Olen viisipäiväisellä ammattiyhdistyksen luottamusmiehen peruskurssilla ja olen ollut iltaisin niin poikki kaikesta asiasta, etten ole yksinkertaisesti jaksanut istua koneella. Asiaa tulee ja paljon, samoin ruokaa tuntuu olevan jaossa koko ajan, joten kurssi on ihan kiva :P
Kurssikaverit ovat myös mukavia. Olemme erään kanssa tukeutuneet esiintymispelon suhteen toisimme ja onneksi suurin osa esityksistä tehdään ryhmässä, mikä tasaa paineita. Tänään kävimme läpi KVTESin luottamusmiehiä koskevaa osuutta ja siinä kuunnellessani erään kurssikaverin iisalmelaista savon soljuntaa alkoi hiukan liikuttaa, kun kaipasin isääni.
Isän kuolemasta tuli viime lauantaina 24 vuotta. Koskapa täytin isäni kuolivuoden syksyllä 24v ja nyt ensi syksynä se tuplaantuu, niin olen jotakuinkin tasan puolet tähänastisesta elämästäni ollut isätön.
Joo, se siitä. Katsomme nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvia putkeen, tänään olisi vuorossa 'Puoliverinen prinssi', kunhan lapsi saa läksynsä tehtyä. Yhtään ei haittaa, että leffoissa on myös Lucius ;)
Kävin eilen hammastarkastuksessa eikä Kai löytänyt kalustosta muuta kuin hammaskiveä. Mitään ei tarvitse juuri nyt tehdä putsauksen lisäksi. Ihmeellistä.
Ostin juuri Audiblesta muutaman puuttuvan Richardin lukeman äänikirjan. Kuunnelkaa allaoleva video (mieluiten silmät kiinni), niin tiedätte miksi olen alkanut harrastaa äänikirjoja.
Töissä oli SenioriSurf-päivä, joka oli aiheuttaa kirjastonhoitajakollegalle palovammoja korviin jo eilen, kun savu nousi hermoista. Se taas johtui siitä, että eräs työhenkilö ei hoitanut hommiaan ja nepä sitten kaatuivat ns. meidän syliimme. Onneksi olemme tietoalan näppäriä ammattilaisia ja saimme hommat hoitumaan ihan oman porukan voimin. Voimme siis läväyttää itseämme selkiin oikein kunnon kämmenellä *LÄPS*
Työpäivän kuluessa käväisin myös työterveydessä silmätulehduksen vuoksi, lisäksi flunssan aiheuttama yskä jatkuu edelleen ja ilmastoinnin jatkuva säännötön rellestys vie lopunkin äänen. Pyrkiessäni ala-aulasta sisälle vastassa olikin peräti kahden ambulanssin porukat elvyttämässä jotakuta ja piti kiivetä ns. vanhalle sisäänkäynnille, jonne johtaa ihan perkeleelliset portaat (ne on tosi kivat talvipakkasella). Siinä kiivettyäni juttelin hetken erään kanssakiipeilijän kera, joka kertoi että olivat jo hetken ehtineet elvytellä siellä aulassa makaavaa.. Sanoin, että tuli mieleen isäni elvyttäminen kauan sitten, ihan samalta näytti touhu ja tämä näytti myös kestävän kauan.
Pääsin sitten lopulta lääkärillekin, joka olikin ihan fiksu nainen ja kuunteli varsin seikkaperäisesti selvitystäni. Antoi silmätipat (tarpeeksi ensi kerraksikin) ja pyysin häneltä työpaikka-pef-lähetteen, jonka hän kirjoitti varmistettuaan, että todella haluan puhaltaa kaksi viikkoa kahden tunnin välein. Sanoi vain, että kunhan pahin yskä on ohi voi puhaltelun aloittaa. Toivon, että siitä selviäisi jotain.. kuten vaikkapa se, etten ehdi palautua kahden päivän viikonlopussa tarpeeksi ja elimistö kuormittuu. Toki huomaan sen itse jo nyt, siksikin haluan nyt käydä dokumentoimassa nämä kaikki työterveydessä.
Lähtiessäni ambulanssit olivat juuri pakkaamassa potilasta ja kamoja, lähtivät ilman pillejä eli luultavasti saivat henkilön vain stabiiliksi. Alkoi hiukan itkettää sekin taas.
Menin töistä suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Kristiinaa ja ostamaan itselleni talvikenkiä Sievin liikkeestä ja löysin ihanat Hillat. Olivat juuri saaneet punaiset hyllyyn, eivät ne ehtineet siellä kauaa vanheta. Sen jälkeen menimme Kristiinan kera kahville ja vaihtamaan kuulumisia, jossa vierähtikin tovi :P
Nyt saatan hetken katsoa jotain sarjaa ja neuloa, kohta petiin! Alla päivän korvamato.
Päivän sana kuvahaasteessa oli 'Father', joten tässä kuva isästäni nuoren miehenä, juuri ylioppilaaksi päästyään. Vuosi on ehkä 1949, muistaakseni isäni kävi jonkin luokan uudemman kerran :)
Tänään olen ehtinyt lukea koko tenttialueen samalla kun pyykkikone on pyöritellyt kolme koneellista vaatteita, jotka ripustin ulos kuivumaan. Ehdin jopa ennen saunaa silittämään kaikki siihen mennessä kuivuneet vaatteet, silittämättä jäi lähinnä pari meikäläisen yöpaitaa ja muutama t-paita.
Olen ollut tänään jotenkin ärhäkällä päällä. Arvelen sen johtuvan tulevan viikon aikatauluista, sillä huomenna alkavat jälleen iltavuorot ja ti ja ke olen kurssilla, jonne pitää ehtiä kukonlaulun aikaan. Torstaina puolestaan on putiikin 100v-juhlat kaupungintalolla. Jossain välissä pitäis varmaankin vilkaista opiskelu-verkkoympäristöä jne. Noh.. kaipa se tästä taas käynnistyy tämäkin syksy. Kunhan ehtisin jossain välissä käydä hyvin alkaneen tavaranpoisto-operaation kimppuun jälleen.
Nyt menen hetkeksi katsomaan John Porteria.. siis Strike back-sarjaa. Huomisiin!
Vihdoinkin minusta tuntuu, että olen valmis. Ainakin yhden asian suhteen, vaikka moni muu onkin puolitiessä.
Viime vuoden loppupuolella netissä puhuttiin Lasinen lapsuus-sivujen videosta, joka on todella herättävä. Minua se ahdisti kovasti, itken vieläkin kun ajattelen/katson sitä. Leikkipuistokohta on se kaikkein vaikein, en ensin edes tajunnut miksi se olikin niin paha, kunnes muistin lapsuuteni/nuoruuteni ainoan painajaisen. Painajaiseni liittyi isäni delirium-kohtauksiin minun ollessani ehkä 3-vuotias, häntä hoidettiin Lapinlahdessa. Videon ansiosta voisin sanoa päässeeni yli tuosta painajaisesta. Hänen ongelmansa ei ollut minun ongelmani.
Isä kuoli vuonna 1994, maaliskuussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen valmis antamaan hänen mennä.
Loppuun kevennys.. Yksi pahimmista tietämistäni korvamadoista.
