Juoksija-Einari ja kissakuiskaaja

Olen muutamana viikkona pannut merkille nuoren miehen, joka juoksee metrolle minun tullessani iltavuorosta. Siis hän tulee vastaani aika lailla puolivälissä matkaa. Maanantaina näin hänet aamusta, hän juoksi takaani ja ohittikin, hihattomassa paidassa ja sellaista tasaista tahtia, jota jaksaa juosta kauemmin kuin sprinttejä. En ymmärrä, miksi hän ei voi lähteä vaikka viittä minuuttia aiemmin, jottei tarvitsisi juosta koko matkaa. Yleensäkin minusta myöhästyminen on vain paha tapa, josta kyllä oppii pois jos tarpeeksi haluaa. Ainakin minä opin.

Juoskoon juoksija-Einari pitempiä matkojaan, minä teen vain pikaspurtteja metroon jos on tarvis.

 Nyt illalla tullessani kotiinpäin eläinlääkärimme seisoi putiikkinsa (talonsa) parkkialueella katselemassa kahta kissa, joista ilmeisesti toinen ainakin oli hänen. Menin hänen ohitseen ja lähestyessäni kissoja kutsuin niitä, jolloin toinen vilahti heti kauemmas toisen jäädessä paikoilleen istumaan. Juttelin sille rauhallisesti ja kyykistyin, annoin kissan haistella kättäni ja sain rapsutettua sitä otsasta hiukan, mutta se oli aika arka. Annoin sen jatkaa käteni haistelua ja yritin rapsuttaa uudestaan, mutta silloin se hypähti kauemmas. Eläinlääkärimme oli seurannut tapahtumia ja sanoi, että tämä kissa ei anna oikeastaan kenenkään koskea itseensä, hyvin harva saa silittää sitä.

Ehkä minä olen kissakuiskaaja, ainakin useimpien kissojen kanssa olen tullut toimeen enemmän tai vähemmän hyvin. Alla piisi, jonka Freddie Mercury teki kissalleen (ja jonka olen varmastikin laittanut tänne jo muutaman kerran aiemminkin)  :)