuksen vaikka hammasta purren.Ilmeisesti odotan, että se muuttuisi jotenkin paremmaksi seuraavalla sivulla/katsomiskerralla?

Aloin pohtia, mikä kirja olisi jäänyt kesken.. Ensimmäiseksi muistan Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirjat. Koska en itse ole mitenkään shoppailuun taipuvainen, en yksinkertaisesti jaksanut. Sikäli outoa, että saman kirjailijan 'Twenties girl' oli aika hauska kummitusjuttu.

Asiakirjojen (heh, siis tiedekirjallisuuden) puolelta ei tule mieleen yhtään keskenjäänyttä tapausta. Vaikka minulla onkin edelleen kesken 'Intiaanit- Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia' niin lukaisen siitä aina välillä pätkän, joten en ole vielä luovuttanut sen suhteen. Ai laina-aika... vastahan se on kaksi vuotta ollut minulla :P

Niin.. Gilmoret ovat vasta kolmannen kauden puolivälissä. Kuusi kautta yhteensä... Ehkä vaihdan johonkin muuhun tänään.

Loppuun Ismon uusi piisi. Oi Ismo.

Ja yksi hupaisa kuva, johon törmäsin seikkaillessani Tumblrissa.



Edit: Kuinka monta kertaa voi kirjoittaa väärin Ismo Alanko...