Omia makeita tomaatteja |
Itse hurvittelin perjantaina töiden jälkeen käymällä hierojalla ja sen jälkeen elokuvissa ystävän kanssa. Hierontapaikka on muutaman näkövammaisen pitämä paikka Kallion kirjaston vieressä ja oikein mukavia ovat siellä, hyvin lähti jumi vasemmasta lavasta ja niskasta. Saatan ehkä mennä uudestaankin vielä, että saan tuon kokonaan auki.
Kakkugallerian kakkubuffetin ensimmäiset kolme palaa: lime-lemon, sitruuna-laku ja vadelma-herukka(?) |
Hierojan jälkeen kipaisin metroon ja Itiksessä ystävä jo odotteli Kakkugalleriassa leffalippujen kanssa. Ehdimme nauttia kakkubuffetistakin mukavasti ennen Downton Abbeytä, joka oli aika mukavan kevyt ja iloinen pätkä. On aina ilo katsoa huolellisesti tehtyä historiallista elokuvaa ja hyviä näyttelijöitä eikä DA pettänyt nytkään. Maggie Smith oli hurmaava Lady Violetina ja Penelope Wiltonin Isobel Merton oli ihana vastine osaten piikitellä juuri sopivasti takaisin:
-
Violet Crawley : Machiavelli is frequently underrated. He had many qualities.
Isobel Merton : So did Caligula - not all of them charming.
Omenapuu vuoristoradan keskellä |
Eilen sunnuntaina kävimme mies, minä ja nuorimmainen Linnanmäellä käyttämässä keskimmäisen synttärilahjarannekkeen. Mies ja minä siis ostimme omat sieltä ja heti ensi töiksemme riensimme Taigaan, se kun oli lippukojua vastapäätä. Oi, se oli hieno! Mahtava vauhti ja mukavan pitkä rata. Tosin ääni vähän kärsi kiljumisesta, oli vaan pakko :D
Taiga |
Kävin vastapainoksi sitten kolme kertaa Vuoristoradassa ja kertaalleen menimme CityExpressiin. Siinä portilla mies kysyi, josko juna menisi kolme kertaa, kun on niin hiljaista ja laitteenkäyttäjätyttö nyökkäsi ja lopulta ajatti neljä kierrosta! Ihan mahtavaa!!
Hyrrä tms johon mies ja nuorimmainen menivät minun ottaessani aurinkoa |
Melkein tuli vilu, tuuli ja oli sellainen raikas syyssää, mutta olin varautunut pukemalla jopa sukkahousut farkkujen alle. Kotiuduimme viiden jälkeen ja jossain vaiheessa minua alkoi pyörryttää pahasti, menin sitten sohvalle makoilemaan ja katselin Areenasta tositapahtumiin perustuvan englantilaisen dekkarisarjan Bussipysäkkimurhaaja, joka oli varsin hyvä. Huimaus jatkui, mutta nukkumaanmennessä otin särkylääkkeen ja aamulla vielä pari ja ainakin päivä suijui kohtuullisesti. Epäilen, että huimaus johtui sekä hieronnasta että laitteista plus tuulesta. Olen huomannut, että usein saan hupilaitteista jonkinlaisen nitkahduksen joko niskaan tai selkään tai molempiin, ei tule vanhuus yksin.
Nyt menen tekemään huomiset eväät ja sitten petiin. Tässä syyslomaa kaivatessa aloin muistella kesäloman alkua ja Lennyä, tämä kappale varsinkin pistää edelleen tanssimaan: