Hiki päässä

Aamulla virtasi hiki ihan purosina päästessäni vihdoin kokoukseen. Olin nimittäin lähtenyt ajoissa ja kävellyt reippaasti ehtiäkseni hiukan huokaista ennen kokousta, mutta metroliikenne olikin aivan sekaisin jonkun jäätyä Rautiksella vaunun ja laiturin väliin (miten??). Onneksi metro sentään kulki harvennetusti, mutta olin Sörkassa siten, että taas piti pistää käpälää toisen eteen, jos aioin ehtiä ajoissa ja ehdinkin, mutta kuuma tuli, kun oli aika kostea aamu.

Nyt illalla kävimme seiskaluokan vanhempainillassa. Ennen auditoriotilaisuutta aulassa olikin varsin monta kerhoäitiä kotiäitivuosilta, mikä oli hauskaa. Myöhemmin pienimmän luokassa luokanvalvoja sanoi, että ainiin, te olette *keskimmäisen* vanhemmat. Nauroimme ja sanoimme, että senkin, mutta myös pienimmän :)  Itse asiassa tämä pienimmäisen lv:n mies oli keskimmäisen luokanvalvoja, mutta toki opettajat muistavat sisaruksetkin.

Olen myös osallistunut Richard-fanien synttärihuutokauppaan eli joka vuosi näihin aikoihin eräs fandomin perustajajäsen organisoi huutokaupan erilaisista fanituotteista ja tuotto menee jollekin Richardin suosimalle hyväntekeväisyyssysteemille. Huusinpa sitten itselleni taas yhden rintamerkin parilla kympillä, kun ajattelin, että samallahan sitä voi jotain yrittää saada, jos kuitenkin olisin sen saman rahan laittanut Richardin synttärilahjaan eli siihen hyväntekeväisyyteen.

Nyt taidan mennä nukkumaan, aamulla on taas noustava kukonlaulun aikaan. En yhtään tykkää näistä pelkistä aamuvuoroviikoista, en ehdi olla kotona yksin enkä siis lataudu. Vähän auttaa se, että ehdin lukea kissa kainalossa parvekkeella.

Eilen oli hankalla kirjoittaa mitään, kun eräs tuli nukkumaan näppiksen päälle.

Tia Peettes ja Herra Gru

Tänään aamumetrossa oli taas tunnelmaa. Herrahenkilö (laitapuolenkulkija), johon olen törmännyt ennenkin, tulee Myllypurosta kyytiin.

"Mun pitää päästä istumaan, mulla on tiapeettes." Seisoo käytävällä odottaen, että joku luovuttaa paikkansa ja joku nouseekin.
"En mä voi siihen istua, pitää olla kasvot menosuuntaan. Mun pitää päästä istumaan, kun mulla on se.. se.. tia peettes!" Tässä vaiheessa minua vastapäätä vinosti istuva nuori mies nousee ja tarjoaa paikkansa, joka on oikeinpäin. Tiapeettesmies kiittää ja istuu.

Onneksi istun AINA selkä menosuuntaan :P

Nyt illalla, kun mies tuli metrolle vastaan ja kävimme yhdessä kaupassa, lähtiessämme kaupasta meitä vastaan tuli hissistä ulos Herra Gru (Minion-elokuvista). Repesimme hississä keskenämme :P

Olen katsonut su-ma välisenä aikana Sillan 1-6 jaksot. Nelosjaksoa katsoessa aloin itkeä sitä, että Saga ja Henrik ovat kumpikin niin tavattoman rikkinäisiä ihmisiä :/

Pohdin tässä, että voisin nyt katsoa vielä 7-jakson ja sitten ehdin toivottavasti maanantaina katsoa viimeisen jakson ennen matkaa. Olen samalla neulonut, serkun pieni poika saanee villatakin aika pian. Hihat puuttuvat vielä.

Perjantaina kävin katsomassa elokuvissa Oscar-ehdokkaan The Shape of water, joka oli tosi kaunis. Lauantaina katsoin saman ohjaajan tekemän Pan's labyrinth-leffan, joka on ollut aika pitkään jo katsottavien listalla ja sekin oli hyvä.

Siinäpä ne kiihkeimmät. Huomenna on taas pitkä päivä kokouksineen, illalla esikoinen tulee viikonlopun viettoon :)

Pissismummot

Olen tänään törmännyt outoon ilmiöön eli pissismummoihin. Tarkoitan tässä pissiksellä ihan sellaista teinimäistä muista viisveisaavaa käyttäytymistä, jolla saa kanssaihmiset hermostumaan tai ällistymään tai molempia.

Nämä mummoryppäät kävelevät kadulla samalla tavoin rinnakkain kuin teinitytöt, parhaimmillaan kolmen rinnakkainkävelevän mummon ohi pääsee kävellen puolen metrin levyistä kaistaletta jalkakäytävän toisessa reunassa samalla odottaen jonkun mummon kyynärpäätä kylkiluiden väliin (kun kehtaa mennä ohi). Kolme mummoa rinnakkain on samanlevyinen rintama kuin viisi pissisteiniä, katseet ovat yhtä terävät.

Tullessani kotiin talon edestä lähti juuri pakettiauto, olin saanut postiostokseni kotiovelle. Tällä kertaa kyseessä ei olleetkaan kirjat, vaan aivan hurmaava pieni penaali. Niin. Kangaspenaali, jonka saa rullalle :) Ajattelin, että se mahtuu työkassiin jos nyt uuden luottamustoimen myötä tarvitsen sellaistakin. 

Ihanuus

Luen parhaillaan Stephen Kingin kirjaa "Kirjoittamisesta : muistelma leipätyöstä" ja se on niin hauska, että olen useamman kerran joutunut metrossa puremaan huulta, etten nauraisi ääneen. Toki siten saisi nopeasti tyhjää tilaa ympärille, mutta olkoon. 

Metrosta vielä sen verran, että eilen aamulla mies lähti hyvissä ajoin töihin (kuten aina) klo 7 metrolla. Minä menen hiukan myöhempään ja niinpä, kun katsoin luuria Sörkassa huomasin miehen laittaneen WA-viestin klo 8.15. jossa hän ilmoitti vihdoin päässeensä töihin. Mellunmäki-Kamppi viis varttia. Ehkä pisin aika ikinä. Lisäksi kuulemma espoolaiset eivät osaa Kampissa kulkea a) rullaportaissa b) laiturialueelle johtavissa ovissa :D 

Olen ilmoittaunut maaliskuun puolivälissä viisipäiväiseen luottamusmieskoulutukseen. Toivottavasti siellä on yhtä hauskoja tyyppejä, kuin oli yt-kurssilla :)

Työlääkärikin soitteli, kilpirauhasnäyte on hyvälaatuinen ja nyt seurataan eli vuosittain pitää käydä tarkastuksessa. Kysyin samalla niistä verikokeista, kun se aiempi lääkärisoittelija oli vähän outo ja nyt tämä sanoi, että ne on oikein hyvät arvot enkä tarvitse lääkkeitä. Kai se on uskottava sitten. Ilmeisesti kaikki oireet johtuvat sitten kuitenkin sisäilmasta. 

Mies on sairas, vatsa sekaisin ja kuumetta melkein 39. Toivottavasti menee nopeasti ohi eikä tule meille muille.

Nuoriso katsoo taas Tarua, joten Suen lapaset on taas hetken tauolla. Tosin enää puuttuu puolet toisesta sekä peukalot molemmista, että älä Susj' hättäile.

Outo mielihalu iski: kirjoitushinku. Pitäisi ehkä hyödyntää se.

Tuskin maltan odottaa huhtikuuhun, kun näen taas Jaredin :)

P.S. Unohdin ihan kertoa hammaslääkäristä. Siinä meni ehkä kaksi minuuttia, hyvä kun ehdin tuoliin istua. Hän hioi kiukuttelevaa hammasta matalammaksi (arvelimme molemmat puremisen olevan syynä kylmänarkuuteen) ja lähtiessäni varasin ajan hammastarkastukseen maaliskuulle. 

Edelleen sydämessä läikähtää hänet nähdessä <3 

P.S. 2. En tiedä mitä helkkaria tekstille tapahtui, mutta en jaksa enää säätää.  Muutakin tekemistä.

Päätös

Tänään rohkaisin mieleni, kun meillä oli briiffaushetki erään toisen asian tiimoilta työparin ja puolikkaan kanssa ja kysyin, mitä mielipuolta he olisivat jos aloittaisin nelipäiväisen työviikon tekemisen. Työpari kysyi, että tällä viikollako jo ja sanoin, että joo (koska miksipä ei) ja sitten seuraavaksi pohditiinkin puolikkaan työvuoroja perjantaille. Eli ihan kivasti meni suuremmitta nikotteluitta. Miehelle sanoin jo viikonloppuna, että voin sitten eläkkeellä syödä kaurapuuroa ja porkkanoita :P )

Kävin myös uimassa aamulla. Joku pöpö on mullakin, koska tuntui kuin ei olisi saanut keuhkoihin kunnolla ilmaa. Oli aika raskas keikka, jopa raskaampi kuin kesän jälkeen, mutta tulipa tehtyä. Ensi maanantaina en ehdi ja viimeiset kaksi maanantaita jäi väliin pienimmän taudin vuoksi.

Yksi päätös liittyy naapurin rouvaan. Kotikaupunkimme valitsi hänet kaupunginjohtajaksi. Hän juuri viikko sitten valitteli miehelle haravoinnin lomassa, ettei ikinä enää hae mitään virkaa, kun hakuprosessi on niin raskas. No, nyt hänen ei tarvinnekaan enää hakea muita. Ja vuoden päästä Linnan juhlien kutsu menee jälleen kerran heidän laatikkoonsa. (Edelleen huvittaa se yksi vuosi, kun kolme naapuria sai kutsun. Vitsailimme, että postimies oli hukannut meidän kutsumme. Tosiasiassa en tiedä, mitä tekisin jos niihin kemuihin tulisi kutsu.)

Pienin oli tänään koulussa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja jaksoi hyvin, meni jopa luokkakaverille koulun jälkeen.

Työpari on lenkkeillessään kaatunut ja ilmeisesti murtanut kylkiluunsa. Urheilija ei tervettä päivää näe, tapasi isäni sanoa. Niin ja toinen työkaveri oli saanut molempiin polviinsa niveltulehduksen.

Metrossa oli tunnelmaa taas kotiinpäin tullessa. Istuin kaikessa rauhassa lukemassa, kun joltain asemalta viereeni tuli nuori nainen, joka alkoi koväänisesti valittaa 'aaah' ja 'uuh' ja vääntelehti. En kysynyt mihin sattuu, koska vamma vaikutti enemmän itseaiheutetulta (=pillereitä tms). Jossain vaiheessa hän melkein tippui lattialle ja siirtyikin sitten seisomaan edelleen valitellen ja jäi Itiksessä pois. Kysymys; MIKSI AINA MINUN VIEREENI? AARGH!

Vielä loppuhuomautus: teen aika hyvää kaalilaatikkoa.

Hupaisa kasarihitti.

Hahtuva

Kyllästyin tukkaan ja pikaetsinnän tuloksena löysin työpaikan vierestä kampaamon, jonne sain ajan vähän ennen neljää. Leikkaus oli ok ja muutenkin kampaaja oli oikein mukava vanhempi täti, mutta hän föönasi tukan pystyyn niin, että näytin aivan kukkineelta voikukalta kotimatkalla. Ei se mitään, huvitti vain. Kotona pesin tukasta kaikki vahat pois ja heti on parempi. En ottanut kuvaa :P

Aamulla metrossa vastapäätä istuva mieshenkilö, jonka olen nähnyt eri aikoina eri kirjastoissa työskennellessäni, kysyi mistä olen hankkinut sormukseni. Sen hymiö-sormuksen.. Hän arveli ehkä hankkivansa vaimolle sellaisen. Ja tämä mies on siis ihan kiva ihminen, hänen lempinimensä on 'Oopperalaulaja' vaikka en yhtään tiedä onko hän oikeasti laulaja. (Hän on yksi niistä asiakkaista, jonka tuntee puoli kaupunkia. Niitä on muutama.)

Eilisaamuna parvekelasiasentaja tuli laittamaan viimeiset osat paikoilleen aj nyt parveke on aika mukava. Sen sijaan metrossa oli tunnelmaa. Pääsin seisomapaikalle ihan Kontulasta saakka. No kosahtihan se Espoon metrotesti sitten iltapäivästä, saa nähdä milloin se saadaan oikeasti kulkemaan. Proleputki.

Kävin eilen töiden jälkeen pilateksessa, se auttoi kyllä jonkin verran. Tosin nyt on oikea olkavarsi niin kipeä, etten saa oikein mitään tehtyä. Itse asiassa kipu säteilee olkanivelestä saakka ranteeseen. Olen ajatellut ehkä meneväni ensi viikolla työterveyteen vinkumaan fysioterapiaa, varpaiden nivelrikkokin on aiheuttanut jalkoihin väärää asentoa ja siksi nekin jumittavat.

Menemme huomenna pienimmän ja ystäväni kanssa katsomaan Hämistä, meille se on toinen kerta mutta ystävälle ensimmäinen. Pääsen korkkaamaan ensimmäiset voittoliput :P