Viikon alkua

Viikko alkoi soitolla frakkiliikkeeseen. Mies muisti eilen illalla, että esikoisen frakki olisi pitänyt hakea lauantaina. Voitte luultavasti kuvitella, millaisen stressin sain aikaiseksi siitäkin jo yhdessä yössä. Ei siis mikään ihme, jos taas oli särki päässä.

Frakki oli vielä odottamassa ja esikoinen haki sen kotimatkalla tentistä. Nyt se (frakki) roikkuu tuossa vieressä, ihan kuin mustakaapu olisi samassa huoneessa kun silmänurkasta koko ajan näen sen. Niin ja se kaulaliinakin löytyi, se oli melkein siellä missä olin sen viimeksi nähnyt.

Lähdin ajoissa töihin, koska vihdoin viimein kolmisen kuukautta odottamani lanka oli tullut lankaliikkeeseen, jossa se kurppa  omistajarouva myi liian vähän lankaa mulle. Nytkin se vinkui jotain työajoista, kun kysyin joko ovat katsoneet ja poimineet viikonlopun tilaukset (koska olin varmuuden vuoksi varannut langan). Ei ollenkaan hyvää asiakaspalvelua, ne liikkeen tytötkin tuntuvat huokailevan omistajalle.

Pääsin töihin ja eräs työkaveri manaili nettilomaketta kovaäänisesti. En ihmettele. Yleensä tällaiselle lomakelukutaidottomalle ihmiselle kuin minä kaikki lomakkeet ovat pahoja, mutta sähköiset kaikkein vaarallisimpia. Länttäsin viime  viikolla Allergiasairaalassakin rastin ihan väärään paikkaan ja sain sitten selitellä sitä.

Muuten työpäivä sujui aika kivuttomasti. Hiukan ihmettelen uutta työllistettyä it-tukeamme, sain näyttää hänelle mistä koneessa löytää outlookin.. En tiedä, jotenkin outo. Ei ihan vakuuta.

Söin iltakahvin kanssa Mars-minipatukoita, pienin vei niitä kouluun ja niitä oli jäänyt. Aika makeaa :P

Pienimmän 10-vuotissynttäripäivän johdosta saatte hupaisan kuvan. Keskimmäinen aina huolehtivaisena.