Terve

Tai ainakin melkein. Kävin nimittäin maanataina Jorvissa leikattavana, kilpirauhanen otettiin kokonaan pois.

Viime torstaina menin työterveyslääkäriin sovitulle käynnille valittamaan nivelrikkovarpaistani ja samalla juttelimme koholla olevista kolesteroleista ja leposokereista. Oli oikein kiva lääkärirouva, sanoi vain että pudota painoa ja katsotaan veriarvot syksyllä uudestaan. Hän tutki jalat tosi hyvin ja arveli, että on plantaarifaskiittia nivelrikon lisäksi. Verenpaineetkin ovat olleet oudot, joten pääsen vuorokausiseurantaan sen suhteen. Olin juuri käynyt labrassa sopimassa tuon verenpaineseurannan ja menin töhin, niin soittivat HUSista että olisi peruutusaika leikkaukseen ja tulenko. Sanoin tietysti heti kyllä, vaikka en ollut edes neuvotellut työparin kanssa. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi puolikkaan miekkosemme avulla ja esimiehen luvalla ja työparikin oli ihan ookoo asian kanssa.

Perjantaina kävin verikokeissa Kampin labrassa, menin ystävälle kylään ja vietin mukavan viikonlopun. Maanantaina tapoin aikaa siihen asti, että mies tuli kuskaamaan minut Jorviin ja sielläpä meni sitten tiistaihin saakka.

Heräämössä makoillessani hoitaja kertoi, että kirurgi oli kommentoinut kilpirauhastani aikamoisen kokoiseksi, joten oli varmaankin ihan oikea päätös saada se pois painamasta. Itsestä ainakin tuntuu nyt, kuin henki kulkisi paremmin eikä ahdista makuuasennossa.

Töissä naureskelin, että jään kahdeksi viikoksi koronakaranteeniin. Enpä olisi arvannut, kuinka läheltä menee - suorastaan jopa osui ihan kymppiin. Ylioppilaan kirjoitukset jatkuvat, ainakin nyt on äidinkieli suoritettu. Ensi viikolla olisi matematiikka, fysiikka ja ehkä englanti, jos menee korottamaan kuten aikoi.

Nuorin on ollut kotosalla koko alkuviikon kurkkukipuisena ja päänsärkyisenä. Saa nähdä, meneekö huomennakaan kouluun.

Mies jää etätöihin työnantajan suosituksesta.

Onneksi on kirjoja, tv, elokuvia ja Sirius sohvakaveriksi. Kyllä se tästä.

Hupsista

Taas on vierähtänyt aika jos toinenkin. Blogger hidastelee sekä kotona että töissä, joten blogin kirjoittaminen on siksikin hiukan jäänyt. Olen jopa harkinnut blogin siirtoa wordpressiin, mutta en ole ihan varma siitä vielä.

Tiistaina sain puhelun Jorvista. Työpaikkalääkärin laittama lähete oli vihdoin rullautunut byrokratiassa eteenpäin ja minua pyydettiin esittelemään struumaani kirurgille. Tänä aamuna (sen sijaan, että olisin saanut nukkua pitempään) karautin metrolla Tapiolaan ja jatkoin siitä bussilla Jorviin. Ihan kivasti meni. Kirurgi tutkaili kaulaa ja sanoi, että kilppari leikataan pois tänä keväänä. Etta sillälailla. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Kohta pääsen töistäkin. Kotona olen iltaisin ollut niin väsynyt, että lähinnä istun sohvalla neulomassa ja katsomassa tv-sarjoja. Olen katsonut Netflixin Anna-sarjan ekan kauden, mutta se eroaa kirjoista niin paljon, etten pysty jatkamaan pidemmälle. Siirryin Rahapajaan ja sepä onkin metka, ainoastaan enkunkielinen dubbaus häiriysee pahasti (suunliikkeet ei natsaa).

Neuletakki alkaa olla sen mittainen, että pääsen kohta lopettelemaan helman. Hihat olisi vielä neulottava, mutta aika tyytyväinen olen kyllä. Helmassa on pitsineule, enkä yleensä ole saanut niitä onnistumaan.

Keskimmäinen on autokoulussa ajellut parisen kertaa ja tykkää kovasti. Nuorin leipoo kääretorttua, joita en saisi syödä.

Tässäpä ne kiihkeimmät kuulumiset.

Kevyesti kampaajalla

Kävin eilen kampaajalla. Olen käynyt hänellä jo vuosia, vaikka pari vuotta jäi välistä kun hän muutti hetkeksi pois, onneksi löysimme kuitenkin toisemme uudestaan.

Eilen istuin väri päässä ja juttelimme kaikenlaista päätyen Euroviisuihin. Saman huoneen toisella puolella oli menossa ripsien kestovärjäys, kun Petri-kampaajani alkoi imitoida Suomen Euroviisuesitystä. Hyvä, ettei ripsiasiakkaan värit menneet ihan hullusti kun nauroimme niin kovasti Petrin esitykselle. Se oli hieno analyysi Sandhan tyylistä :D

On niin mukava, kun olemme Petrin kanssa samalla aaltopituudella. Meistä tuli ystävät varmaan heti ensimmäisellä kerralla, kun astuin hänen liikkeensä ovesta sisälle vuosia sitten. Jotenkin hän on minulle se tyttökaveri, jonka kanssa voin puhua kaikesta.  Se on helpottavaa.

Ja nyt on hieno pää taas kerran :) Kuva Petrin FB-sivulta.

Niin ja miehen leikkaus meni hienosti :)

Psiih, sanoi kattila

ja puhalsi paineita. Olen ihan seistöötkatkipoikkiväsy.

Mies kävi tänään leikkauksessa ja se sujuikin nopeasti. Olin juuri palannut lounaalta, kun piti lähteä noutohommiin. Kelataksi tipautti minut pyynnöstä Hakaniemessä pois ja mies jatkoi kotiin asti, jossa oli jo pari pojista vastassa. Mutta kaikki meni hyvin, nyt on särkyinen tietysti.

Eilisellä hammaslääkärikeikalla hampaat tasapainotettiin hammaslääkärin hankkiman uuden lelun avulla, eli katsottiin purentaa ja hiottiin ja hiottiin ja hiottiin. Myös purukiskoa hiottiin. Hammaslääkäri arveli, että jos onnistuimme hyvin, saatan päästä koko kiskosta eroon. Se olisi melkoinen ihme.

Minä menen petiin nyt ja nautin uudesta hammaskalustostani. 

Kaikki loppuu aikanaan

Noniin, sairasloman viimeisiä päiviä vietän. Äkkiä on mennyt neljä viikkoa kotona maatessa. Mitään en oikeastaan ole tehnyt, paitsi neulonut ja katsellut tv-sarjoja.

Eilen kävin kirurgin tarkastuksessa Jorvissa eli tällä haavaa (heh) viimeinen tähän asiaan liittyvä tsekkaus. Harmillista kyllä suloinen minut leikannut kirurgi oli vapaapäivällä, mutta hänen opiskelijansa eli minut viimeistellyt (kursinut) naiskirurgi tarkasti haavat. Totesimme yhdessä, että hyvältä näyttää eikä ole koirankorvia näkyvissä ja sain jatkoa varten vielä hoito-ohjeet. Nyt saan nukkua ilman liivejä (jes!), iltaisin pitää suihkuttaa ihoöljyä ja aamuisin teipata vielä 6 viikon - parin kuukauden ajan. Kiitos ja näkemiin, ehdin olla sisällä ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Hyppäsin Selloon menevään bussiin ja siellä kahvittelin ystävän kanssa. Juttelimme lapsista, koulusta ja sen sellaisesta, joulustakin. Oli mukavaa, mutta sitten oli pakko jatkaa matkaa jälleen. Menin junalla Pasilaan ja siitä ratikalla työpaikalle, halusin varmistaa loppuviikon aikatauluja ja myös muistuttaa työparille olevani hengissä. Hän melkein pökertyikin nähdessään minut :) No ei, mutta oli hyvä että kävin. Itselle tuli parempi mieli ja luulen, että hänellekin.

Työpaikalta jatkoin matkaa keskustaan ja Stockalle. Harvoin (eli en koskaan) olen itkenyt ilosta uusia liivejä sovittaessani, mutta nyt tuli sekin kokeiltua. Löysin ihan kivoja liivejä, ostin kolmet erilaiset (ilman kaaritukia), joista yhdet on urheiluliivit. Äitini lupasi kustantaa osan joululahjana.

Vihdoin kaiken tämän jälkeen pääsin kotisohvalle, jossa vietinkin loppuillan katsellen sekä Winchesterin poikia että Spooksia.

Tänään katselin elokuvan "End of the affair", joka olikin ihan mukava. Katsoin sen ihan siksi, että siinä on Jason, mutta pääosissa oli Julianne Moore ja Ralph Fiennes. Julianne on mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista, joten leffa oli ihan kelvollinen sikälikin vaikka olikin aika ällöromanttinen. Yksi lause jäi mieleen kummittelemaan: "God is n the details", arvelen törmänneeni siihen jossain muuallakin, mutten millään muista missä.

Leivontamuotia eli suosikki-essu

Nyt illan ratoksi tein piparitaikinan ja pienimmän avustaessa leivoin myös hänen opettajalleen "Dark devil's cake"-nimisen suklaakuivakakun. Tykkään siitä, se on taas yksi sellainen superhelppo resepti, joita rakastan.

Nyt menen nukkumaan, laitan ehkä vielä tissikuvan loppuun. Ettäs tiedätte varoa.

Huda huda

Täällä ollaan, edelleen. Näköjään on jonkinlainen lomamoodi päällä, enkä keksi kirjoitettavaa. On niin kiirekin (pöh).

Viime viikolla kävin tiistaina Jorvissa haavahoitajan puheilla. Kaikki oli ihan kunnossa, hän vaihtoi teippaukset ja otti suurimman osan tikinjäänteistä pois. Sanoi jättävänsä pariin isompaan risteyskohtaan vielä tikit, kirurgi ottakoon sitten ensi viikolla ne pois. Saan vielä pari-kolme kuukautta teippailla aina suihkun jälkeen, nyt alkuun vaihdan viikon välein (vaihdoin siis tänään ekan kerran itse, mutta siitä tuonnempana).

Jorvin jälkeen ystävä kävi noukkimassa minut sieltä kyytiinsä ja kävimme Sellossa kahvilla. Oli oikein kiva jutella mukavia. Sitten lähdin kaupungin ja työpaikan kautta kotiin. Töissä kävin vain postittamassa s-lomatodistuksen ja vein joulutähden, kun en muutakaan keksinyt. Työpari oli kokoontumassa jossain, mutta laittoi myöhemmin tekstarilla kiitoksen kukasta :)

Keskiviikkona ja torstaina lepäilin Hobitin seurassa. Mies tuli torstaina takaisin kotiin jo aamuyhdeksältä ja perjantaina sekä mies että pienin olivat kotona flunssassa. Kävimmekin sitten iltapäivällä tukussa ostosreissulla ja sitten olinkin taas aivan poikki. Tosin katsoin keskimmäisen kanssa Viiden armeijan taistelun illan ratoksi.

Lauantaina kävin kahden ystävän kanssa elokuvissa katsomassa Crimson peak-nimisen goottikauhuleffan. No, se oli joo.. ihanhirveänpelottava. No eikä ollut. Jos yhtään on tutustunut goottilais-romanttiseen kauhukirjallisuuteen, niin aika kevyttä kamaa ovat ja tuossakin arvaa juonen heti alkuun. Puvustus oli todella hieno ja Tom Hiddleston oli suloinen. Niin.

Leffan jälkeen oli ensin ollut hieman puhetta Vanhan Sataman messuista, mutta totesimme kaikki ei-jaksavamme ja sitenpä nautimme vain kupposet kahvia ja erkanimme. Kotona katsoin pienimmän kanssa elokuvan Percy Jackson ja salamavaras, joka oli ihan hupaisa. Olemme juuri lukeneet kirjan eikä leffa muistuttanut sitä juuri ollenkaan, lähinnä päähenkilöt olivat samannimisiä.

Eilen oli sunnuntai ja Itsenäisyyspäivä, kuuntelimme vesisadetta ja minä katselin Supernatural-sarjaa ja neuloin. Olen viikon aikana saanut valmiiksi puolitoista polvisukkaa ystävälle (lanka loppui kesken kantapään ja nyt odotan, että sitä tulee lankakauppaan lisää), pipon pienimmälle ja jatkanut keskenjäänyttä kirjoneule-polvisukkaa toiselle ystävälle (luin alkuun kirjoneulemallia nurinpäin viiden kerroksen ajan..). Illalla mies lämmitti saunan ja kävin sitten suihkussa.

Jaques Costeau-pipo

 Tänään aamulla suihkun jälkeen aloin ottaa teippejä pois vaihtaakseni ne uusiin. Oli kauhea päänsärky koko yön ja niinpä oli tipalla, etten pyörtynyt siihen hommaan. menin kesken kaiken parikin kertaa jo istumaan lattialle pää polviin, kun alkoi sen verran heikottaa. Loppujen lopuksi kuitenkin sain teipit pois ja uudet tilalle pyörtymättä, mutta loppupäivä on ollut vähän hassu olo. Näin iltaa kohti alkaa kuitenkin helpottaa.

Ainiin, ostin myös pari lippua kesäkuiseen Queenin ja Adam Lambertin konserttiin! Haluan ehdottomasti nähdä Brian Mayn livenä! 

Aion huomenna mennä kaikesta huolimatta kampaajalle. Entinen luottokampaajani, jonka luulin suunnilleen kuolleen, löytyi ja avasi viime viikolla uuden paikan Vuosaaressa, joten menen sinne heti aamupäivällä. Kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa.

Katkon alla taas 'uusi aluevaltaus' eli tissikuva. On pakko ottaa kuvia, että voi arvioida parantumista :) 

Jotain hassua

Mies yritti ilahduttaa minua ja kävi töistä tullessaan Anttilassa ostamassa Hobitin pidennetyn version blueray-levyt. Soitti vielä, että onhan se oikea ja sanoin että on. Mies tuli kotiin ja antoi minulle paketin. Joo.. Onhan siinä toki ihan oikeat levyt ja se on ee, mutta kun.. Se on sellainen paketti, jossa on kaikki kolme elokuvaa ja niiden liitännäiset ja kun meillä on jo kaksi aiempaa elokuvaa ee-versioina, niin.. kaunis ajatus, mutta hiukan pieleen meni :D

Pitää käydä huomenna vaihtamassa. Ajattelin muutenkin uskaltautua jopa kirjastoon asti huomenna, tosin samalla reissulla ja autolla. En ehkä ihan vielä uskalla lähteä yksikseni Itikseen asti, kun välillä vieläkin tuppaa huippaamaan.

Keskimmäisen kummipariskunta kävi eilen hakemassa yhden joulukalenterin meiltä ja juttelimme toki myös tästä leikkauksesta. heidän parikymppisellä tyttärellään on nimittäin jo nyt aika mahtava varustus ja harkitsee samaa. 

Eilen illalla tuo ihana mies katseli, kun pesin hampaitani ja totesi, että näytän hyvältä nyt. Ilahduin tietysti ja vastasin, että vihdoinkin näytän siltä, miltä on aina tuntunut sisältä.

Loppuun pari päivää vaivannut korvamato, en tiedä mistä sen poimin.

Vielä viimeinen sana vaan..

..sitten menen kanavaan.. No ei kun petiin.

Oli ihan kiva päivä, vaikka vähän outo. Ihan kuin olisi lähdössä matkoille. Tavallaan tietysti onkin, aika hurjalle matkalle.

Kävin syömässä entisen kahvikaverini kanssa ja sitten sain kahviseuraa vielä työ-ystävästä iltapäivällä. Töistä tullessani poikkesin apteekissa, jossa olikin uusi iloinen (ja varsin söpö) nuori farmaseuttipoika. Kassalla hän toivotti minulle 'mukavaa illanjatkoa' ja sain juuri ja juuri pidettyä suuni kiinni enkä sanonut, että aion paastota huomista leikkausta varten vaan vastasin vain nätisti 'kiitos samoin'. Huhhuh.

Mutta joo, taksi aamuksi on tilattu, kamat pakattu, pienin peitelty ja nyt menen suihkun kautta siis nukkumaan. Onneksi väsyttää ihan törkeästi. Saattaa siis olla, että voin jopa nukahtaakin.