Töissä meillä oli jonkinasteinen dagen efter eli teimme jotakin, mutta intoa ei ihan riittänyt enää. Kai se on tässä vaiheessa vuotta ihan normaaliakin, viimeiset päivät ennen vuodenvaihdetta ja vapaapäiviä.
Lähdin sitten tapaamaan ystäviä eli Vanhan Joulumarkkinoille. Ehdin jopa tehdä pienen kierroksen parissa muussa kohteessa ennen Vanhaa ylioppilastaloa sekä ostaa toiselle ystävälle joululahjankin markkinoilta. Kiersimme markkinoita puolisentoista tuntia, Vanha on yllättävän iso ja sinne mahtuu yllättävän paljon ihmisiä kahteen kerrokseen. Sain ostettua oikeastaan kaiken, mitä olin ajatellutkin. Kävimme myös kahvilla ja sitten jakaannuimme kotimatkalle.
Mies tuli vastaan Mellunmäkeen metrolle ja käynnisti auton, joka sammui. Kokeiltiin uudestaankin, aina sama tulos. Katsottiin kaikki sulakkeet läpi, ei mitään ongelmaa, mutta ei vaan käynnisty. Onneksi auto oli ruudussa eikä kulkuväylällä, joten keräsimme kamat ja lähdimme kävellen kotiin vesisateessa.
Äsken kävi hinausfirman mies hakemassa auton avaimet, he käyvät huomenna noutamassa auton metroasemalta ja tiputtavat sen sitten tuohon meidän pihalle.
Piti mennä huomenna tukkuun hakemaan loppuja ruokatarvikkeita ja illalla koululle joulutapahtumaan. Saa nähdä, jaksanko luistella koululle lääkärikäynnin jälkeen. Mies uhkasi kantaa ruoat kaupasta kotimatkan varrelta.
Mies arvelee, että vika on joko a) helposti korjattavissa halvalla varaosalla tai b) kallis varaosa hankalassa paikassa, jolloin yli 20v vanha Volvo korvataan uudemmalla autolla. Kaipa hän sen huomenna sitten katsoo, kuten tähänkin asti on huoltanut tuon aina.
Seuraavaksi varmaan hajoaa lämminvesivaraaja, ihan siksi, että se on helvetin kallis ja vittumainen vaihdettava.
Tänään on surettanut se 13-vuotias espoolaispojan tapaus, jotenkin vaan niin järkyttävää. Pystyn aivan liian hyvin kuvittelemaan äidin tunnot.
